Polartones - hieman melankolista, silti tanssittavaa
12.05.2012
Laajakankaista indiepoprockia soittava Pirkanmaan ylpeys Polartones pohdiskeli desibeli.netille mm. sävyjään, statementtiään, historiaansa ja tulevaisuuttaan. Avaran jykevä ja suurien tunteiden kautta kohti stadionrockia suuntaava eivät ole ainoat laatusanat joita yhtyeestä pyöriteltiin.
Pirkanmaalainen Polartones soittaa monitahoista indievaikutteista poprockia, josta on vertauksena heitetty mm. Muse-vaikutteinen Coldplay. Itseäni vakuutti yhtyeen tuoreella kakkos-EP:llä etenkin laajakankaisen ja melodisen soundin positiivisuus. Tuoreelle neljän biisin näytteelle mahtuu mukavasti sävyjä. Istuin Tampereen Telakan terassilla samaan pöytään yhtyeen kitaristi Eero Heinosen, laulaja-kosketinsoittaja-biisinikkari Ville-Veikko Heinosen ja basisti Tommi Heinosen kanssa ja aloitin kysymällä millaisilla sanoilla herrat itse haluaisivat esitellä soundinsa?
Eero: - Avara. Jykevä. Ainakin toi uusi EP on aika jykevä. Hieman melankolista, mutta silti tanssittavaa.
V-V: - Kyllähän se indierock on siellä pohjalla, mutta sieltä koitetaan sitten suunnata suurien tunteiden kautta kohti stadionrockia. Isoa tunteen paloa on etenkin EP:n viimeisessä kappaleessa Evil Empire.
Niin, täytyy sanoa että se on levyltä se biisi joka itselle jäi eniten soimaan päähän, vaikken itse stadionsoundeista juurikaan perusta. Eli siinä lähdetään hyvällä tavalla stadionrockiin päin, kun se jää päähän kolisemaan.
V-V: - Ehkä Evil Empiressa on juuri se minkä takia se kappale lähtee hyvällä tavalla stadionrokkisuuntaan, että se säilyttää kuitenkin syvemmän idean sanomassaan. Ei ole pelkästään sitä että pidetään hauskaa, ryypätään ja pidetään hauskaa. Lähestytään yhteiskuntakriittisyyttä ja tuodaan se esiin sillä lailla toteavasti vaan, ei tuomitsemalla. Ja soundimaailma tukee sitä.
Itse ajattelen että stadionrockissa harvoin on kyse hauskanpidon hehkutuksesta vaan että nuoruuden juopottelujen ylistys kääntyy missä vaan aika nopeasti puisevaksi tyhjäksi kolinaksi. Siitä jykevästä tulee mieleen enemmän stadionrock, jonka kompastuskivi omaan korvaan on että mennään liian helposti turhaan paatokseen, ollaan turhankin vakavanaamaisia. Polartonesin biisin kohdalla siellä on edelleen jonkinlainen optimismi mukana, vaikka puhutaan asioista.
Eero: - Sanoittaja kertoo vaan, mitä on ajatellut kun sä oot biisiä tehnyt...
V-V: - Ööö... (miettii)
Ehdotan: Naisia?, ja remahdamme yhdessä nauruun... Toivottuamme kokoan itseni ja kysyn Ville-Veikolta että mikä se statement on?
V-V: - No siis Evil Empiren ydin on tuoda hyvin lakonisesti ja toteamalla esiin se että kaikki ei ole hyvin. On hirveästi asioita joihin pitäisi puuttua mutta joihin kukaan ei kuitenkaan puutu.
Onko tämä yleisesti Polartonesin biisien kohdalla siellä ytimessä oleva ajatus vai vain Evil Empiren?
Tommi: - Monissa muissakin biiseissä toistuu samanlainen idea.
V-V: - Jos Millennial Mania katotaan niin sehän on kanssa yhteiskuntakriittinen laulu, vaikka se on mun ajatuksessa kiedottu sarjakuvasankaritarinaan. Suurkaupunkiympäristössä toimii tällainen pitkään korruptiota ja rikollisuutta vastaan taistellut supersankari Millennial Man, joka on kuitenkin rakastunut ja saanut lapsia ja niiden takia joutunut jättämään supersankarihommat ja ryhtymään tavalliseksi duunariksi, koska ei voi antaa lastensa ja vaimonsa kärsiä jos paljastuu. Kun Millennial Man on poissa, rikollisuus ja korruptio nousee. Tää ajatus lähti perussuomalaisten jytkystä alun perin...
Ehkä siinä on myös Batmanin Dark Knight Returns-henkeä?
V-V: - Kyllä siinä on sitäkin. Nykyisen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi jytkyn aikana että "ensin pelastetaan Suomi ja sitten muu maailma jos aikaa ja rahaa jää" - ihan niinkuin olisi koskaan sellainen tilanne että sitä aikaa ja rahaa jää. Se on aina ihmisillä se että ensin minun asiat ja sitten muu jos aikaa jää. Millennial Man tutkii tätä ongelmaa eli sankari haluaa pelastaa ensisijaisesti oman vaimonsa ja omaan perheensä ja pukee viitan päälle vasta jos aikaa ja rahaa jää. Mutta semmoista tilannetta ei tässä maailmassa ikinä tule.
Pääseekö Millennial Man ikinä tähän valinnan vaiheeseen?
V-V: - Se paljastetaan vasta part kakkosessa.
Tässähän on selkeä rahasampo tahkoamassa - jatko-osien mahdollisuudet ovat rajattomat. Mutta palataan tässä kohtaa aiempaan historiaan eli missä, milloin, miten ja etenkin miksi Polartones syntyi? Onko soundillinen maailma pysynyt alusta asti samansuuntaisena?
Eero: - Mä vasta liityin bändiin kaksi vuotta sitten niin kertokaa te.
V-V: - Soiteltiin me samoja biisejä alusta lähtien.
Tommi: - Mun mielestä se soundi on muuttunut massiivisemmaksi, kun miettii jotain Evil Empirea ja näitä. Ollaan menty isompaan suuntaan.
V-V: - Se johtuu osittain myös siitä että on tullut uusia soittajia mukaan. Niin kuin Eero kaksi vuotta sitten ja Eeron oma fyysinen musiikkikalusto ja toisen kitaristin Jere Leinosen mukaan tulo.
Eero: - Meillähän oli niin että Ville soitti samalla toista kitaraa kun lauloi, mutta sitten Ville alkoi tehdä sellaisia biisejä joissa ei voi enää soittaa ja laulaa samalla. Niin se toi semmoista että vo keskittyä laulamiseen ja me voidaan keskittyä kutomaan niitä kitarajuttuja yhteen.
V-V: - Ja molemmat puolet täydentää toisiaan, että pystyy keikalla kitaristi keskittymään kitarointiin ja minä laulamiseen ja samalla se säveltäminenkin muuttuu silleen että pystyy tekemään sellaisia kahden kitaran ja laulun kappaleita.
Voidaanko olettaa että kymmenen vuoden päästä on useamman kymmenen soittajan kokoinen bändi, vai onko kasvun rajat jo siinä mielessä tulleet vastaan? Eli kasvaako soundi jatkossa entisestään? Ei varmaan kuitenkaan ihan sinfonista progemetallia...
V-V: - Ihan sinne asti ei ehkä lähdetä, mutta en mä sulkisi pois sitä vaihtoehtoa että olisi vaikka kaksi trumpetistia, vetopasuuna ja käyrätorvi mukana siellä jossain vaiheessa.
Onkohan se 2000-lukuinen ilmiö, että on paljon bändejä jotka lähtee aika perus kitara-rummut-basso-pohjalta mutta kun pääsevät syvemmälle omaan juttuunsa niin alkavat värittää ja laventaa kokoonpanoaan tyyliin Rubik. Eihän senkään bändin soundi sinänsä massiivisemmaksi ole muuttunut mutta melkoisen värikkäämmäksi.
V-V: - Kyllä se orkesterin laajuus mahdollistaa kokeilemaan juttuja. En mä silti minään arvona tai itsestäänselvyytenä pidä sitä että orkesteri on iso tai että se pystyy tekemään mahdollisimman paljon eri juttuja. Kun kaiken pointti on kuitenkin niissä kauniissa melodisissa biiseissä...
Biisi pitää pystyä soittamaan akustisella kitaralla nuotiolla ja sen pitää toimia jotta se on hyvä biisi ja sitten se toimii kyllä sillä kymmenelläkin hengellä. Mutta milloin kaikki alkoi? Kaksi vuotta sitten Eero tuli mukaan mutta mitä sitä ennen?
Tommi: - 2008 me aloitettiin. Kolme veljestä ja Ville, joka ei ole sukua samasta nimestä huolimatta ja sitten tuli Eero tilalle yhden veljen tilalle ja lopulta Jere.
Oliko Heinonen-Heinonen-Heinonen - veljesbändi lähtökohtaisesti sama bändi kuin nykyinen?
Tommi: - Ei, oltiin toki soitettu tosi paljon yhdessä mutta kukaan ei ollut varsinaisesti säveltänyt. Kun Ville tuli mukaan niin oli ehkä yhteissoitto jo aika hyvin kasassa mutta lähinnä covereita soiteltiin. Musea, Red Hot Chili Peppersiä, alternative rockia ja indietä...
Kuka Polartonesissa tekee mitäkin, kun biisejä luodaan ja toimintaa pyöritetään? Ja millaisia tavotteita ja haaveita teillä on?
Eero: - Ville tekee demot ja tuo treenikämpälle ja me soitetaan niihin päälle. Näin ainakin tähän asti. Ja sitten yritetään vuorotyöläisinä löytää aikaa treenata ja ehtiä keikoille. Työ haittaa vapaa-aikaa. Haaveena on levytyssopimus, niin kuin varmaan kaikilla.
V-V: - Mä vaan haluan tehdä helvetin hyvän levyn.
Eero: - Niin, helvetin hyvän levyn jolla on julkaisija.
Entäs jos se levy on teidän ja vaikka minun mielestäni helvetin hyvä, mutta rahahanojen pitelijät on sitä mieltä että se ei ole ihan niin hyvä, niin teettekö sen sitten silti ihan itse?
V-V: - Jos vaan on mahdollista. Jos multa kysytään niin myyn vaikka oman autoni kun olen vuodattanut ensin sydänvereni siihen puoli vuotta jossain bunkkerissa...
Onko ensimmäisen Long March -EP:n jälkeen soundiin tullut muita muutoksia kuin se massiivisuus?
Eero: - Massiivisuus joo. Ja tähän uuteen käytettiin paljon enemmän aikaa.
Tommi: - Olihan edelliselläkin se nimibiisi Long March aika massiivinen, sitä samaa kuin Evil Empiressä. Palaute on ollut pääasiassa positiivista, Evil Empirestä on sanottu että se eroaa joukosta.
V-V: - Mä näen että toi toinen EP on suoraa jatkoa Long Marchille, se on vaan tehty tarkemmin. Soundimaailma päivitetty.
Vieläkö sitä soundimaailmaa tarvii päivittää?
Eero: - Mä tarviin muutaman pedaalin lisää vielä.
Tommi: - Olisi kiva että voisi käyttää vielä enemmän aikaa siihen, mutta se maksaa aina rahaa.
Yhtye osallistui huhtikuussa Jack The Roosterin ja Trevolution Eventsin järjestämään Kukkona tunkiolla -bändikisaan. Mitä sieltä jäi käteen?
Tommi: - Siellä tuli tuntemattomia ihmisiä sanomaan että "hei tää on hyvä biisi", että tää on kuultu ennenkin. Se lämmitti mieltä. Taso oli hyvin vaihteleva ja skaala laaja.
V-V - Semifinaaliin asti päästiin. Se mitä kukin bändi tuo omaan genreensä lisää ei ehkä kauheasti avautunut.
Eero: - Oli kuulemma veristä taistelua tuomaristossa. Jakoi mielipiteitä. Kyllä siitä poiki keikan Tammerfestien Noste-lavalla 14.7. Sitä ennen keikkaa vielä 26.5 Vanhalla tallipihalla. Ja kesäkuussa Roosterissa...
V-V: - Keikat olisi hyvä, keikkamyyjä olisi loistava, levytyssopimus olisi superia.
Tommi: - Yksi kaveri soitti meitä brittiläiselle kaverilleen joka totesi että siellä tehdään paljon tällaista samantyylistä musiikkia ja ei ollut erottanut meistä ettei olla myös brittiläinen bändi.
Itse ajattelen että koska bändit soittaa hyvin ja tekee hyviä biisejä niin eikä pitäisi sen sijaan alkaa nimenomaan kuulostamaan suomalaisilta? Mutta mitä se sitten tarkoittaa - pitääkö kaikkien kuulostaa HIMiltä, tai rallienglannilta? Kyllähän tuo lausunto kertoo ainakin että soundi on aika valmis ja kansainvälisesti verrannollinen, mutta eroaako bändi kaltaisistaan?
V-V: - Itse en juuri perusta siitä kuulostaako bändi jonkun maalaiselta. Voitaisiinhan mekin ottaa joku venäläinen balalaikka mukaan, mutta jos se kuulostaa siinä hyvältä niin miksi ei? Mulla ainakin se musiikkimaku makaa siellä Beatlesin jälkeläisissä, Oasiksissa ja Blureissa joten sieltä se brittiläisyys tulee.
Ytimekkäästi tiivistettynä, miksi juuri Polartones on sillä tavalla erityinen, että uutta musiikkia etsivän kuulijan kannattaa sijoittaa aikaansa juuri teihin?
Eero: - Me osataan yllättää aina. Hyviä biisejä, hyviä keikkoja.
Tommi: - Voi sitten myöhemminkin sanoa että mä kuuntelin niitä jo silloin kun ne ei ollu vielä isoja.
V-V: - Lopuksi vielä yksi klisee - koska meillä on niin vitun hyvä meininki...
Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Samuli Huttunen
