Livearviot

Amphi Festival, sunnuntai

22.07.2012
Köln / Saksa

Conjure One
Festivaalien vetovoimaan kuuluu se, että suuriakin nimiä voi nähdä parissa päivässä monta, mutta osa näiden juhlien viehätyksessä lepää myös niissä täydellisissä yllätyksissä. Yksi tällainen yllätys odotti juuri tavalliseen keskitien goottirokkiin hiukan kyllästynyttäkin heppua, joka sattui astelemaan takaisin hallin viileyteen ja huomasi kuuntelevansa jotain todella kaunista sekä vetovoimaista. Nopea aikataulun tutkiminen paljasti, että estradilla oli juuri käynnistynyt Conjure One -nimisen yhtyeen keikka. Siis kenen? Ei muuta kuin tutkimaan ja nauttimaan kauneudesta.

Conjure One Pian selvisi että kyseessä on kanadalaisen Rhys Fulberin projektiluonteinen bändi, jonka musiikkia voisi luonnehtia viileän ambientin, trip hopin ja eteerisen elektronisen musiikin onnistuneeksi yhdistelmäksi. Kahden biisin jälkeen olinkin jo täysin myyty, joten suunnitelmat Blutengelin katsomisesta pääestradilla lensivät kuin huomaamatta romukoppaan. Fulberia avusti livetilanteessa rumpali, sekä jälkimmäisen puoliskon keikasta mukana ollut naisvokalisti, jonka upea ääni kruunasi monet kappaleet. Viime vuonna Berliinissä Front Line Assemblyn keikalla bändiä avustanut herra taisi myös lainata hiukan FLA:n repertuaarista, mutta kaikki musiikki oli ajettu Conjure One –filtterin läpi, joten minkäänlaisia tyylirikkoja ei koettu.

Setin instrumentaalinen alkupuoli oli tunnelmiltaan kulmikkaampi ja parin nopeamman numeron aikana yhtye lähestyi jo EBM:n nykiviä rajoja. Fulber itse heitti sekaan joitain lausuttuja rivejä, mutta äänen voimakkaan käsittelyn takia sanoista ei ottanut juuri tolkkua. Naisvokalistin liityttyä mukaan fiilis muuttui radikaalisti, ja yht’äkkiä oltiinkin jossain kaukaisen tulevaisuuden äärirajoilla olevan avaruusaseman myöhäisessä klubi-illassa loppumattoman avaruuden auetessa yläpuolella. Tai siltä ainakin satunnaisesta kuulijasta tuntui, kun intiimit ja etno-vivahteiset idän mystisyyttä sekä sci-fi vaikutteita yhdistelevät kappaleet täyttivät tilan.

And One Upeaa, kerrassaan upeaa – ja tämäkin yllätys tuli täysin puskista. Tämä on sitä festivaalien todellista magiikkaa, mutta mennään eteenpäin ja kohti illan suurimpia nimiä.

Sunnuntain pääesiintyjän viitan sai saksalainen EBM/synapop ryhmä And One, joka nauttii etenkin Keski-Euroopassa vankkaa suosiota. Uransa jo 80-luvun lopulla käynnistänyt yhtye katkaisi reilu vuosi sitten puolen vuosikymmen mittaiseksi venähtäneen tauon pitkäsoitoissa. Ja kun putki saatiin auki, ilmestyi bändiltä tänä keväänä jo toinen albumi uudella vuosikymmenellä.

Vokalisti Steve Naghavin johtama ryhmä otti tilanteen hallintaansa välittömästi ja show kulki kauniisti juuri piirustusten mukaan. Naghavi pomppi ja pyöri ja yleisö kiljui. Naghavi pyysi nostamaan käsiä ja kädet nousivat. Naghavi heitti välispiikkejä ja yleisö reagoi tilanteen mukaan. Toisin sanoen estradilla nähtiin tunnin ja 20 minuutin mittainen Steve Naghavi –show. And Onen keulamies muistuttaa itse asiassa paljon Depeche Moden Dave Gahania sillä erotuksella, että Dave olisi luopunut keikan aikana ensin tyylikkäästä takistaan ja aika nopeasti myös paidastaan.

Project Pitchfork Toimivilla lainoilla uraansa eteenpäin ajanut ryhmä tiputteli suuresta biisikirstustaan ässää toisensa perään ja esimerkiksi Wasted, jonka seassa kuultiin pitkät pätkät Depeche Moden klassikkoa Personal Jesus, sai massat hyppimään. Samoin reilun vuoden takaiselta Tanzomat-albumilta löytyvä Seven ja Project Pitchfork laina TimeKiller saivat aikaiseksi melkoiset hulinat.

Vaihtelua saatiin kun lähinnä perkussionistin tonttia hoitanut Joke Jay tarttui mikrofoniin ja esitti ei-niin-vahvalla äänellään kappaleen High. Herran vokaaleista saatiin nauttia myös parin muun numeron aikana, mutta tuolloin Naghavi lauloi armollisesti mukana. Suuri yleisö sai sitä mitä se oli tullut kuulemaan ja Deutschmaschinen sekä Military Fashion Shown kaikuessa ei voinut kuin todeta, että pääesiintyjän paikka oli langennut asiansa osaavalle orkesterille.

Aikataulun laatijat olivat sunnuntaina hiukan armollisempia, joten päivän kaksi pääesiintyjää eivät soittaneet kuin vartin verran päällekkäin. Hallin viimeiseksi esiintyjäksi kiinnitetty Project Pitchfork olikin jo saanut industrial-elektro koneensa täyteen vauhtiin kun saavuin paikalle, joten ei muuta kuin nauttimaan kattauksesta.

Peter Spillesin ja yhtyeen apuna hääri tällä kertaa myös toinen rumpali, mikä toi soittoon rutkasti voimaa ja väkevyyttä, etenkin kun kannuttajat takoivat settejään hartiavoimin. Tämä sopikin kuvaan mainiosti, sillä ryhmän uudempien albumeiden äänimaisemat ovat olleet jyrkkenemään päin. Samalla varhaisemmat kipaleet saivat entistä ärhäkämpiä muotoja ja bändi olikin melkoisella jyräyspäällä Kölnin hämärtyvässä yössä.

Project Pitchfork
And One oli jo aiemmin esittänyt näkemyksensä TimeKiller kappaleesta, mutta kuten niin monesti niin myös nyt alkuperäinen oli taas alkuperäinen. Samoin uusimman kiekon Radical Business, sekä vanha luottoraita Fire and Ice tekivät selvää jälkeä massoissa. Project Pitchforkin esiintymisessä kunnioitusta herätti erityisesti yhtyeen vimmainen ja tinkimätön ote, kun kappaleet kirjaimellisesti murjottiin yleisön ylle hikeä säästämättä. Näin festivaali sai live-musiikin osalta arvoisensa päätöksen, mutta juhlat eivät suinkaan olleet vielä täysin ohi, vaikka alueen perimmäiset osat tyhjennettiinkin nopeasti keikan päättymisen jälkeen.

Amphi Festival Suuren sivurakennuksen puolella maailmanluokan DJ:t jatkoivat juhlia vielä aamuneljään saakka. Näissä kohdin estradin oli vallannut itselleen DJ Alexx Botoxx, joka tuntui luottavan eniten 90- luvun ja 00-luvun suurien tanssihittien voimaan. Mittavan tanssilattian lisäksi rakennuksessa oli myös tietysti baari sekä tilavia auloja, joissa uupuneet bilettäjät saattoivat levätä hetken ennen tanssilattioille paluuta.

Juhlan tuli myöhemmin yöllä pistämään pakettiin kolmesta neljään levyjä pyörittänyt DJ Eskil, joka tunnetaan paremmin Covenantin jäsenenä, mutta noin kauas eivät allekirjoittaneen voimat riittäneet, joten oli aika kiittää ja kumartaa ja poistua Kölnin pimeään yöhön. Vuosi 2012 oli Amphille vahva, joten eiköhän sitä taas ensi vuonna palata takaisin tuttuihin maisemiin.

Amphi Festivalin lauantai

Teksti ja kuvat: Mika Roth




Lukukertoja: 2099
Facebook
Artistihaku
Lue myös nämä
Uusimmat livearviot