Puumaja, Suvi Koivu

Mukavasti jo yhdeks�n pintaan aloiteltu iltama kulttuuriravintola Telakalla esitteli kaksi s�r�iseen s�hk�kitaraan luottavaa pop-artistia. Tamperelainen Puumaja sai kunnian aloittaa kun taas h�meenlinnalainen Suvi Koivu kolmihenkisine yhtyeineen p��tti illan live-annin. Yleis�� oli paikalla oikein mukavasti ja molemmat yhtyeet olivat juuri sopivassa paikassa. Telakalla kun parhaimmillaan pystyy mahtavasti keskittym��n oikeaan kuuntelemiseen, p�yt�kunnissa istuksien.

Molemmat illan esiintyj�t onnistuivat vangitsemaan yleis�ns� huomion, mutta etenkin debyyttilevy��n viel� t�ksi kev��ksi valmisteleva Puumaja soitti todella hyv�n keikan. Tilanteeseen sopivasti hiukan v�ri� kulmiinsa laittanut Mikko Meril�inen on nyky-Puumajassa luopunut kitarasta kokonaan ja hoitaa vain laulupuolen. Mikon tulkinta on kielt�m�tt� aika monotonista ja jopa �lanaavaa� � hidasta toteamista. On siin� toki aika paljon avaruutta, korkeutta, mutta kaaria se ei kyll� maalaa. Siin� miss� se esimerkiksi muutama kuukausi takaperin luolamaisessa Doriksessa k�vi puuduttavaksi, se nyt Telakalla toimi joka tapauksessa oikein hyvin kontekstissaan.

Yhtyeen rumpupalli-paikan vahvistanut Nuutti Palonen loi yhdess� basisti Timo Alatalon kanssa riitt�v�n jykev�n ja etenev�n rytmipohjan, jonka p��lle Jarno Alho ja etenkin Sami Nissinen kitaroineen maalasivat rikass�vyiset siivet. Kaaret ylsiv�t toimivasti ik��n kuin Mikon tasaisen laulun molemmille puolille. Puumaja n�es ei kuorruta kakkuaan laulun melodisilla kaarilla, vaan juurikin niill� kitaramaalailuilla. Siin� miss� mainitun Doriksen keikan hyvyytt� olivat oikeastaan vain ne kitarat, oli nyt kaikki elementit paremmin tasapainossa kesken��n.

Olipa se yhtyeen kaava millainen tahansa niin ei se pysty silti mukaansa vet�m��n, mik�li tarjolla ei ole tarpeeksi oivaltavaa s�velkyn��. Ja t�ss� kohtaa keng�nk�rki��n hele�sti tuijotteleva Puumaja alkaa nyt p��st� kunnolla vauhtiin. Eturivist� erottui erityisesti lohdullisen haaveileva Kes� voi menn� pieleen, mutta muitakin mieleenpainuvia yksitt�isi� tsipaleita alkaa l�yty�. Vaikka touhu on melkoisen vakavailmeist�, ei tunnelma onneksi ollut mitenk��n takakire� tai v�kin�inen, vaan enemm�nkin kaunis, rauhaisa ja eteerinen. Levy� odotellessa.

Suvi Koivun laulua on kuultu aiemmin ainakin veljens� Matti Johannes Koivun musiikissa. Nyt nainen on omillaan, oman b�ndins� kanssa. Riisitikuilla iskeneen rumpalin ja basistin ohella Koivun yhtyeen t�ydent�� Ultramariinin kitaristina ja biisinikkarina tunnettu Ville Aalto s�hk�kitaroineen. Suvin soundista tulikin hiukan mieleen naispuolinen Matti Johannes (samanlainen laulutapa) yhdistettyn� Ultramariinimaiseen melankoliseen suomenkieliseen poppiin ilman sen s�vyj� vahvasti leimaavia Tuomas Ilmavirran koskettimia.

Biisit olivat tietysti t�ss�kin tapauksessa avainasemassa, vaikka Suvin laulu oli huomattavasti perinteisemm�n melodisempaa kuultavaa kuin Puumajan tapauksessa. Ja vaikka etenkin loppukeikasta Suviltakin kuultiin erityismaininnan ansaitsevia s�vellyksi�, niin kyll� Puumaja onnistui t�ll� kertaa paremmin imem��n mukaansa. Nimi toki kannattaa pist�� mieleen ja kotikuuntelussa Suvi Koivuun olisi mukava tutustua paremmin. N�in ensitapaamisella j�� ei viel� t�ysin rikkoutunut. Mit� ei yht��n helpottanut yhtyeen hiukan tosikkomaisen oloinen lavaolemus.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo