Nummirock 2011 � perjantai

Perjantaip�iv�n p��esiintyjin� metallia takoivat Amorphis ja Voivod.

Ep�ilykset Turmion K�til�iden perumisesta varmistuivat todeksi vasta Ajattaran astuessa uudelleen lavalle K�til�iden esiintymispaikalla. Itse�ni peruuntuminen ei pahemmin haitannut, mutta tiesin monta, joiden Nummirockiin l�ht�� motivoi juuri t�m�n v�h�isesti keikkailevan industrial-nimen esiintyminen, joten Ajattaran uusintamessun alku oli k�til�faneille tuskin mik��n suuri riemun hetki. Toki itsevarmasti Ajattara vaikutti esiintyv�n isollakin lavalla ainakin sen tovin, mit� keikkaa sivusilm�ll� seurasin. Ja terveisi� my�s K�til�iden suuntaan: hienoa, jos vakavasta tilanteesta selvittiin s�ik�hdyksell�.

Jo ennen Ajattaraa perjantaip�iv��n sis�ltyi muun muassa ihka oikeat h��t! Tuntemattomaksi j��nyt, samassa paikassa kaksi vuotta aiemmin kihlautunut pariskunta oli p��tt�nyt Nummij�rven rannan olevan h��paikoista parhain ja sanoi toisilleen tahdon Amaranthen soidessa taustalla. Tyylik�st�! T�m� lienee mit� parhain osoitus siit�, miten hieno paikka Nummirock kannattajiensa mielest� on. Ent� se Amaranthen keikka sitten? Kuin ABBAa s�r�ill�, zzz�

��rimm�isyytt�: Rotten Sound ja KYPCK

Ensimm�inen kokonaan katsastettu keikka aurinkoisena valjenneena perjantaina oli Inferno-lavalla viidelt� startannut Rotten Soundin veto. Jo pelk�st��n intronauhana soinut Andy Suonsilm�n Karrelle palanut enkeli vaikutti ilahduttavan paikalle saapuneita kovasti, eik� itse keikkakaan haukotuttamaan pist�nyt. Kotimaisen grindcoren ykk�snimi raivosi, groovasi ja potki leukaan kuin vimmainen elukka. Onhan t�m� jo monta kertaa todettu toimivaksi eik� v�symisest� vaikuta olevan tietoakaan, mit�p� t�t� edes pyrki� moittimaan.

Rotten Soundin p��tetty� settins� Infernolla, P��lavalla alkoi toisella tavalla ��rimm�inen esitys. Ven�j�nkielist� ankeaa doomia raskasteleva kotimainen KYPCK oli somistautunut yhten�isesti oman b�ndins� kauluspaitoihin ja biisit esitettiin tutuin erikoissoittimin: yksikielisell� bassolla, AK-47-konekiv��rin muotoon valmistetulla kitaralla ja kahdella eri kokoisella bassorummulla, mutta vain yhdell� pedaalilla varustetuin rummuin. Jo t�m� n�ky ihastuttaa ennen kuin ensimm�ist�k��n sointua on soitettu.

Vokalisti Erkki Sepp�nen otti yleis�ns� vastaan huudahduksella: �Nummirock! Tervetuloa meik�l�isen t�m�n vuoden pahimpaan krapulaan� , mutta kohmeloa ei keulamiehen energisest� olemuksesta ollut aistittavissa. Sepp�nen oli nimitt�in tireht��rin� mies paikallaan vaatien harvalukuisen yleis�n touhuun mukaan suorilla katsekontakteilla ja jatkuvilla vaatimuksilla nyrkin puimisesta. Itsekin sain tuta miehen ter�v�� tuijotusta pariin otteeseen.

KYPCKin veto oli yksi festarien vahvimmista. Kuten sanottua, konseptin omaleimaisuus kiehtoo jo itsess��n, mutta vahva ja varma yhtye oli my�s lavalla ja �ss�biisit Alleya Stalina ja Stalingrad purivat liven�kin mainiosti. Mainittakoon viel�, ett� b�ndi alkaa haista jo melkoiselta Sentenced-reinkarnaatiolta, kun vanhan senarikitaristi Sami Lopakann lis�ksi livekokoonpanoon n�ytt�� kuuluvan my�s Sentencedin entinen basisti Sami Kukkohovi keikkakitaristina.

Tyls�t ulkomaalaiset

Kanadalainen Voivod oli kiinnitetty Nummen perjantai-iltaan historiatietoisempien metallistien iloksi. Kyseess�h�n siis on jo liki kolmikymmenvuotisen uran tehnyt metalliretkue, joka on tehnyt pioneerity�t� useammassakin genress� aina progressiivisesta metallista industrialthrashiin ja julkaissut uransa aikana yhteens� kaksitoista albumia.

Itse en Voivodia ole aiemmin kuunnellut, mutta sit�, mit� Nummirockin P��lavalla kuultiin, voisi kuvata olleen Iron Maiden -tyyppisi� �kkin�isi� suunnanmuutoksia sis�lt�nytt� simppeli� r�hin�inti�, joka paikoin enemm�n rokkasi ja paikoin enemm�n punkkasi. Biisimateriaalia tuntematta kappaleet kuulostivat parhaimmillaan aivan kiinnostaviltakin, mutta valitettavasti tapa, jolla Voivod lavalla esiintyi, oli laiska ja t�ysin vetovoimaa vailla. Eritoten vokalisti Snaken esiintyminen muistutti l�hinn� karaokessa fiilistelev�� el�kel�ist� ja metallifestarin p��lavalla kevyt musiikin tahdissa nytkyminen ei oikein riit� kiinnostamaan yleis��.

Henkil�kohtaisella tasolla minua suoraan sanottuna �rsytti koko veto. Jos kerran ulkomailta niit� b�ndej� paikalle lenn�tet��n, olisi ihan jees, jos touhu ei olisi n�in v�synytt�. Ja sanottakoon my�s se, ettei Voivodin keikka mik��n yleis�menestysk��n ollut, varsinkin jos sit� vertaa pariin viel� festivaaleilla edess� olleeseen keikkaan.

Hollantilainen Legion of the Damned sai ulkomaalaisesiintyjien sarjassa jo v�h�n puhtaammat paperit. Rannalla auringonlaskussa esiintynyt nelikko takoi tunnin verran pomminvarmaa, koristelematonta thrashia. Fiilikseksi t�st� esityksest� kuitenkin j�i se, ett� kyse oli perusr�ssist� perus�k�isesti esitettyn�. Puuduttavaksi setti nimitt�in pidemm�n p��lle k�vi, kun keikalla ei huippukohtia juuri esiin noussut ja musiikin rakennuspalikat pysyiv�t kautta linjan hyvin perinteisin� ja yksinkertaisina.

�Forging the Land of Thousand Lakes�

P��lavan viimeisen� b�ndin� esiintyi kotoinen, perinteisesti runsaasti kotimaassaan keikkaileva Amorphis. T�m� saikin aikaan keskustelupalstoilla pient� napinaa, sill� monet eiv�t pit�neet b�ndin kiinnitt�mist� Nummirockin p��esiintyj�ksi mill��n lailla j�rkev�n� yhtyeen ollessa metallip�ille festarilavoilla jo moneen kertaan n�hty nimi. Itsekin n�kisin mielell�ni Nummirockin pelaavan buukkauksissaan v�h�n v�hemm�n varman p��lle � Amorphis ja Ter�sbetoni eiv�t ehk� olleet aivan viikonlopun ter�vimpi� kiinnityksi�.

Valtavirta n�ytti kuitenkin olevan j�lleen eri mielt�. Vaikka true-ihmiset j�iv�tkin jupisemaan leirinuotioidensa ��reen, ker�si Amorphis P��lavan eteen koko viikonlopun suurimman yleis�n. Syykin t�h�n lienee selv�: Amorphisin �rin�ll� s�vytetty ja tarttuvilla melodioilla vuorattu kevytmetallointi maistuu monelle niin popimman kuin rankemman laidan metallistille ja on samalla ihmisille laajalti tuttua radiohittiens� (Silver Bride, You I Need, House of Sleep) kautta. Ei toki sovi sivuttaa sit�k��n tosiasiaa, ett� yhtyeen vokalisti Tomi Joutsen on varmasti yksi Suomen sek� taitavimmista ett� karismaattisimmista metallilaulajista. Niin jylh�t melodiset laulut kuin mit� vaikuttavimmat d��ttihuudot irtosivat j�lleen t�ydellisesti ja siin� sivussa pehvaan ylt�v� rastapuuska n�ytti heiluessaan oikein komealta.

Henkil�kohtaisesti pid�n Joutsenen aikaista Amorphista kuitenkin aika laimeana tapauksena. Kautta linjan keskitempoiset, kivan sulavilla kertseill� varustetut biisit ovat p��llisin puolin hyvin homogeenisi� tapauksia, joista tuntuu olevan hiottu kaikki s�rm�t pois. Vaikka Joutsen lataisi kuinka raakaa d��tt�yst� tahansa, Amorphis ei kuulosta hetke�k��n vaaralliselta ja yll�tykselliseksi musiikkia ei voi kuvata hyv�ll� tahdollakaan. Kun viel� Joutsenta lukuun ottamatta yhtyeen lavaesiintyminen on hyvin v�h�eleist�, j�� Amorphis levyjen tapaan my�s liven� p��t k��nt�v�n pommituksen sijasta enemm�n sulavan taustamusiikin asemaan.

Illan p��tteeksi tarkoituksena oli tsekata viel� lupaavaksi kehuttu kotimainen blackmetal-akti Cavus, mutta aika v�synein silmin b�ndi� tuli tiirailtua. P��llisin puolin homma vaikutti kuitenkin toimivan, ehk�p� yhtyeen pariin t�ytyy viel� palata.

T�st� Nummirockin lauantaihin.
T�st� torstaihin.

Teksti ja kuvat: Jarmo Panula