Agent Kooper, Francis (SWE)

Kev��n viimeisen 8Raita-klubin esiintyj�t her�ttiv�t ennakkoon runsaasti kysymyksi�. Keikkaillan teemana oli Agent Kooperin toisen, Head + Heart -nimell� varustetun pitk�soiton julkaisu. Illan l�mmittelij�n� n�htiin ruotsalainen, Suomessa viel� verraten tuntematon Francis.

Mik�li nyt n�hty� keikkaa on uskominen, ei vanhakantaista poprockia Mando Diaon ja kumppaneiden hengess� soittava Francis pysy kovinkaan kauan tuntemattomuuden verhon suojassa Suomessakaan. N�in nelikon nyt ensi kertaa ja se osasi ottaa tilan ja tilanteen haltuun niin itsevarmoin ottein, ett� b�ndin omasta soitosta ja esiintymisest� nauttimisesta ei j��nyt mink��nlaista ep�selvyytt�. Kun b�ndin laulajaneitonen asteli lavalle yleis�n halki marakasseja soittaen muun b�ndin jo soittaessa, oli kuulijoiden helppo odottaa tulevaksi kunnon rock�n�roll-show�ta. Vet�v�st� alusta alkaen tunnelma lavalla pysyi korkealla ja keskiviikko-illan Klubin puolityhj�n keskikerroksen yleis� n�ki kuulijansa tavoittavan b�ndin, joka vaihtoi tunnelmaa vuoroin rautalankamaisesta rock-poljennosta valssin py�rteisiin ja sielt� taas suoraa huutoa l�henteleviin autotallitunnelmiin. T�rkeimp�n� yksitt�isen� Francisin soundia m��ritt�v�n� tekij�n� on ehdottomasti b�ndin naislaulajan rosoisen matala ja syv�lt� kumpuava, aavistuksen The Bellraysin Lisa Kekaulalta kuulostava ��ni, jota on vaikea sovittaa neidon pieneen ulkokuoreen.

Keikan edetess� apuun otettiin v�lill� megafonia ja v�lill� kosketinsoittimia, mutta perustunnelma pysyi hyvin samanlaisena, sin�ns� todella onnistuneena, koko setin mitalta. Hyv�lt� kuulostava ja n�ytt�v� orkesteri on varmasti valmis suurempiinkin ympyr�ihin, mutta aika ajoin ilmenneest� esiintymiseen liittyv�st� yliyritt�misest� ei ainakaan allekirjoittaneen mielest� olisi pahitteeksi p��st� eroon. Tai vaihtoehtoisesti: jos meininki on noin korkealla jo silloin, kun harvalukuinen yleis� keskittyy l�hinn� tuijottelemaan oman tuoppinsa pohjalle, mit� se on t�yden salin tanssiessa Francisin tahtiin? J��mme odottamaan mielenkiinnolla.

Agent Kooperin saapuessa lavalle kello n�ytti jotakuinkin yht�toista. B�ndi aloitti luonnollisesti uuden Head + Heart -albumin materiaalilla, kappaleella Into Forget Fulness. Jo t�m� kappale vahvisti livesoitossa sen, mit� uusi albumikin antoi olettaa. Seesteisen debyyttilevyns� vastapainoksi uusi levy esittelee kiivaamman ja � m�kihyppytermej� ontuvasti lainaten � rohkeammin eteenp�in nojaavan yhtyeen, joka yhdist�� aiemmin leimallisen l�mpim��n ja orgaaniseen sointiinsa nyt my�s koko lailla vaikutteita grungesta. Toki b�ndi on aiemminkin puhaltanut el�v�n� rutkasti energiaa kaikkiin kappaleisiinsa, mutta uuden levyn kappaleet tuntuvat vastaavan paremmin b�ndin live-energiaa.

Syyst� tai toisesta Agent Kooper oli lastannut settins� alkupuolelle kohtalaisen runsaasti my�s vanhempia kappaleita, ja soitto kuulosti aika ajoin jotenkin varaukselliselta ja hermostuneelta, liek� herroilla ollut j�nnityst� puntissa? Onneksi tahma ei kuitenkaan ollut luonteeltaan pysyv��, vaan illasta kehittyi esityksen puolesta lopulta kunnon rokkikekkerit. Uusista biiseist� etenkin The King Is Dead oli t�ysosuma my�s livesoitossa ja esimerkiksi Northern Lightsin tunnelmointi l�henteli harmonisuudessaan Sub Popin melodia-l�hettil�it� Band of Horsesia ja Fleet Foxesia.

Agent Kooperin on vaikea uskoa pett�v�n liven� kovinkaan pahasti, eik� niin lopulta k�ynyt t�ll�k��n kertaa, vaikka mit��n p��t� huimaavaa ei n�htyk��n. Ilta oli silti kokonaisuutena erinomainen, sill� l�mmittelij�n� soittanut Francis oli todella positiivinen uusi tuttavuus. Toivotaan, ett� nelikko l�yt�� tiens� Suomeen uudemmankin kerran!

Teksti ja kuvat: Ilmari Ivaska