Oranssi Pazuzu, Dark Buddha Rising

Keinot karumman karkausp�iv�n karkeloihin l�ytyiv�t kotimaisen metallin h�m�r�per�isimm�n laidan sopukoista.

Hiljattain toisen t�yspitk�ns�, ja samalla ensimm�isen isomman julkaisijan nimiss� esille tuodun teoksensa vapaaksi p��st�nyt Oranssi Pazuzu on kehittynyt huikeaa vauhtia. Vuonna 2009 ilmestyneell� debyytill� Muukalainen puhuu esiintyi hyvin raakaan ja alkukantaiseen sointiin luottanut yhtye, johon oli vaikea suhtautua varsinaisena blackmetal-aktina. Yhtye kaihtoi jo tuolloin mink��nlaisia tarkkoja m��ritelmi�, ja mainion Candy Cane-splitin siivitt�m�n� jumittavan luonteensa ytimen tuoreelta Kosmonumentilta l�yt�nyt viisikko on puhjennut niin sanottuun kukkaan, joka on salakavalan piikik�s ja tuoksuu myrkylliselt�.

Kutakuinkin tasan puoli kymmenen lavalle noussut orkesteri aloitti pitk�llisen ja v�h�eleisen junnauksen parissa, kiihdytti intensiivisen Korpin kohdalla raivoenergian ja kieron tarttuvuudenkin maksimiin vain k��nt��kseen suunnan t�ysin sis��np�in Uusi olento nousee -spektaakkelin ��rell�. Meneill��n oli keikan kolmas biisi ja b�ndi oli jo esitellyt itsest��n kolme toisistaan vahvasti eroavaa puolta.

Jos junnaavuus on enemm�n l�ht�isin psykedelian ja krautrockinkin perinteist�, debyytti� edustanut Korppi muistutti enemm�n vuonojen sirkkelimelusta ja b�ndin j�senten teatraalisemmasta karnevaalirock-menneisyydest�, kun Uusi olento nousee on jonkinlainen t�ysin ilmeett�m�n jylh� ja pitelem�t�n sooninen hy�kyaalto, joka ei anna h�m�r�� melodiapintaa eik� kovin vaiherikasta rakennemaailmaakaan. Yksinkertainen, raaka ja selitt�m�t�n voima joko puskee kuulijan sein�� p�in tai j�� harhailemaan korvak�yt�viin vailla suuntaa.

Tuon kyseisen numeron my�t� b�ndi tuntui hieman harhaantuvan reitill��n, ja vahvan alun j�lkeen keikan intensiivisyys v�ist�m�tt� notkahti kun keski��n j�i vain kiehtova junnaus, joka ei kuitenkaan pidellyt huomiokyky� aivan niin korkealla kuin olisi voinut. Tunnelmassa ei ollut motkottamista, ja soundit tasapainoilivat miellytt�v�n ja kaoottisen v�limaastossa, mutta siltik��n b�ndi ei vienyt menness��n aivan odotusten mukaisesti. Likimain tunnin mittaisen performanssin loppua kohden manan majoilta t�htien keskelle siint�nyt reissu nappasi j�lleen tiukemmin juonesta kiinni, vaikka b�ndin raivokkaampi puoli j�ikin keikalla tunnusarvoisemman tutkimusretkeilyn sivuseikaksi. Tasapaino tai Ole muukalainen olisivat saattaneet maksimoida el�myksen, mutta kauaksi kliimaksista Oranssi Pazuzu ei n�ill�k��n aineksilla j��nyt. Mit� kotimaan omalaatuisen ja haasteellisen metallitarjonnan edustajiin tulee, on yhtye nopeasti noussut t�ll� saralla kiinnostavimpien vaihtoehtojen joukkoon � ja on hienoa, ett� t�m� on huomattu my�s kotimaan rajojen ulkopuolella.

Nelj� t�yspitk�� ja kourallisen keikkoja viiden toimintavuotensa aikana aikaansaanut Dark Buddha Rising onkin sitten jotain aivan omanlaistaan. Silkkaa painajaisdronea, ��rilaidan sludge- ja doom-p�rin�� ja psykedeelist� blackmetal-tunnelmaa yhdistelev� orkesteri laittaa kuulijan kuin kuulijan polvilleen silkalla intensiteetill�. P��llek�yv�n tunnelman, meditatiivisten suvantojen ja sietokyky� raastavan toisteisuuden kolminaisuus teki keikasta eritt�in raskaan, mutta samalla perinpohjin puhdistavan kokemuksen. Musertavan ruhjonnan aikaansaamia mielentiloja on vaikea kuvailla, kuulo- ja n�k�hermoja haastaneen kokonaisuuden her�tt�mi� ajatuksia pelottavaa edes mietti�, ja silti kaikki tuntui jotenkin j�rkev�lt� ja selkein periaattein rakennetulta.

DBR:n periaatteiden keskeisin pilari on suoraviivaisesti hiljaisuudesta r�j�ht�v��n m�lypurkaukseen etenev�t kappaleet. Se, miten hiljaisuus kasvaa, ja kuinka kappale kulminoituu, vaihtelee mystisesti ja arvaamattomasti. Vastaantulevia k��nteit� on turha yritt�� ennustaa, vaikka yhtye mielell��n jumittuu yhden rakennusosan tutkimiseen ja jalostamiseen parhaimmillaan paljon yli kymmeneksikin minuutiksi. Lopulta pahaenteinen, v��ntynyt ja v�linpit�m�t�n rakennelma l�yt�� r�j�hdyspisteens�, ja siin� vaiheessa kun kuulija uskoo yhtyeen p��st�v�n kappaleen ohitseen, etsii yhtye sille uuden kulminaatiopaikan, sietokyvyn rajojen tuolle puolen sijoittuvan ��ripisteen, mist� putoaa joko olemattomuuteen tai l�yt�� jotain ��neenlausumatonta ikuista kauneutta ��rimm�isen rujon ja v�kivaltaisen n�yn keskelt�. Dark Buddha Risingin keikan j�lkeen todellisuus vaikutti kaikin tavoin tympe�lt� paikalta viett�� aikaansa.

Teksti ja kuvat: Aleksi Leskinen