Rex Willer – avaruussinfonioista syvään etelään
20.04.2011
Hyviä esityksiä jatkavan yhtyeen tähtäin osoittaa taivaisiin ja maahan.
Kesällä kaksi vuotta sitten Rex Willerin esikois-EP nostatti kulmakarvoja useammissa pienen maamme pienissä toimituksissa, joissa pienestä levynjulkaisutoiminnasta vielä ollaan kiinnostuneita. Mm. Soundin kuukauden demoksi valitun Inner Moray Scenesin suvereenihko, vaikkakin vielä vähän jäsentymätön visio oli kaiken huomion arvoinen. Myös Desibeli.net selvitti tuolloin lupaavan yhtyeen mietteitä. Ja tekee sen taas, kiitos loistavan kakkosjulkaisun Aerodromen.
Hyvän esikoisen jälkeen ei tietenkään ollut yllättävää, että myös kakkos-EP oli laadukas. Yllättävää oli sen sijaan se, että Aerodromella oli niin paljon samaa viehätystä kuin edeltäjällään, vaikka monipuoliseksi leimattu yhtye onkin vetänyt useimmat mutkat suoriksi. Myös nyt yhtyeelle on siunaantunut huomiota ja aiemmasta poiketen jopa radiosoittoa. - Vaikkei meidän biisit istu siihen 3:03 -formaattiin, sanoo yhtyeen laulaja-kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä Pekka Nisu.
Pekka Nisun lisäksi yhtyeessä soittavat nykyisin basisti Arttu Nisu sekä kitaristi Jukka Saarelma ja rumpali Sami Karjalainen. Mm. miehistönvaihtojen takia Aerodromen tekemisestä tuli erilainen prosessi kuin piti. Loppuvuodesta 2009 biisit olivat suht valmiita ja EP:n pohjien äänityssessioissa oli rento meininki.
- Vähän sessioiden jälkeen basistimme Jukkis Virtanen lähti bändistä ja se oli aikamoinen pommi. Homma piti sitten miettiä uusiksi. Myöhemmin myös Markus Pajakkala lähti, joten tästä tuli aika triolevy. Arttu liittyi bändiin vasta äänitysten loppuvaiheilla, Pekka kertoo.
Uudesta-Seelannista haastatteluun osallistuneen Jukan mukaan EP:n biisit syntyivät kaikki suunnilleen samalla tavalla: Pekalla on idea, jota ruvetaan kahdestaan työstämään demoksi. Jukka tekee rumpusovituksia tietokoneella, Pekka soittaa biisiä parhaiten kuvaavan raidan kitaralla ja Jukka soittaa toisen kitararaidan. Kokonaisuuteen lisätään erinäinen määrä syntikoita, vocoderia; mitä milloinkin tekee mieli kokeilla. Arvostelukyvyn hämärryttyä todetaan, että ne sopivat biisiin hyvin. Seuraavissa treeneissä rumpali Sami kuuntelee demon ja soittaa jotain timanttista ja muut yrittävät pysyä mukana.
- Mulla ja Jukalla oli aika hyvä yhteinen visio EP:n avaruussinfonia-tunnelmasta, Pekka sanoo, ja kertoo kuinka esimerkiksi Lose, Win Or Drawn työnimi oli Avaruusseikkailu 2009. Pekan mukaan se ja Brighton Paranoia ovat levyn kantavia biisejä, mutta vaikka niissä on avaruustunnelmaa, määrittää EP:tä yhtä lailla poukkoilu ja maaninen kiilusilmäisyys. - Semmosta nuoren miehen ylikierroksilla käymistä biisien lyriikoissakin paljolti käsitellään, Pekka sanoo.
- Biiseissä pitää olla aina vähän Burt Bacharachia, mutta niihin pitää kuitenki saada se semmone avaruusaluksen tyyni virtaviivaisuus. Se ehkä kuvaa levyä aika hyvin, Jukka sanoo. Eräänlaisesta aluksesta Aerodromelle saatiin nimikin, ja Pekan mukaan julkaisu löysi sen seurauksena lopullisesti uomansa. Samuel Langleyn epäonnistuneesta lentokonekokeilusta napattu Aerodrome kuvasti Pekan mukaan sen hetkisiä fiiliksiä osuvasti.
Levylle haluttiin 70-luvun futurismia, sellaista jota on Electric Light Orchestran levynkansissa. - Usko tulevaisuuteen ja avaruuden valloitukseen on kova, mutta silti kaikki on vähän nuhjuista ja krominkiilto ei häikäise. Konehuone on täynnä oskilloskooppeja ja vilkkuvia valoja ja koko leffan ajan avaruusaseman siimat näkyy, Pekka kuvailee, ja toteaa että ulkopuolisten on varmasti hankala työskennellä heidän kanssaan – kuvailut siitä, miltä heidän musiikkinsa tulisi kuulostaa, ovat juuri tällaisia.
- Haettiin sitä herrasmies-alkemisti -meininkiä, Wrightin veljesten ja Langleyn tapaan, jossa miehet rakentaa koneita henkensä kaupalla, mutta aina on puvut päällä, Jukka kiteyttää.
Aerodromen selkeästi edeltäjästään erottava piirre on koon tunne. Pekan mukaan jo Inner Moray Scenesillä haettiin paikoin isoa soundia, mutta koska yhtye tykkäsi tunkea soittoaan jokaiseen väliin, jäi esikois-EP vähän tukkoiseksi. Aerodrome onkin enemmän treeniksellä ja keikoilla syntynyt levy kuin Inner Moray Scenes. - Sitä tilaa on jaettu vähän fiksummin, Pekka sanoo.
Jukan mukaan soundi kasvoi biisien ehdoilla: - Moraylla oli niin vahvasti se Pekan pöytälaatikon tuoksu niissä biiseissä, että ne ei oikein siksi päässyt kasvamaan. Se oli semmosta kiillottelua vaan. Aerodrome on enemmän yhteisen päämäärän levy. Että nyt lähtee saatana. Ehkä taannoin myös oltiin varovaisempia maestro Nisun best of -biisien kanssa. Nyt tulee se "ei vitussa" vähän herkemmin ja se käy Pekallekin paremmin kuin ennen.
Aerodromea äänitettäessä yhtyeen jäsenet kuuntelivat erilaista musiikkia kuin Inner Moray Scenesin tekemisen aikaan. Ainakin Vangeliksen sekä Angelo Badalamentin vaikutuksen voi sanoa kuuluvan julkaisulta, miksei niinikään M83:n ja Airin kaltaisten fiilistelijöiden sekä ...And You Will Know Us By The Trail Of Deadin tapaisten rockaajien. Myös referenssilevyt olivat uusia, jopa vähän odottamattomia.
- Refusedin Shape Of Punk To Come oli esillä, vaikka musiikillisesti ollaankin siitä tosi kaukana. Siinä on kuitenkin semmosta hyvää rähinää ja silti soundi on aika luomua, Pekka sanoo ja kertoo että myös Manic Street Preachersin Send Away The Tigersilta ja Mars Voltan De-loused In The Comatoriumilta haettiin virikkeitä levyntekoon.
- Trail Of Dead..., M83, Vangelis, Death Cab For Cutie. Nyt kun jälkeenpäin mietin, niin kyllä me noista kaikista ollaan tälle EP:lle imetty aika paljon, Pekka sanoo.
Ensimmäisen EP:n materiaali oli yksinomaan Pekan kynästä. Parin vuoden takaisessa haastattelussa lauluntekijä sanoi, että tulevaisuudessa materiaalia olisi enemmän kaikilta, mutta myös Aerodrome on sävellyksiltään ja sanoituksiltaan Pekan työtä, Jukan kanssa yhdessä tehtyä Aerodrome Overturea lukuunottamatta. Sekä Pekka että Jukka ovat kuitenkin sitä mieltä, että vaikka biisit ovat Pekan käsialaa, jättää bändi niihin työstämisvaiheessa suuren jäljen.
- Aerodromella on sovitukset paljon enemmän koko bändin käsialaa ja siksi siellä lukee kansiteksteissäkin, että Rex Willer &
Virtanen & Pajakkala, vaikka jätkät ei enää ole bändissä. Varsinkin Jukalla ja Samilla oli paljon isompi vaikutus kuin ekalla EP:llä. Kyllä se sovittaminen on tän bändin kohdalla aika isossa roolissa, vaikka mä ne biisit kirjoitankin, Pekka sanoo.
- Noissa biiseissä on ollu aika tiukka seula, ja sieltä on ammuttu usempi idea alas kahden ekan soittokierroksen jälkeen. Vielä valmiitakin on tiputeltu. Pekka tekee hyviä biisejä, siksi ne siellä on. Niihin on vaan tullu yks dimensio lisää: ne on puoltoista vuotta bändin armoilla. Sama prosessi on toki käyny myös tolle Aerodrome Overturelle, jonka mä laitoin alulle, Jukka täydentää.
Kun yhtyeen jättäneet miehet vaikuttivat Aerodromen sovituksiin, on syytä epäillä että tulevaisuudessa Rex Willeristä kuoriutuu esiin jälleen uusi versio. Pekan mukaan yhtyeen perusosat ovat miehistönvaihdoksista huolimatta kuitenkin melko samat: - Biisi edellä mennään ja sovituksellisesti ja soundillisesti sit löytöretkeillään ja kokeillaan. Tää tauko on siinä mieles tehnyt hyvää, ettei ainakaan olla jääty asumaan tähän Aerodrome-tunnelmaan.
Pekka painottaa, ettei yhtyeiden pitäisi miettiä niin paljon kuin he tekevät; hänen mielestää ajatellaan liikaa, että pitää tehdä tuollaista tai tällaista, joka juuri tällä hetkellä sattuu olemaan pinnalla: - Ei voi ikinä luoda mitään uutta jos aina tähtää vaan siihen sen hetken trendikkääseen aaltoon. Meillä alkaa tässä semmonen oman soundin ydin pikkuhiljaa selviää, eikä siinä vaiheessa oo niin väliä, että mistä genrestä ne kiinnekohdat seuraavalle julkaisulle löytyy. Vaikka Aerodrome kuulostaa edeltäjäänsä verrattuna isommalta, niin bändi kuulostaa silti edelleen itseltään.
Jukan mukaan tulevia julkaisuja määrittelee paljon se, mistä niille löytyy teema: - Teeman ympärillä on hyvä höystää, vaikka siitä pelkkä nimi tuliskin. Ei tota avaruusseikkailua kyllä voi kokonaan hylätä.
Jos miehistön vaihtuminen vaikutti EP:n tekemiseen, kuuluu se myös valmiilla tuotoksella – Pekan mukaan ainakin yksinkertaisempina bassolinjoina. Myös sopankeittäjien vähentyminen kuulunee, vaikka Jukan mielestä äänimaisema on aika täynnä myös yksinkertaisemmilla bassoilla. - Sieltä vähä uupuu se Jukkiksen mieletön dynamiikka nytte, Jukka sanoo.
Aerodrome edeltäjästään myös asenteellisesti. Jos Inner Moray Scenesillä esiteltiin kiltisti ja kainosti erilaisia puolia yhtyeestä ja näpläiltiin rauhassa omassa nurkassa, lyödään Aerodromella kortit suoraan keskipöytään. Musiikillisesti julkaisuista tuoreempi sanoo suoraan, että Rex Willer on nyt sekä isompi että parempi kuin aiemmin.
- Haluttiin vetää mutkia suoriksi ja soittaa rockia. Inner Moray Scenesistä tuli kehuja, mut me mietittiin jo silloin, että odottakaas vaan seuraavaa, luvassa on kovempaa meininkiä, Pekka sanoo. Jukan mielestä ilmaisu on aiempaa yksinkertaisempaa: - Voi junttikin soittaa ja vetää tuulimyllyä samaan aikaan eikä sekoa tahti.
Uudenkin EP:n saama hyvä vastaanotto on tietysti yhtyeelle positiivista. Normaalisti julkaisun tiimoilta lähdettäisiin keikoille, mutta Jukan ollessa toisella puolella maailmaa ainakin kevään 2011, päästään lavoille vasta syksymmällä. - Musabisneksen näkökulmasta julkaisuajankohta oli typerä, kun ei kerran keikkailla, mutta tuntui siltä, että nää biisit on pakko saada pihalle jo. Ollaan noita soitettu keikoilla aika kauan ja ajateltiin, että lähetään sitten puhtaalta pöydältä liikkeelle, kun syksyllä aktivoidutaan, Pekka kertoo.
Vaikkei Rex Willer nyt keikkailekaan, voi se ainakin jossain määrin seurata siihen kohdistuvaa mielenkiintoa esim. Bandcampin avulla. Pekan mukaan yhtyeen biisien soiminen radiossa näkyy aina piikkinä kuuntelijatilastoissa: - Kyllä se oli yks tärkee etappi, että noi biisit on soineet radiossa, ei siitä mihinkään pääse.
Rex Willerin tulevaisuudesta kaksikko ei sen tarkemmin osaa sanoa. Sen pitäisi Pekan mukaan näyttää siltä, että yhtye saisi pitkäsoiton äännittämistä varten vähän ulkopuolista rahaa: - Että voitais olla kaks viikkoa rauhassa samassa paikassa. Se levy olis sitä myöten valmis. Jukan mukaan yhtyeellä ei ole syytä huoleen, jos jengi vain löytää sen ja pitää sen tekemisistä. Mutta miltä tämänhetkisen keikkatauon jälkeinen Rex Willer kuulostaa, sitä ei Jukka uskalla arvailla: - Sen näkee kun saadaan taas homma käyntiin.
Pekka on miettinyt sitäkin:
- Ehkä jotain syvän etelän meininkiä, mutta varmaan se silti kuulostaa meiltä. Semmonen on jotenki ollut itselläni tapetilla. Avainsanoja voisivat olla Mississippi, rautatie ja aina ajankohtainen aikamatkailu. Semmonen Brisco County Jr. -mielikuva on jostain tullut. Tää mielikuva ehtii vaihtua varmaan vielä kymmenen kertaa ennen ku sitä levyä päästään tekemään.
Teksti: Jani Ekblom
Kuvat: Rex Willer
