13.12.2011
Jo kaksi levyä julkaissut Gaspard Oil, tarinan mukaan puolalaisen lentoinnovaattorin mukaan nimetty yhtye, on liidellyt mystisesti tutkan alla hyvin huomaamatta. Mutta hienon "Womenin" jälkeen niin tuskin on käyvä jatkossa.
Gaspard Oil perustettiin vuonna 2007 Äänekoskella. Neljä vuotta myöhemmin yhtyeen kakkoslevy "Women" ilmestyi desibeli.netin toimitukseen hämmästyttämään; kuinka olimmekaan voineet olla tietämättömiä tällaisesta hienosta erikoisuudentavoittelusta! Kävi ilmi, että levy ilmestyi jo reilusti aiemmin, mutta kuten hyvät naiset (ja hyvät herrat), myös hyvä musiikki on iätöntä.
Ja musiikista ja naisista "Womenillä" totisesti on kyse, monenlaisista. Levy kulkee jostakin söpöilevästä indiepopista urkuvetoisen klassikkorockin, folkin ja slaavilaisten tanssisävyjen avulla syväluotaavan taiderockin pariin. Ja naisten: on Agatha, Alice ja Isabella; A Letter to Marié, The Treachery of Emilia, Tell Him, Louise! ja Starchild (So Long Marylou) muutamia levyn kappaleita mainitakseni.
Gaspard Oil on tehnyt perin haastavista elementeistä hyvin miellyttävästi sulavaa, jopa helppoa musiikkia. Ja mainiota, sellaista jota ei halua soittaa kaverille, koska tahtoo pitää sen itsellään. Myös sellaista, joka vakavahenkisestä paatoksestaan huolimatta saa suupielet hakeutumaan mielihyväasentoihin.
Hienoon pakettiinkin levyn laittoivat, sellaiseen joka kielii myös visuaalisista ambitioista. Jos sattuu Internetissä käymään, kannattaa tutustua yhtyeen verbaalis-visuaalis-koomilliseen puoleen, eli kotisivuihin. Onko se kokonaistaideteos vai vain lentäjän kaapuun pukeutunut naistennielijä?
Otetaan selvää. Langan toisesta päästä löytyvät Jemo Kettunen (laulu, akustinen kitara) ja Ville Koskivaara (laulu, sähkökitara). Langalle soittelemaan jäivät tällä kertaa Tuomo Savolainen (urut, piano, klarinetti), Juuso Raatikainen (rummut, laulu) sekä Matti Kortet (basso, laulu).
Keitä nämä paidattomat miehet ovat?
Jemo: Olemme kaikki lähtöisin Äänekoskelta. Teollisuustaajama, jossa on muusikolle ja kasvissyöjähipille omat haasteensa.
Ville: Vaikka muusikoitahan meistä taitaa olla ainoastaan rumpalimme Juuso. Tuomo opiskelee kuvataidetta, minä dramaturgiaa ja Jemo on musiikkitieteilijänalku. Matti kypsyi yliopistomaailmaan ja lähti ammattikoulun penkille.
Jemo: Matti on muuten junantuoma, lähtöjään pohjalainen.
Ville: Parikymppisten diasporan myötä asumme nykyään Helsinki-Kankaanpää-Jyväskylä-akselilla, mutta kokoonnumme Äänekoskelle juonimaan ja toteuttamaan.
Onko teillä musiikillista menneisyyttä, tai nykyisyyttä toisissa yhtyeissä? Ilmeisesti tuorein jäsenenne on Laivue-Matti?
Ville: Laivue-Matti! Meni lempinimi vaihtoon.
Jemo: Mutta kyllä, Laivue-kontakti on tosi. Ville soittaa Kaksosessa metallia ja minä soitan The Detectives -nimisessä agenttifunk-oktetissa perkussioita.
Ville: Siihen päälle kaiken sortin kertaluontoiset projektit.
Jemo: Minulla ja Laivue-Matilla on lisäksi yhteinen menneisyys lukioaikoina King Crimsonia coveroineessa Karmiininpunaisessa Majesteetissa. Ja Juuso soittaa joka toisessa bändissä Jyväskylän ja Äänekosken välillä.
Ville: Jaa Juuso on karsinut lähiaikoina?
Miksi Gaspard Oil on perustettu?
Jemo: Soitin aikanaan bändeissä, joiden tyypit lukivat The Dirtiä (Mötley Crüeta käsittelevä kirja, toim. huom) ja haaveilivat tatuoinneista. Se tuntui banaalilta. Niin syntyi Gaspard Oil. Bändi, joka ei matkisi ketään!
Ville: Saatiin toimiva porukka koolle. Yhteneväinen käsitys hyvästä.
Jemo: Minulla oli läjä omia biisejä ja halusin olla pomo, mutta asetelmasta tulikin luonnostaan kaksinapainen. Villehän on melkein lahjakkaampi tekemään biisejä kuin minä.
Ville: Meillä on aika hedelmällinen asetelma biisien suhteen. Kumpikin tahtoo tehdä paremman laulun kuin toveri.
"Womenillä" kuullaan, kuten sanottua, kaikkea hölmöstä villapaitapopista urkuvetoiseen banaani-miehuksissa-rockiin, slaavilaishenkiseen tanssittamiseen ja taiteellisempaan rockilmaisuun. Miksi näin? Etsittekö itseänne, vai onko tyylien moninaisuus harkittua?
Jemo: Jossakin vaiheessa “Womenin” sessioita miksaajamme Kuja mainitsi, että olemme kahjoin porukka jota hän on äänittänyt. Ja Kuja on tehnyt Tehosekoittimen levyt.
Ville: Hulluus tihkuu touhuun ihan varkain. Meillä on kaikilla sen verran eklektiset musamaut, että joskus hämmästelen, miten musiikki pysyy näinkin hyvin kasassa.
Jemo: Toistaiseksi on tullut erilaisia biisejä, ei ole tarvinnut erikseen hakea. Esikuvabändit ovat myös olleet tyyliltään moninaisia, ei vaikkapa jonkun The Beatlesin tai Queenin päälle voi lyödä yhden genren leimaa. Itsestäni tuntuu joka tapauksessa meidän biiseissä olevan sellainen yhdistävä tekijä, joku Gaspard Oilin haju.
Ville: Lentopetrooli.
Jemo: Muodon hakeminen eli uudistuminen on mielestäni asia, jota hyvä bändi tekee niin pitkään kuin elää. Joku AC/DC on tosin sekin kyllä pahuksen toimiva bändi, mutta se toimii enimmäkseen silloin kun ajaa autolla kovaa tai juo kaljaa. Minä ja Ville ollaan tiputtu lapsina pontikkapannuun, eikä meille anneta enää väkijuomia. Ehkä sen takia?
Ville: Tietty häpeämättömyys lienee usein niiden parhaiden artistien ominaisuus; oli se sitten häpeämättömyyttä hypätä täysin toiseen tyylilajiin tai häpeämättömyyttä levyttää sama biisi sadannen kerran.
"Womenissä" on myös vähän teemalevyn vikaa. On kyse naisista, ja levykin tulee asianmukaisen sopivasti hienossa, käsintehdyssä ja tuoksuvassa paketissa. Mistä moinen? Jos esimerkiksi katsoo kuvia teistä paidattomina, syntyy (liiankin) helposti toisenlaisia mielikuvia.
Jemo: Meillä oli äreät promokuvat kaksimetristen lihansyöjäkasvien keskellä teatterilavalla "Womeniä" varten, mutta niitä ei käytetty missään. Sitten välillä oltiin kuussa kauluspaidat päällä. Talvella basisti Makkonen siirtyi soittamaan stoneria ja piti ottaa uusia kuvia miehistönvaihdoksen myötä, tuntui luonnolliselta siirtyä yläosattomiin.
Ville: Meidän soittajien ilmiasuhan elää muutenkin niin sanoakseni hetkessä. Alkuaikoina muodostui tiukan herrasmiesmäinen pukukoodi, mutta juottoloiden lavat on kuumia ja iho kaunista. Sitä ei etukäteen tiedä kvanttifyysikkokaan, ollaanko me puvut päällä vai SM-releissä lavalla.
Jemo: Meikällä on sininen pipo jossa lukee Mieto.
Ville: Se on muuten "Women" lainausmerkeissä. Kukaan ei muista varmasti, miksi; sessiot olivat kosmiset.
Jemo: Ensin oli idea, että levyllä on pelkkiä naisia biisien niminä ja pakkaa sekoittamassa Manuel, josta nimen lainausmerkit.
Ville: Muistaakseni koko teema pysyi aika pitkään hengissä yksinomaan tuon Manuel-vitsin varassa. Mutta sinne se vain perkele tuli muutenkin. Levyn keskushenkilö Gaspard kun on ilmojen sankari, ne saavat aina.
Kannet on suunniteltu ja toteutettu yhtyeen omin voimin. Myös nettisivuillanne on samanhenkinen, komea ulkoasu. Onko taustalla ajatus tietynlaisesta visuualisesta ilmeestä? Että levy ei ole vain musiikki, vaan myös levyn ja pakkauksen muodostama kokonaisuus? Veikkaan, että olette tässä suhteessa sitä koulukuntaa, jolle bittivirta ei tarjoa samaa kuin hyllyssä jöpöttävä vinyyli?
Ville: Etpä veikkaa tyystin pieleen. ”Womenissä” on sanoituksilla niin suuri merkitys, että tykätään ajatella jonkun kuuntelevan levyä niitä lukien ja kansitaidetta ihastellen.
Jemo: Julkaisujemme ja oheismateriaaliemme visuaalinen ilme on voittopuolisesti lähtöisin urkuri Tuomon käsistä. Kuten nimemmekin, jonka Tuomo keksi 1900-luvun taitteen puolalaisesta avaruuslentäjästä.
Ville: Sillä on todennäköisesti salainen visio koko hommasta takataskussa. Tuomon kädenjälki on ulottunut jopa yhtyeen riveihin, sillä ”Womenin” sessioita varten hän teki meille tuottajaksi alkoholisoituneen juutalaisen vanerikääpiön.
Jemo: Ilman Edwardia levy tuskin olisi pysynyt tyylillisesti niin ehyenä.
Nauhoitatte/viimeistelette tällä hetkellä kolmatta albumianne. Millaista musiikkia sillä on? Onko levyllä taas jokin teema, jonka ympärillä pyöritään?
Jemo: Musiikkia on toistaiseksi ainakin paljon. Tehtiin kesällä analogilaitteistolla Lahdessa pohjat pariinkymmeneen lauluun, joihin olemme sitten tuottajan kera mobiililaitteistolla lisänneet vähän kaikkea ympäri Suomen. Viimeksi ajettiin toimivan Rhodes-pianon perässä pitkään.
Ville: Yhtä kaikenkattavaa teemaa ei ole, mutta jotenkin minusta haisee siltä, että yhä useampi laulu liikkuu rakkauden sijasta eksistentiaalisemmissa vesissä. Kuolemaa ja vuorille kiipeilyä.
Jemo: Mutta on siellä sitä rakkauttakin.
Ville: Pitäisikö siitä 80-luvusta sanoa?
Jemo: Kai se on pakko...
Ville: Niin, tämän syksyn sessioissa on pelottavan usein tullut lausuttua sana ”80-luku” eri taivutusmuodoissaan. Usein urkusaundien kohdalla.
Jemo: Se on taas se Tuomon suunnitelma. Mutta saa nyt nähdä, millainen kokonaisuudesta tulee.
Ville: Iskevä.
Jemo: Hiottu.
Ville: Hivenen katajainen.
Teille on vaikea nimetä suoranaisia verrokkeja, johtuen sekä tyylihajonnasta että persoonallisesta otteesta (ja omista vajavaisuuksistani). Minkälaisia esikuvia teillä on? Miksi?
Jemo: Esikuvat liikkuu elämäntilanteen mukaan. Kun bändi syntyi joskus viitisen vuotta sitten, vannottiin käsi Nick Caven ja Tom Waitsin levyjen päällä.
Ville: Ekan levyn aikaan tuo jauhoi studiolla vain CMX:stä ja King Crimsonin ekasta. "Womenin" äänityssessioissa sillä oli tietokoneen näytönsäästäjänä The Beatlesin levyt.
Jemo: Tutustuin bändiin vasta kun "Women" oli sävelletty. Onneksi, muuten ei olisi ehkä kehdannut äänittää Agathaa. Beatles aiheutti lähes uskonnollisen kokemuksen. Mitähän muita, Ramones...
Ville: Neil Young. (oikein! toim. huom.)
Jemo: Blondie!
Ville: Ja lisäksi omat. En yhtään epäile, etteikö meikäläisenkin metalliharrastus kanavoituisi tekemisiin.
Jemo: Meidän biisien saundi rakentuu myös niin pitkälti lopulta treenikämpällä, ettei siihen voi olla vaikuttamatta jokaisen senhetkinen musiikkimaku. Ennemmin kuin että matkisi suoraan, ollaan kuitenkin aina pyritty ottamaan jotain tekemisen asennetta ja sellaisia... Metatason juttuja muilta bändeiltä.
Ville: Jemohan opiskelee siis musiikkitiedettä.
Jemo: Metataso on muuten sana, jonka opin aikanaan sinulta. Makkonen taisi lähteä sen takia.
Minne Gaspard Oil lentää vuonna 2012?
Ville: Tällä tietoa ainakin Italiaan, Islantiin ja Saksaan. Valitettavasti yksi jäsen kerrallaan.
Jemo: Meillä biisintekijöillä on siis vaihto-opiskeluja tiedossa nyt keväällä. Niiden aikana keskitymme levyn julkaisemiseen ja valloitamme Suomen lavat taas loppukesästä eteenpäin.
Ville: Ja biisintuloahan ei voi estää. Uusimpien sessioiden pahimman kiireen laannuttua huomasin hämmästyksekseni toteuttavani tuottajamme ennustusta...
Jemo: Kitarasoololevyä?
Ville: Melkein. Kasariballadeja.
Jemo: Ennen sitä julkaisemme vielä musiikkia. Ollaan laitettu omaksi deadlineksi tulevalle albumille 19.4. Saa nähdä, kuinka käy.
Haastattelu: Jani Ekblom
Kuvat: Gaspard Oil
