Nits
15.11.2009
Pakkahuone / Tampere
Kun pääasia eli lavalta tuleva musiikki toimii, kuuntelijasta tulee katsoja, joka kiinnittää huomionsa myös muihin asioihin. Hollantilaisen taidepopiksi vakiintuneen Nits-trion konsertti ei onnistunut päihittämään viime vuoden vetoaan samassa keikkapaikassa. Pelkästään bändin rutiinitaso on kuitenkin sen verran kova, että aika pienestä se loppujen lopuksi kiinni jäi. Jos Juhani Tammisen hengessä olisi kirjannut "prinsiippinsä" ennen keikkaa, paperilla seisoisi: uusi levy, settilista ja lava.
Viime vuonna valomies Tom Telman loihti isoon tilaan uskomattoman kodikkaan tunnelman parillakymmenellä lavalle asetellulla kirpparilampulla, joita hän sytytteli tiskinsä takaa. Nyt bändi oli istutettu metsään, jonka takana pyöri lavan levyinen, paikallaan olevaa ja liikkuvaa kuvaa toistanut videotaulu. Visuaalinen puoli oli jälleen upea, vaikka ihan viime keikan tunnelmiin ei päästykään. Miksaavat ja valaisevat Telmanin veljekset ovat kuin osa bändiä. Ammattimiehiä.
Lokakuun lopussa julkaistu mainio Strawberry Wood on viime vuoden Doing The Dishes –edeltäjäänsä selkeämpi kokonaisuus. Sen eteerisen kaunis, raukean kaislikkoinen äänimaailma on haaste livenä. Jos harrastunnelmaisen albumin soittaisi putkeen, se saattaisi ajaa katsojia kaljahanojen ääreen. Nyt mansikkametsän tunnelmia ripoteltiin salakavalasti pitkin kahta 50 minuutin settiä siten, että loppujen lopuksi puolet konsertin kappaleista oli uudelta levyltä.
Tuore albumi soitettiin siis sittenkin kokonaan, pääasiassa onnistuneesti. Haaveilevat Departure ja Jisp toimivat komeasti. La Petite Robe Noire vaikuttaa levyllä lähinnä "A-puolen" outrolta, mutta viimeiset kymmenen vuotta vähintään 85-vuotiaalta näyttäneen rumpali Rob Kloetin messevän keinuvilla afrikkalaisrytmeillä siitä kehittyi räväkkä lantionvatkaus. Uuden albumin live-kohokohdaksi nousi encoren aluksi esitetty upea Return, joka hiljensi tyylikästä yleisöä entisestään.
Vanhemmista numeroista erottui etenkin tulinen hönkäisy Cars & Cars –klassikosta, jossa kuusikymppiset äijät näyttivät, että ikä on vain numero. Parhaimmillaan Robert Jan Stips soitti keikan aikana yhtä aikaa koskettimia, kiippareiden bassoääniä ja huuliharppua! Nitsofiilien kohokohta taisi kuitenkin tulla, kun trio istuutui kitaristi-laulaja Henk Hofsteden johdolla lavan reunalle esittämään Home Before Darkin kitara-haitari-perkussio-version ilman äänentoistoa.
Teksti: Heikki Väliniemi, kuva: www.nits.nl
