Hirvirock III

Nyt kolmatta kertaa j�rjestetty kauhavalaisten nuorten voimann�yte, Hirvirock, py�r�hti k�yntiin kaikin puolin komeampana kuin koskaan. Vahvan paikallisedustuksen johdolla l�piviety underground-h�ppeninki soi musiikillisesti aiempia tasokkaampana ja yleis��kin eksyi paikalle enn�tysm��r�. Matti ja Teppo Vvyrzymin pikaisen, v�hemm�n vakavasti vedetyn huuto-basso-rummut -l�mmittelyn j�lkeen tiedossa oli nelj� p��asiassa rokimman ja raskaamman linjan esiintyj�� l�hiseudulta.

Avausaktina esiintyi kauhavalainen vastik��n perustettu jonkinlaista rokkimetallia soittava Slivers of Silence. B�ndille Hirvirock oli ensimm�inen esiintyminen, joka n�kyikin l�hes kaikilla tasoilla. S�vellykset olivat viel� hieman lastenkengiss� ja yhteissoitto hapuili ajoittain. Pirist�v�n� yll�tyksen� esille nousivat laulajan hyv�saundiset melodiset laulut sek� suhteellisen hurjat k�rin�t, tosin Mokoma-covereissa eiv�t laulut kolisseet, johtuen ehk� siit�, ett� Mokoma on allekirjoittaneelle pyh�. Liveshow b�ndill� oli suht v�h�eleist�, tosin eip� musiikkikaan ollut mit��n hurjaa moshausriffitykityst�.

Loppua kohden soittajat rentoutuivat, ja my�s yleis� piti n�kem�st��n, joten riehumiselta ei n�in paikallisorkesterin keikalla v�ltytty. Yhteenvetona keikka oli perusjees ensimm�inen keikka, b�ndill� ei ollut anteeksiantamattomia puutteita. Slivers of Silencella on ev�it� pidemm�ll�kin t�ht�imell�, nykyinen linja tarvitsee vain lis�� asennetta ja mielenkiintoa s�vellys- ja soittopuolella, sek� hioutuneempaa yhteissoittoa. (Arvio: Samuli Ala-Lahti)

Isokyr�l�inen Gargeblaster paukauttikin turpaan jo pari kiloa raskaammalla hanskalla. Paikalla ei varmasti ollut paras mahdollinen kohdeyleis� satunnaisesti py�r�hdelleest� pitist� huolimatta, mutta nelikko veti viihdytt�v�n keikan, jossa hiuskuontalot saivat kyyti�, eik� silm�kulmassa vilkkunutta pilkett�k��n vaivauduttu turhaan sammuttamaan. Maan valtaisasta death-thrash-massasta Gargeblaster erottuu nuoruutensa lis�ksi omaper�isell� ja ik��ns� n�hden h�mment�v�n kyps�ll� l�hestymistavalla kyseiseen musiikkityyliin, ja lis�ksi soittajien tekninen osaaminen on varsin vakuuttavalla tasolla. Huuto tosin kulki keskinkertaisesti ja lis�ksi sekavat salisoundit s�iv�t vedosta pahaan ter�n pois, mutta siit� huolimatta b�ndi j�tti suuhun oikein hyv�n maun. (Arvio: Jarmo Panula)

Rautalukon keikka puolestaan erottui selv�sti illan kovimpana, sill� uskaltaisin sanoa, ett� kyse oli jopa n�in nuorisoseuratasolla pienest� showsta, ei vain keikasta. 15-16-vuotiaat kauhavalaiss�llit saivat esityksell��n paikallisyleis�n liekkeihin, ja draaman kaari oli selv�sti rakennettu tarkoin etuk�teen. Hurjalla draivilla vedetyt, live-tilanteeseen sopivat melodiset rock-rallit toimivat parhaimmillaan ihailtavan hyvin ja laulaja-basisti Matias Sep�n vokalisointikin toimi paremmin liven� kuin keikan my�t� julkaistulla Ei kaunista -EP:ll�. T�ytyy my�s sanoa, ett� Rautalukko taitaa rock-triona soittamisen hyvin, sill� biisit eiv�t kaipaa live-tilanteessa toista kitaraa miss��n vaiheessa. Ainoat moitteen aiheet olivat paikka paikoin v�kin�iset kitarasoolot sek� pari selv�sti muita heikompina erottunutta kappaletta. Ei t�ss� nyt viel� ihan taivaita tavoitella, mutta hirvitt�� ajatellakin, miss� ryhm� on parin - kolmen vuoden p��st�, kun meininki on jo nyt t�t� tasoa. (Panula & Ala-Lahti)

Illan viimeisen� esiintyneen Pharao X:n soitosta paistoi pitk� kokemus rokkitouhuista. Yhteissoitto oli ihailtavan tiukkaa, ja sovitukselliset jipot varsinkin kitaroitten kesken olivat mielenkiintoista seurattavaa. Valitettavasti Pharao X n�ytti illan nuorten aktien j�lkeen varsin laiskalta hillittyine live-elkeineen. Kun yleis� oli tanssannut ja riehunut kolmen b�ndin ajan kuin hullut, raja tuli vastaan, ja se tuli ennen Pharao X:n keikkaa. Biisit olivat tiukkoja ja musiikillisesti b�ndi on t�ysin valmis, joten en ihmettelisi jos yhtyeelle siunautuisi levytyssopimus. (Ala-Lahti)

Nelj�n tunnin tiiviin rokkaamisen j�lkeen ihmiset vaikuttivat kauhavalaisella mittapuulla poikkeuksellisen tyytyv�isilt� n�kem��ns� ja kuulemaansa. Sopivan ep�asiallinen ilmapiiri sai yleis�n rentoutumaan jopa ilman alkoholia, tosin alkoholin kanssa rentoutuneet aiheuttivatkin sitten j�rjestysh�iri�it� salin ulkopuolella. Aika n�ytt��, mik� on Hirvirockin tulevaisuus, sill� paikkojen hajottaminen ei edesauta tapahtuman j�rjest�mist� samalla periaatteella. Musiikillisesti ilta oli kuitenkin tasokas.

Teksti: Panula ja Ala-Lahti, kuvat: Sini Pollari (Slivers of Silence) ja Panula (muut)