29.10.2010
HulluPullo / Vaasa
Raskasta fiilisrockia, mustiin pukeutunutta tunnelmametallia ja junnausta.
Ghost Brigade mykisti minut kev��ll� t�ysin. Todistin b�ndin live-esiintymist� Sein�joen Firebox Metal Festiss�, jota ennen en ollut kuullut yhtyeen musiikkia sekuntiakaan. Tuolta keikalta ei kuitenkaan ollut l�htemist�, ennen kuin b�ndin uusin levy oli k�yty haalimassa kojulta mukaan. Lavalta v�littyneen fiiliksen ja energian m��r� ja laatu olivat tehneet aivan poikkeuksellisen vaikutuksen.
Valtavasti kehuja ker�nnyt Isolation Songs (2009) jatkoi kotona vakuuttelemistani. B�ndin raskas fiilisrock py�ri soittimessa sen verran taajaan, ett� huomasin jopa hakevani oman autotallib�ndini s�vellyksiin samaa henke�. Siten oli helppo l�hte� ajelemaan melkein sadan kilometrin p��h�n Vaasaan tsekkaamaan, miten homma potkisi nyt, kun biisej� oli ehtinyt kuunnella puolen vuoden ajan. Taitoin matkan viel�p� yksin, kun ilmeni, ett� kaveripiirist�ni l�ytyy ainoastaan s��litt�v�n sivistym�t�nt� porukkaa.
Ghost Brigaden lis�ksi illan tarjontaan kuului my�s helsinkil�isen Throes of Dawnin veto, joka sai osakseen jo avausaktina huomattavan suosion. Hyv�ll� maulla mustaan sonnustautunut yhtye tunnelmametalloi keskitempoisesti painon ollessa oikeastaan enemm�n hiljaisemmissa osuuksissa kuin metallin r�imimisess�. Vaikka en ollut tehnyt b�ndin kohdalla etuk�teen edes perinteist� MySpace-tsekkausta, seurasi kymmenen biisin setin mielell��n loppuun saakka. Kitaramelodioissa osattiin panostaa purevan tunnelman luomiseen ja vokalistin ��nenk�ytt� oli valtavan helpon ja itsest��n selv�n tuntuista. Vaikka hetkeen tarttuminen tuntui olevan koko homman kivijalka, syyllistyi orkesteri mielest�ni my�s turhaan paikoillaan souteluun, kun melodiat eiv�t aina tuntuneet kuulijan korvaan yht� arvokkailta kuin niit� silm�t kiinni tulkinneen laulajan. Tasokas ja varma veto kuitenkin, ja kiinnostunutta yleis��kin l�ytyi pienest� tilasta arviolta toista sataa.
Ghost Brigaden vuoro koitti vain vartin mittaisen roudaustauon j�lkeen. Veto oli aivan yht� polttava kuin viime n�kem�ll�kin ja esiintymisen intensiivisyys korostui entisest��n, kun lava oli pieni ja yleis� aivan kosketuset�isyydell�. Vaikka en ole mik��n vaahtoajatyyppi, tuntui keikan loppu koettavan aivan liian aikaisin.
Keikalla huomio kiinnittyi ennen muuta siihen jatkuvaan k�rsimyksen mosh-karnevaaliin, joka lavalla py�ri setin alusta loppuun saakka. Touhussa oli todellinen musiikin viet�v�ksi antautumisen meininki, joka oli aistittavissa viime k�dess� vain pienist� eleist� ja irvistyksist�. Kroppaa liikutettiin vimmalla, jonka rinnalla joka metallikeikalla n�ht�v� standardinomainen tukanpy�rittely tuntuu l�hinn� teenn�iselt�.
Ghost Brigaden kahdesta levyst� keikalla keskityttiin nuoremman ja vahvemman Isolation Songsin materiaaliin. Pienest� ja herk�st� alkuvoimaisen raivokkaaseen siirtyilev�, paikoin junnaava ahdistusmusa on helppoa fiilistelt�v��, ja liven� b�ndin ansio on nimenomaan se, millaisella v�kevyydell� musa revit��n soittimista ja sieluista ulos. Jos jotain negatiivista b�ndist� on kaivettava ulos, kritiikki� voisi osoittaa siihen, miten biisist� toiseen musiikin pohjavire ja s�vy tuntuu loppujen lopuksi pysyv�n varsin samanlaisena, vaikka kappaleelle annettaisiin instrumentaaliset, metalliset tai stoner-henkiset vaatteet. Vireen samankaltaisuus kun alkaa v�lill� h�irit� siin� vaiheessa, kun my�s biisien sis�ll� aletaan oikein tosissaan py�rim��n yhden riffin ymp�rill�.
Kenties junnaus saattaa ottaa korvaan; silti koin Ghost Brigaden vedon my�t� yhden kovimmista keikoista koskaan. Viimeist��n t�m�n keikan j�lkeen luen itseni h�peilem�tt� b�ndin faniksi.
Teksti ja kuvat: Jarmo Panula
