Nopat, Cats On Fire

Syksy lähestyy, vaikka sitä ei noista 25 asteen ilmoista johtuen oikein tahdokaan uskoa. Tampereen pop-syksyyn kuuluu nykyään myös indiesisäfestivaali Monsters Of Pop, johon ei aikaa tosiaan ole kuin muutamia hassuja viikkoja. Niinpä aihetta jo pohjustettiin Klubin perjantaissa, jossa kahden kitarapop-yhtyeen keikkaa teemoitti MOP:in mainokset ja tavarapalkintoarvonta.

Illan aloitti Turun ja Helsingin herroista rakentuva Nopat, jonka akustispainotteista, avaran kaihoisaa fennocanan ja heleän kitarapopin sekoitusta tarjoilevaa musiikkia tuli kuultua ensimmäistä kertaa livenä. Toivottavasti ei viimeistä, sillä taiteilijanimen Henrikki Lähdesmäki taakse piiloutuvan Janne Rinteen viipyilevän kaunista musiikkia kuunteli mielellään. Matti Rankin pehmeiden lyömien, Samuli Toivosen basson ja Petri Nakarin kitaroinnin yhdessä Jannen akustisen kitaran kanssa muodostama keitos lipuu kiireettä sivellen eteenpäin, suomenkieliset tekstit kertovat muun muassa levottomuudesta, unettomuudesta, nukahtamisesta ja yksinäisyydestä. Kapakoissa liikaa luuhaamisesta. Kaupunkilaisuudesta. Eteeristä, mutta kovin lämminhenkistä ja melankoliastaan huolimatta hymyävää. Heleät soundit onnistuivat Klubin melko tyhjähkössä tilassa koukuttamaan hyvin. Hyvä.

En voittanut paitaa enkä edes levyä, vaikka muuten tuntui että voittajista tunsi sekä arvonnan suorittanut Jukka että itse suurimman osan. Pienet on piirit, minkäs teet? Illan ehdoton pääesiintyjä oli vielä jäljellä ja lämmintä 80-luvun suuntaan kumartavaa kitarapoppia soittava Cats On Fire hoitikin loppuun Noppien aloittaman hellän sivelyn hienosti, saaden hyvin tanssiaskeliakin alleen. Mattias Björkasin tumma ääni ja intensiivinen presenssi on se mikä niiden heleästi soljuvien kappaleiden ohella vahviten jää Catsien keikoista mieleen. Vallankin kun mies Tears In Your Cupissa asetti kitaransa lattialle ja alkoi venkoilla mikrofonin kanssa lavalla kulmikkaasti, ei ollut epäselvyyttä mihin katseet kohdistuvat COF:in keikalla.

Mattiaksen, kitaristi Ville Hopposen, basisti Kenneth Höglundin ja rumpali Henry Ojalan täydennyksenä oli tällä keikalla Jessika Rapo koskettimissa ja taustalaulussa. Omien biisien vahvistuksena bändi esitti kohtuullisen toimivan version White Townin Your Womanista, mutta kyllä omilla mentiin paremmin. Fabric ja Letters From Voyage To Sweden etenkin jäivät tällä kertaa mieleen – hienoja biisejähän Kissoilla kyllä piisaa. Kahden akustispainotteisen kitarapop-yhtyeen iltama jätti hyvän mielen, josta on hyvä alkaa tähtäilemään myös itse päätapahtumaa kohti ensi kuun alussa.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo