Kickstart Indoor Festival, perjantai
20.09.2002
Lutakko/Jyväskylä
Jyväskylä on syystäkin aktiivisen musiikkikaupungin maineessa. Suuri määrä yliopisto-opiskelijoita, aktiivinen elävän musiikin yhdistys ja pari hienoa keikkapaikkaa takaavat mahtavan livetarjonnan. Yhtenä musiikkielämän ilmentymänä oli toista kertaa järjestettävä Kickstart -festivaali. Viimevuotiseen tapaan sisäfestivaalin ohjelmisto esitteli pohjoismaisen indiemusiikin laajaa kenttää. Laaja ja ehdottoman tasokas esiintyjäkaarti keräsi Tanssisali Lutakkoon asiantuntevaa yleisöä, ei ainoastaan Jyväskylän seudulta vaan myös muualta Suomesta ja pohjoismaista.
Lauantain potkaisi käyntiin stonerrockia soittava Elefant Bell, jonka valitettavasti missasimme huonon kaupunkituntemuksen ja epäonnistuneen kaupunkisuunnistuksen takia. Ehdimme kuitenkin juuri sopivasti katsomaan ison lavan ohjelmiston avannutta The Mutantsia. Ryhmä väänsi svengaavaa instrumentaalirockiaan hieman odottavalla kannalla olevalle yleisölle. Se, että bändillä on sekä rumpali, että perkussionisti tekee saundista todella groovaavan. Loppukeikasta jätkät innostuvat jamittelemaan oikein kunnolla ja yleisökin alkoi lämmetä.
Seuraavaksi nopeaa tahtia etenevä festivaali tarjosi pikkulavalla illan ensimmäisen ruotsalaisorkesterin. Dee Rangers tarjosi yleisölle 60-lukuhenkistä kitararockia. Hillityn lavashown vetänyt ryhmä oli yllättäen yksi illan hienoimpia esityksiä. Kappaleet olivat niin hienoja, että mitään ihmeellistä lavaelvistelyä ei tarvittu. Mukavana pikku lisänä oli laulajan huuliharppusoolot.
Kun ilta tähän mennessä oli tarjonnut lähinnä fiilistelyä, niin seuraavana isolle lavalle kiivennyt Xysma tarjosi yleisölle vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Xysmaa voi suvereenisti pitää perjantain pääesiintyjänä. Pitkästä aikaa lauteille kiivennyt turkulaisryhmä oli houkutellut paikalle fanejaan aina ulkomaita myöten. Ja kyllä tätä esitystä kannatti tulla kauempaakin katsomaan. Karismaattisen laulajansa johdolla Xysma veti tiukan setin gasoliinintuoksuisia vanhoja hittejään. Vaikka bändi ei enää varsinaisesti ole olemassa niin jätkät olivat selkeästi harjoitelleet Jyväskylän keikkaa varten. Vanhat taidot olivat tallessa ja soitto viiltävän terävää.
Nuoremman polven turkulaisgaragea tarjoili pikkulavalla Boomhauer.Talveksi telakalle vetäytyvä bändi ei ollut aivan terävimmillään. Lyhyt setti sisälsi paljon uusia kappaleita ja monet yleisönsytyttäjät loistivat poissaolollaan. Klubifestivaalin kirous – tiukka aikataulu – pakotti ryhmän keskittymään enemmän soittoon ja Saku joutui jättämään spiikit vähemmälle. Boomhauerit eivät ole juuri näin pohjoisessa keikkailleet, joten meno yleisössä ei ollut niin kovaa kuin joillain Turun ja Helsingin keikoilla.
Boomhauerin iloisesta garagecountrystä siirryttiin astetta raskaampaan ruotsalaiskamaan. Vuodesta 1995 asti koossa ollutta Dozeria ei Suomessa ole liian usein nähty. Silti bändillä tuntuu olevan paljon ystäviä Suomenlahden itäpuolella. Monipuolinen rockvääntö sytytti jo taisteluväsymyksestä kärsivän Jyväskyläläisyleisön tanssimaan raivokkaasti. Voidaan sanoa, että Dozer päätti illan, sillä illan viimeisenä esiintynyt Cleaning Women ei juuri juhlakansaa kiinnostanut. Kovasti päivän muusta linjasta poikennut esitys ei kiinnostanut valtaosaa yleisöstä, vaan juhlakansa suuntasi kotiin lataamaan akkujaan seuraavaa päivää varten heti Dozerin lopetettua.
Festivaalien ensimmäinen päivä oli varsin onnistunut sekä taiteellisesti, että järjestelyiltään. Ohjelma pysyi aikataulussaan ja ihmisillä oli hauskaa. Sisäfestivaalien huono puoli on kuitenkin niiden raskaus. Ohjelma venyy yleensä myöhään yöhön ja klubilla ei pääse minnekään pakoon ihmismassaa ja musiikkia. Vielä kun illan ohjelmisto oli rankkaa rockia, eikä rauhallisempia esityksiä juuri ollut, oli nollaaminen bändien välillä hankalaa. Kaikesta huolimatta perjantai oli festivaalien parempi päivä.
Teemu Jokelainen, kuvat Ilkka Valpasvuo
