10.10.2002
Klubi/Tampere
Parin viikon tauon j�lkeen taasen Aistiklubin vuoro. P��kallonpaikalle oli ker��ntynyt t�ll� kertaa tuntuvasti runsaammin kiinnostuneita tai silt� ainakin vaikutti. Aistiklubin tunnusomaiset kolme aistimuksia tarjoavaa yhtyett� olivat t�ll� kertaa Riihim�en lahja Suomen ja maailman kauniin ja unenomaisen popin yst�ville, Sister Flo, tunnelmallista kitarapoppia esitt�v� Futone, sek� valitettavasti pois j��neen G-litterin tilalle saatu TV-Resistori. N�ist� vain Futone oli uusi tuttavuus, mutta mielenkiintoinen sellainen.
Illan liveannin aloitti nelimiehiseksi vahvistettu trio, Futone. Akustinen kitara, s�hk�inen vastaava, basso ja rummut. Rockaavaa kitarapoppia englannin kielell�. Futonen keikka k�rsi hivenen laulaja-kitaristin aika pahasta flunssa-infektiosta, joka ei onneksi lopulta juurikaan kuulunut keikassa. ��ni kesti hyvin jopa lopun kovaa ja kuuluvasti laulu��nt� vaatineet Raindropsin ja encorena heitetyn Futonen panoksen collegerockille. Vaikka biisien v�lill� joutui kovasti niist�m��nkin.
Futone oli ilman muuta positiivinen tuttavuus. B�ndi osasi olla yht� aikaa sek� positiivisella asenteella eteenp�in juokseva ett� melankolinen. S�hk�ist� kuusikielist� k�ytellyt miekkonen innostui jopa tiluttelemaan, sit�kin toki sopivissa m��rin. Coverina kuultiin Jayhawksia, joka sopi settiin kuin makkara tikkuun ja tulen ylle. (�lk�� huolestuko, kielikuvasta huolimatta olen yh� lihaa sy�m�t�n.) Laulaja kertoi luvanneensa karjua encoressa loputkin ��nest��n pois, sopiikin toivoa, ettei Futonella ole keikkaa heti huomenna. Hyv� alku illalle.
Tavallinen roudaustauko deejiiden tahtiin ja lavalle Sister Flon viisikko. Viisi henkil��, joilla on halu tehd� kaunista musiikkia, kuten laulusta ja kitarasta sek� p��asiallisesti biiseist�kin vastaava Samae totesi Desibelin haastattelussa. Flo-siskon keikka harhaili yhtyeen tuotannon tuoreimpia ja vanhimpia tuotoksia toimivasti esitellen. Tuoreimmalta Boys Of Cat -pitk�soitolta kuultiin varsinaisessa setiss� vain kaksi kappaletta, joista Brother Lee oli ehdottomasti keikan helmi�. Keikkasettiin oli sis�llytetty my�s ainakin kaksi kappaletta ensi viikolla ilmestyv�lt� Landcraps -eepeelt�. Toinen n�ist� esitettiin sellaisella vauhdilla, ett� t�ytyi vallan ihmetell�. Ensi kerran voisi k�ytt�� sanaa raivokas Flon esitysten kohdalla. Rumpali Antti joutui oikein hiki hatussa hakkaamaan ty�v�lineit��n.
Samaen leijailevan utuista laulua korostavan, postrockin maailmoissa tai ainakin l�hell� keinuvan soiton parhaita vahvuuksia on Hammondia ja Rhodesia kurittavan Jannen v�lill� hyvinkin riehakkaaksi yltyv� kosketintaiteilu. Etenkin Hammondin ulina hivelee v�lill� kivasti korvaa. T�ll� kertaa Sister Flo vaihteli harvinaisen v�h�n soittimiaan, ainoastaan basisti Mikko k�ytteli v�lill� melodikaa. My�s tamburiinit saivat kyyti� ajoittain. Etenkin encoreiksi soitetuilla loistavilla Runboyrunilla sek� viimeisell� Yves Rockerilla, jonka lopuksi Janne p��sti itsens� totaalisesti irti. Mies hakkasi kaksi tamburiinia aivan s�leiksi, roikkui Rhodesien p��ll�, py�ri lattialla ja huusi. Riehuminen veti lopunkin b�ndin mukaan ja sai lopulta niin absurdeja piirteit�, ettei varmaan yht�k��n ihmist� salista l�ytynyt, joka ei olisi v�hint��n vienosti tyrsk�hdellyt. Kyll� se on loistava orkesteri! Ja my�s hauska!
Arki-illasta johtuen osa yleis�st� poistui Sister Flon esityksen j�lkeen, mutta onneksi v�ke� oli silti viel� mukavan runsaasti seuraamassa Turun suunnalta saapuvaa TV-Resistoria. Jottei kellek��n Tampereen rokulle j�isi ep�selv�ksi mist� p�in tullaan, raahasivat Resistorin tyypit Turku –suuntaviitan lavalle koskettimiensa eteen. Todellakin, koskettimista puhutaan. Resistorin viisihenkinen ryhm� rakentuu perus kitarabassorummuista ja kaiken keskipisteen� olevista kaksista koskettimista, tai oikeastaan kolmista, mutta kahdesta p��asiallisesta kosketinsoittajasta. Yhtyeen soundi on jotakuinkin kuin tilttaileva Commodore 64- tai alkuaikojen Nintendon hypi-ja-pompi –peli yhdistettyn� rockaavaan taustaan. Hyvin itseironisella otteella keikkansa vet�nyt ryhm� k�ytti taitavasti hyv�kseen alavireisi� ��ni� ja liev��, mutta hallittua kaaosta. Paljon paremmin tippui t�m� keikka, kuin edellisen kerran Helsingin Alahuoneella. Vaikka taas oltiinkin illan viimeinen akti, oli soitto huomattavasti mukaansatempaavampaa.
Jotteiv�t Resistori-hahmot olisi j��neet pekkaa pahemmiksi hauskoissa keikan lopetuksissa, n�htiin, kun kaksi viidesosaa b�ndist� noin vain k�veli alas lavalta ja ulos ovesta. J�ljelle j�iv�t kosketintaiteilijat, jotka esittiv�t oman versionsa rakkauslaulusta kitaralla ja koskettimilla. Tai jotain. Sanoitukset saivat taas meik�l�isen vatsan kramppaamaan nauruntyrsk�hdyksist�. Mutta ei t�ss�k��n viel� kaikki: Biisin j�lkeen kaksikko ehti tovin huudella loppukatrastaan takaisin parrasvaloihin, ehtip� laulaja esitt�� oodin basistille siihen v�liin. Kun kolmikko viimein saapui, vedettiin viimeinen melkoisen raivokas tilttailutykitys ja ilta oli pulkassa. Pulkan kyytiin ja m�ke� alas kotiovelle!
Ilkka Valpasvuo
