31.12.2010
Kummastusta ja innostusta her�tt�neen yhtyeen psykedelian ja blackmetallin sumu sankkenee entisest��n.
Viimevuotisella Muukalainen puhuu-debyytill��n kummastuttanut ja innostanut Oranssi Pazuzu julkaisi hiljattain split-levyn tamperelaisen Candy Canen kanssa. Pazuzujen psykedelian aalloilla huuruileva blackmetal her�tti - varsinkin CC:n arvaamattomaan myrskyyn sekoittuessaan - allekirjoittaneessa tarpeen esitt�� orkesterille erin�isi� kysymyksi�, joihin vastailivat Jun-His (laulu, kitara) sek� Ontto (basso, tekstit).
Paljon kiinnostusta her�tt�neen Muukalainen puhuu-debyytin seuraaja, tamperelaisen Candy Canen kanssa tehty split-levy on juuri ilmestynyt. Kokonaisuus on melkoisen h�iriintynyt, mutta jotenkin hyvin luonteva yhdistelm� CC:n �kkiv��r��, hyppysist� karkailevaa sinkoilua ja teid�n harkitummin sakenevaa "aggressiivista tunnelmointianne". Millainen j�lkimaku levyst� j�i, milt� se tuntuu kokonaisuutena?
Ontto: Splitill� tarkoitus oli etsi� molemmista b�ndeist� uusia s�vyj�. Meid�n kohdalla se tarkoitti aiempaa aggressiivisempaa hy�kyaaltoa, koska tuntui ett� meid�n t�ytyy vastata Candy Canen riffivy�rytyksen heitt�m��n haasteeseen. Toisaalta ajattelen levykokonaisuuden siten, ett� Candy Cane on saman kolikon fyysinen ja v�kivaltaisempi, Oranssi Pazuzu taas psyykkinen ja harhaisempi k��nt�puoli. Mun mielest� t�m� splitti on musiikillisesti t�rke� kehitysaskel kummallekin b�ndille.
OP:n ja CC:n v�lill� on jo aiemminkin esiintynyt tietynlaista veljellisyytt�. B�ndit tuntuvat jakavan samaa verta, ainakin mit� tulee ennakkoluulottomuuteen ja arvaamattomiin liikkeisiin. N�iden b�ndien v�lisen splitin julkaiseminen tuntuu n�in ajatellen pelk�st��n luonnolliselta. Millainen puhde levyn luomisprosessi oli?
Jun-His: Me tutustuttiin CC:n tyyppeihin oikeastaan Imperiumi.net:in yhteishaastiksen j�lkeen. Sen seurauksena molemmat tahot tutustuivat toistensa tekemisiin. B�ndej� yhdist�� mun mielest� tietty musiikillinen kummajaisuus, vaikka meill� ilmaisutapa onkin maalailevampi ja CC:ll� kaoottisempi. CC:n Marko (Neuman) sitten jossain vaiheessa heitti ilmoille idean splitin tekemisest� ja meist� se vaikutti hyv�lt� ja ajankohtaiselta. Kakkoslevyn teko kun tuntui viel� siin� vaiheessa melko kaukaiselta. Molemmat b�ndit tekiv�t suurimman osan biiseist� pelk�st��n splitti� varten, eli mist��n ylij��m�biisien julkaisusta ei ole kysymys.
Splitin perusteella blackmetalin ja psykedelian sankka sumu tuntuu sankenneen entisest��n. Miten OP:n kulkusuunta m��rittyy? Ja toisaalta, miten paljon sanoitusten luonne vaikuttaa musiikin syntyyn? Splitin muassa nekin tuntuvat entist� kryptisemmilt� ja synkemmilt�.
Ontto: Kyll� me ollaan menossa kohti entist� mustempia ja psykedeelisempi� ulottuvuuksia. Mutta vaikka me ei olla puhdasverinen blackmetal-b�ndi, vaan k�ytet��n saatanallista tunnelmaa yhten� musiikillisena elementtin�, on syyt� muistaa ett� blackmetal on todellakin l�ht�kohtaisesti saatanallista musiikkia. Meid�n t�ytyy kunnioittaa t�t� l�ht�kohtaa jos haluamme puristaa kappaleisiin todellista mustaa energiaa. Tuon mustan ytimen k�ytt�minen psykedeelisess� kontekstissa on meid�n tavoite ja luullakseni me v�hitellen l�hestyt��n sit� maalia.
- Sanoitusten luonne ei sin�ns� vaikuta musiikin syntyyn, vaan musiikki sanoituksiin. Sanat ovat tulkintoja siit� tunnelmasta, mik� kappaleisiin on pyritty vangitsemaan. V�lill� ne on selke�mmin tarinallisia, v�lill� maalailevampia. T�h�n splitille tuli jostain syyst� kirjoitettua tekstej�, joissa toistuu teemana yksil�n ja yhteis�n v�linen raja, eli kyse on ulkopuolisuuden ja �sis�puolisuuden� tuntemuksista ja esimerkiksi siit�, miten yhteis�n voi kokea evoluution�k�kulmasta.
Levy� kuunnellessa musiikista v�littyy my�s tietynlainen elokuvallinen tunnelma. En tarkoita niink��n musiikkityyli�, lienee turha v�itt��, ett� OP:n musiikissa kuuluisi varsinaisesti postrockin tapaista isojen teemojen nostattelua ja laskettelua. Pikemminkin biisien aikaansaamat mielikuvat ja olotilat muistuttavat kauhuelokuvista, joiden suuntaan orkesterin nimikin osittain vihjaa. Itsell�ni nousee mieleen niin Tohtori Caligarin Kabinetin (1920) ekspressionistinen mykk�kauhu kuin my�s Bela Lugosin hypnoottisen olemuksen kannattelema White Zombie (1932) - unohtamatta Evil Deadin (1981) intensiivist� vainoharhaisuutta ja taipumusta v�kivaltaisiin purkauksiin. Olenko v�itteineni oikeilla j�ljill� vai syntyyk� OP:n inspiraatio jostain aivan muualta?
Jun-His: Kyll� Oranssi Pazuzun musiikissa t�rkein juttu on juuri se vahvan tunnelman luominen. Pelko, inho, ahdistus jne. ovat vahvoja tunteita, joita voi saada niin kauhuelokuvista kuin musiikistakin. Itselleni elokuvat eiv�t kuitenkaan edusta t�rkeint� inspiraation l�hdett�, sill� ne tarjoavat my�s visuaalisen puolen, jonka musiikissa voi j�tt�� pelk�n mielikuvituksen varaan. Pid�n kuitenkin vahvatunnelmaisista elokuvista, joissa katsoja ik��n kuin vangitaan kuvan ja ��nen avulla mukaan tiettyyn tilanteeseen. Musiikissamme melodiap�tk�t ja teemat on sijoitettu biiseihin osaksi elokuvamusiikilliseen tyyliin. Pienest�kin melodiasta saa irti paljon jos sit� k�ytt�� monissa erilaisissa ��nimaisemissa.
Muukalainen puhuu-debyytti� kuvailtiin jokseenkin provosoivasti kirkon- ja pilvenpolttajat yhdist�v�n� levyn�. Jotkut pudistelivat p�it��n, mutta levy sai positiivisen vastaanoton my�s v�hemm�n metalliin suuntautuneissa musiikkimedioissa, kuulijoista puhumattakaan. T�m�n perusteella voinee v�itt��, ett� piti edell�mainittu "slogan" tavallaan kutinsakin?
Ontto: N�in j�lkiviisaasti sanottuna tuon heiton idea oli oikea, mutta ilmaisutapa vei huomion pois varsinaisesta pointista. Meid�n tavoite on tosiaan fuusio, ja osalle ihmisist� sit� voi olla hankala perustella. Itse n�en asian siten, ett� psykedelia ja musta metalli ovat kumpikin tyylej�, jotka l�hestyv�t mystiikan, tuntemattoman ja alitajunnan rajapintoja. Niill� on siis yll�tt�vi� mutta luonnollisia yhtym�kohtia. Niiss� on aika erilainen n�k�kulma kuin modernissa valtavirtametallissa, joka on usein omaan makuuni liian suorituskeskeist� ja tunnelmanluonnissa keskenkasvuista. Toisaalta hevi on aina ollut yhteydess� okkultismiin ja psykedeliaan Black Sabbathista alkaen, joten siin� mieless� t�ss� yhdistelm�ss� ei ole mit��n uutta. Me ei yksinkertaisesti haluta tehd� musiikkia kuntopy�r�n polkemisen taustalle.
OP tuntuu silti her�tt�neen ulkomailla viel� enemm�n uteliaisuutta vaikkei kotimaassakaan vastaavanlaista musiikkia juuri kuule. Miten n�k�kulmat eroavat? Suhtaudutaanko Suomessa kankeammin blackin - tai yleens�kin metallin - konventioiden tuolle puolen suuntautuvaan musiikilliseen ajatteluun?
Jun-His: Suomessa piirit ovat aika pienet ja konservatiiviset. Kokeellista musiikkia saatetaan helposti pit�� erikoisuuden tavoitteluna, jota tehd��n ja soitetaan vain massasta erottumisen takia. Maailmalla musiikkia kuitenkin tehd��n todella paljon ja vaikka tuntuisi ett� nyt on luonut sen t�ysin oman musiikkityylin, niin varmasti l�ytyy useita b�ndej� joilla on k�yt�ss� melkein samat ainekset. Hengenheimolaisia siis varmasti l�ytyy. Niin b�ndeiss� kuin musiikin kuuntelijoissakin. Suomessa tilanne on sama, mutta vain pienemm�ss� mittakaavassa.
Millaisia odotuksia teill� on tulevaisuuden suhteen? Ovatko OP:n tulevat kuviot jo selvill� vai annatteko musiikin johdatella teit� minne se sitten ikin� liit��k��n?
Ontto: Me jatketaan t�m�n CCOP-splitin viitoittamaa tiet� syvemm�lle mustan psykedelian sy�vereihin. Seuraavan pitk�soiton kappalemateriaali on jo l�hes valmiina ja siin� on kosminen ja apokalyptinen tematiikka vahvasti l�sn�. Tavoitteena on tehd� levy, joka kiteytt�� Oranssi Pazuzun t�m�nhetkisen olemuksen niin tyhjent�v�sti kuin mahdollista. ��nitykset on tarkoitus aloittaa, kunhan levy-yhti�kuviot saadaan neuvoteltua selv�ksi. Siit� eteenp�in tulevaisuus on viel� savuverhon takana.
Teksti: Aleksi Leskinen, kuvat: Oranssi Pazuzu
