Nummirock – lauantai osa 2
21.06.2008
Nummijärvi/Kauhajoki
Destructionin lopetettua päälavalla tuhoilunsa koitti porilaisen Thrust Momentin aika näyttää osaamistaan. Mutkikasta, melodista, raskasta ja jopa hieman progressiiivista metallia ilmoille syytävä orkesteri on ollut jo pariin otteseeen esillä Desibelin sivuilla. Reilu vuosi sitten julkaistu Parallels sekä puoli vuotta myöhemmin ilmestynyt Rumour Has It... ovat osoittaneet, että yhtyeen kurssi osoittaa vankasti ylöspäin, joten ei muuta kuin Räminä-lavalle kuulostelemaan mitä tuleman pitää.
Kyyti oli juuri niin kovaa kuin sopi odottaakin ja bändin aikaansaama rähinä oli mainion kuuloista, mutta pian alueen toisella puolella esiintyvä Maiden Invasion alkoi kiinnostaa siinä määrin, että päätin tehdä pikaisen pistokäynnin olutalueella.
Maailmaan ei sovi kuin yksi Iron Maiden, mutta toki mestareita voi aina lainailla, etenkin kun tämä tehdään riittävän hyvällä maulla. Maiden Invasionilla oli onneksi coveripaketti mainiosti kasassa, vokalistin ääni muistutti juuri sopivissa määrin Bruce Dickinsonin vastaavaa ja maneeritkin olivat kiitettävästi hallussa, joten teltalla viihtyi oikeastaan mainiosti. Iron Maiden´s gonna get you, no matter how far! Niitä kesän suuria keikkoja odotellessa...
Northerin talvella julkaistu viides studioalbumi N ei saanut ilmestyessään täysin hurmioitunutta vastaanottoa. Melodisen deathmetallin suurten yhtyeiden varjoissa jo vuosia virunut ryhmä on kärsinyt etenkin siitä, että orkesterin palaset eivät missään vaiheessa ole loksahtaneet täysin kohdilleen. Yrittämisen puutteesta Northeria ei käy syyttäminen, mutta kahdentoista vuoden aikana ryhmä ei ole pystynyt luomaan yhtään kuolematonta kappaletta, puhumattakaan tasaisenvahvasta albumikokonaisuudesta jota voisi jonain päivänä kutsua alan klassikoksi.
Vaikka bändi ei olekaan mikään suoranainen kultakimpale, oli yleisöä kertynyt rantalavan tuntumaan melkoinen joukko ja äänenpaine nousi jo alkukeikasta myös sen mukaisesti. Kipakasti etenevät siivut pistivät juhlijoiden tassuihin liikettä, eikä vokalisti/kitaristi Petri Lindroosin tarvinnut juuri edes lietsoa kuulijoita moiseen toimintaan. Northerin setti oli alusta loppuun saakkaa takuuvarmaa joskin samalla vähän turhan tasaista työtä, mutta tärkeintähän kaiketi on se että väki viihtyy.
Erot oppipoikien ja mestareiden välillä tulevat aina olemaan päivänselviä. Siinä missä lukuisat yhtyeet etsivät yhä kultasuontaan on ruotsalainen melodisen deathmetallin suurnimi In Flames takonut jo vuosikausia jalometallisia albumeita toinen toisensa perään. Ryhmän aloittaessa puolentoista tunnin mittaisen osuutensa, ero päivän muihin death-nimiin olikin silmiinpistävä. Festivaalien pääesiintyjäksi kiinnitetty göteborgilaisryhmä täytti ison kentän jo hyvissä ajoin ääriään myöten täyteen, ja kun setti käynnistyi komeiden pyrojen saattelemana ei juhlaväestä olisi voinut irrota juuri enempää meteliä.
Liekkiä, pommia ja paukkua piisasikin erityisesti ensimmäisten kappaleiden aikana niin paljon, että välillä itse pääpointti, tahtoi hukkua massiivisen shown alle. Biisilista noudatteli tuttuja uria, mikä miellytti tietysti väkeä, joten kun Leeches, Come Clarity, Take This Life, Only For The Weak ja ne muut luottorallit kaikuivat Nummijärven kirkkaan taivaan alla ei riemulla ollut rajaa. Luonnollisesti myös tuoreen A Sens of Purposen ensimmäinen sinkkulohkaisu The Mirror´s Truth kuultiin, ja myös tämä siivu otettiin avosylin vastaan.
In Flamesin keikka eteni kuin Hollywoodin suurstudion giganttinen elokuvaprojekti, jossa kaikki asianosaiset tuntevat jo alussa tarinan juonen, mittasuhteet ovat tyystin omaa luokkaansa. Silti mukana on puhdasta tunnetta sekä ihailtavaa taituruutta, minkä ansiosta lopputulos on väistämättä suurmenestys. Kaiken rekvisiitan höysteeksi myös itse yhtye satsasi esiintymiseensä ihailtavia määriä energiaa ja Anders Fridén, Jesper Strömblad sekä kumppanit painoivatkin lavalla alusta loppuun saakka, kuten metallifestareilla pitää. Valojen ja pyrojen lisäksi erikoismaininnan ansaitsevat myös soundit, jotka olivat samanaikaisesti riittävän tuhdit, vahvat sekä kirkkaat.
Göteborgilaisen soundin äärellä musiikkiaan luo myös Oulun suunnilta kotoisin oleva Fatal Sound Project, jonka huolella työstetty esikoisdemo Verminous on saanut lähinnä positiivisen vastaanoton kotimaisella metallikentällä.
Soittopaikka In Flamesin ja Turisaksen välissä ei ollut mitenkään kiitollinen, mutta kaikesta huolimatta oululaisten oli onnistunut vetää räminä-lavan eteen runsain mitoin kuulijoita. Nähtävästi setin alussa oli pientä säätöä tekniikan kanssa, mutta pian homma eteni jo kuin se kuuluisa rässijuna. Bändiä ei päässyt syyttämään liiasta persoonallisuudesta, mutta perusasiat olivat jo sen verran hyvällä mallilla, että eiköhän tästäkin orkesterista kuulla vielä vastaisuudessa.
Ukko ylijumalan kunniaksi alkujaan järjestetty juhla lähestyi jo allekirjoittaneen osalta loppuaan, mutta vielä piti todistaa yksi esiintyminen. Turisas on vanhimpien kirjallisten kuvausten mukaan suomalainen sodanjumala ja kalevalaisessa runoudessa Turisas tunnetaan myös nimellä Iku-Turso, jossa hänet kuvataan jumalhahmoksi sekä toisinaan myös merihirviöksi.
Runsaasti kansainvälistäkin suitsutusta keränneen The Varangian Way albuminsa reilu vuosi sitten julkaissut yhtye täytti rantalavan edustan vaivatta taistelumetallifaneilla, eikä sivummallakaan suinkaan liikaa tilaa löytynyt. Keikka käynnistyi tuttuun tapaan The Varangian Wayn To Holmgard and Beyond aloitusraidalla, minkä jälkeen täysi rähinä olikin päällä tiiviin tunnin ajan. Lavan edessä tunnelma lähenteli jo hurmosta, kun Warlord Nygård pisti soturijoukkoineen eturivit kiehumaan.
Debyyttialbumi Battle Metalilta kuultiin lähestulkoon legendaarisen nimibiisin lisäksi vanha kunnon tunnelmannostattaja One More sekä Sahti-Waari. Tuorein sinkkuraita Rasputin kävi puolestaan puolikomediallisesta kevennyksestä kaiken miekanheiluttelun ja sankaritarinoinnin välissä. Viimeisen vuoden aikana Turisas on noussut sellaiseen asemaan, että yhtyeen seuraava albumi tulee olemaan todellinen tapaus niin koti- kuin ulko-maillakin. Samoin jo ennestään vahvat live-esiintymiset ovat saaneet vain ennestään lisää potkua eikä olekaan mikään ihme, että yhtyettä nähdään nykyään kovin harvoin kotimaassaan.
Tähän keikkaan päättyi siis allekirjoittaneen tämän vuotinen Nummirock, päälavalla esiintyi toki vielä Teräsbetoni, mutta Turisaksen jälkeen ei mikään metallitotuus olisi tuntunut enää muulta kuin selkeältä lässähdykseltä, joten matka vei seuraavaksi kotia kohti.
Nummirock 2008 oli jälleen onnistuneiden järjestelyiden, hyvän ohjelman ja kerrassaan mainion festivaalikansan ansiosta metallijuhannus vailla vertaa. Kiitokset vielä kaikille niille joiden kanssa jaoin kokemuksen, sekä tietysti myös järjestävälle taholle, jonka ansiosta keskikesää saattoi taas juhlia näin messevästi. Ensi vuonna tavataan taas!
Torstai
Perjantai osa 1
Perjantai osa 2
Lauantai osa 1
Teksti ja kuvat: Mika Roth
