Minerva, Guava
09.10.2002
Klubi/Tampere
Keskiviikkoisella Klubilla oli tarjolla suomalaista rock-musiikkia kahdenkin bändin voimalla.Olin
saanut kuulla, että soitto tuskin alkaisi ennen puolta yhtätoista ja siihen aikoihin sitten Klubille
eksahdin. Sääli että Klubi oli perinteiseen keskiviikkoiseen tapaansa puolityhjä, tosin se ei näyttänyt
ainakaan bändien menoa haittaavan.
Guava, tuo Kotkan lahja suomalaiselle poprock-genrelle, kapusi lavalle siinä yhdentoista aikoihin ja aloitti reilut 10 biisiä kestäneen keikkansa. Setti koostui pääosin hetki sitten ilmestyneen
esikoislevyn sisällöstä (mm. radioissakin kivasti soittoaikaa saanut Galaksi) mutta kuultiinpa
joukossa yksi uusikin kappale. Sinänsä harmi, että Guavankin soittamaa suomipoprock-musiikkia esittäviä
bändejä on viime aikoina tullut julkisuuteen niin monta, että ne alkavat hukkua jo massaan. Tämäkin
neljän pojan ja yhden tytön muodostama kokoonpano kuulosti kaikenkaikkiaan kivalta, joskaan ei kovin
mieleenpainuvalta. Lähinnä huomioni kiinnittyikin epäoleellisiin seikkoihin, kuten siihen että
laulaja piti suurimman osan aikaa silmiänsä kiinni. Outoa oli myöskin havaita, että kattolamput
olivat koko setin ajan päällä, johtuneekohan syy paikallaolleista videokameroista?
Guavan lopetettua settinsä lavalle kapusi Minerva, tuo Porvoon lahja suomalaiselle rock-musiikille. Jos Guavan lavaesiintyminen oli paikkapaikoin jopa passiivista, ei Minervan ja etenkään laulusolisti Saran esiintymisestä voi sitä sanoa. Sara juoksenteli pitkin lavaa siihen malliin, että ainakin minua se alkoi jo häiritsemään. Muuten keikka olikin sitten juuri sitä, mitä odotinkin. Huolimatta muutaman
biisin hitaahkosta temposta, bändi soitti siten miten olin Minervan kuvitellutkin soittavan livenä. Kaikenkaikkiaan kuultiin 11 kappaletta joista suurin osa bändin marraskuussa julkaistavalta esikoispitkäsoitolta ja mukana oli muutama vanhempikin tuotos (Kaunista).
Minerva vaihtoi basistiaan tuossa kesän lopulla ja ihan hyvin tuntui tämä uusikin basisti istuvan
joukkoon. Tosin basso (tai joku muu) särki paikkapaikoin häiritsevän paljon, mutta koska kokonaisuus
oli kaikenkaikkiaan kiva, jää moinen pikkuseikka loppupeleissä vaille huomiota. Jos tähän pakettiin
jotain vielä kaipaa niin se on taustalaulu ja vastaavat elementit, nyt ne tuntuivat puuttuvan lähes
kokonaan (tai ainakaan niitä ei kuulunut).
Summa summarum. Tämän keikan perusteella lisään molempien bändien pitkäsoitot ostoslistaani, mutta
täysin varauksetta en kummallekaan bändille megasuosiota allekirjoita. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa ja
jäänkin mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta. Ehkäpä ensi kerralla allekirjoittanutkin on hieman
pirteämpi ja havainnoi asioita tarkemmin...
Katriina Kymäläinen, kuvat Ilkka Valpasvuo
