Kaskas – kohti ajatonta soundia
27.05.2010
Helsinkiläinen Kaskas julkaisi huhtikuun lopulla esikoispitkäsoittonsa In The Meantime. Toistaiseksi hyvin pienten piirien salaisuutena pysynyt orkesteri antaa itsestään debyytillään omaäänisen ja vakuuttavan kuvan. Raukean, mutta tarpeen tullen myös tyylillä kolisevan soinnin eheys panee ihmettelemään yhtyeen lyhyttä historiaa. On siis korkea aika ottaa selvää mistä Kaskaassa onkaan kyse. Bändin jäsenistä – Johannes Pykäläinen (laulu, sähköurut, kitara), Kimmo Huhta (basso, laulu), Jaakko Renko (rummut) ja Aapo Huhta (kitara) – Desibelin kysymyksiin vastailivat Kimmo ja Aapo.
Kaskas oli alun perin sivuprojekti. Millaista musiikkia työstitte varsinaisessa bändissänne?
Kimmo: Suomenkielistä, melko progressiivista ja vakavahenkistä poppia. Kun ei enää ollut tarvetta korostaa taituruutta ja syvämietteisyyttä, oli kiva ryhtyä luomaan tunnelmia yksinkertaisemmilla keinoilla. Käytännössä vaihdoksessa vanha kokoonpano säilyi laulajaa lukuun ottamatta.
Kuinka itse luonnehtisitte nykyistä soundianne?
Kimmo: Jonkinlaisena aatteellisena pyrkimyksenä on ollut kuulostaa mahdollisimman ajattomalta, ei esimerkiksi miltään tietyltä vuosikymmeneltä. Sointiin on pyritty saamaan luonnollisuutta analogikiippareilla, kitaroihin tummuutta itse rakennetuilla vahvistimilla.
Aapo: Olen aina ensimmäisenä ehdottamassa suuriakin suunnanmuutoksia. Joskus jotain tarttuu mukaan, toisinaan linjaukset jäävät huumorin tasolle.
Raukean perusfiiliksen lisäksi levyllä on myös art rock -ulottuvuutensa. Esimerkiksi kappaleessa La Tete lausutaan runoa ranskaksi. Mikä on suhteenne kokeellisuuteen? Kiinnostaako rajojen venyttäminen teitä?
Aapo: Kaskaasta on muodostunut jäsenilleen hyvin monenlaisen musiikillisen ilmaisun pelikenttä. Itsetarkoituksellinen testailu ei kuitenkaan tunnu kauhean läheiseltä ajatukselta. Ja koska rajat ovat etäällä toisistaan, emme useinkaan koe rikkovamme niitä.
Kimmo: Kokeilu pitää puutumisen mukavasti kaukana. Toisaalta esimerkiksi tuota La Tete -kappaletta ei sinänsä tehty kokeilumielellä, vaan joutohetken jammailun siivittämänä.
Olette jo vuonna 2008 julkaisseet EP:n nimeltä Contact Risk. Kuinka sen materiaali eroaa In The Meantimesta?
Kimmo: Muistan olleeni pettynyt kun Contact Risk ei kuulostanutkaan niin paljon silloisilta esikuviltani kun olin ennakkoon haaveillut. Ehkä noihin aikoihin verrattuna mukaan on tullut yhä enemmän omintakeista ilmaisua.
Aapo: EP tehtiin heti bändin perustamisen aikoihin, koska piti olla jotain minkä avulla pääsisi keikoille. Kyllä se jää silmissäni jäsentelyasteelle.
In The Meantime on kokonaisuudessaan ladattavissa Myspacestanne. Oliko vapaaseen jakelumalliin päätyminen teille itsestäänselvyys?
Aapo: ITM oli melkein vuoden erään levy-yhtiön pöydällä, mutta sopimusta ei sitten lopulta syntynyt. Koska levy oli ollut jo kauan valmiina ja bändin halu päästä eteenpäin oli kasvanut suureksi, teimme tällaisen ratkaisun.
Kuinka demokraattinen yksikkö Kaskas on? Vastaako joku sävellys- ja sanoituspuolesta vai työstättekö enemmän yhdessä?
Kimmo: Olen määrällisesti tuotteliain sävellys- ja sanoitustyössä, mikä toisinaan tuntuu karmivalta. Iloitsen viimeaikaisista yhteistyön kautta syntyneistä kappaleista.
Aapo: Lähes poikkeuksetta omat aihioni muokkautuvat Kimmon ajatusten myötä valmiiksi kappaleiksi. Tekstit ovat myös Kimmon tekemiä, joten kyllä hänen roolinsa on tässä mielessä muita suurempi.
Millaisesta musiikista itse pidätte?
Aapo: Yhdessä olemme tykänneet ainakin Joose Keskitalosta, Sigur Rosista ja 22-Pistepirkosta. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä Graham Coxon, Stereolab, Pia Fraus ja Deerhunter. Ja tietysti Kimya Dawson.
Kimmo: Sami Kukka, Fleet Foxes, Stereolab, Le Futur Pompiste, The Beach Boys ja The Beatles.
Millainen on Kaskas livenä?
Kimmo: Musiikkiin keskittyvä, rock-kukkoilun ja paisuttelun väistävä.
Aapo: Kaaoksen ja jonkinlaisen hartauden välimaastossa taiteileva, hiukan kenkiintuijotteleva ja kotikutoinen.
Entä miltä bändin tulevaisuus näyttää?
Aapo: Uusia biisejä olemme jo demottaneet, äänittäminen jatkuu tulevan kesän aikana. Keikkaillaan rauhallisella tahdilla. Kaskas on meille iso juttu, mutta hirveää kiirettä puskea eteenpäin ei ole.
Kimmo: Pitäisi kehittyä musiikillisesti, välttää samojen kappaleiden tahkoaminen vuodesta toiseen.
Teksti: Antti Hurskainen
