05.12.2002
Yksi vuoden parhaimmista kotimaisista levyist� on Magyar Possen We Will Carry You Over The Mountains. Porin suunnalta tulevan b�ndin kuulumisista kertoili s�hk�postin v�lityksell� kaksikko Mikko Rintala ja Harri Sippola.
Magyar Possen syntytarina? Oletteko vanhoja kavereita vai tapasitteko vasta my�hemmin esim. levykaupassa?
Mikko: - Magyar Posse syntyi The Alibi of Carlos -nimisen orkesterin raunioista.TAOC oli viiden yhteensattumien kautta yhteen johtuneen nuoren miehen yhtye, jolla ei alun alkaen, eik� oikeastaan my�hemmink��n ollut mink��nlaista kokonaisuutta palvelevaa n�kemyst�, mutta valtavasti intoa ja uskoa syntyneeseen kollektiiviin. Viisi kaverusta, joilla kullakin oli helvetillisen huono itsetunto, saivat yhdess� kokoon yhden v�ltt�v�n. Muutamat tekij�t, kuten instrumentaali-ilmaisu, tietty soundtrack-henkinen tunnelma sek� taipumus jossain m��rin vaihtoehtoiseen musiikkiin ovat olleet kuitenkin alusta alkaen aina t�h�n hetkeen ryhm�ss� l�sn�. TAOC sai vahvan leiman ns. agenttimusaa soittavana b�ndin�, mit� se kai yrittikin jossain alkumetreill��n olla. Lopulta b�ndi oli kuitenkin tyylillisesti niin rikkonainen, ett� edell� mainittujen luonnehdintojen ulkopuolella se menee yht� paljon mets��n kuin mik� tahansa muukin ilmaus.
Kaikesta huolimatta TAOC on jokaiselle meist� ��rimm�isen t�rke� ja k��nteentekev� el�m�nvaihe, jonka aikana me kasvoimme siksi, mist� Magyar Posse l�hti liikkeelle.
Magyar Posse juontaa siis juurensa The Alibi Of Carlos -nimisest� yhtyeest�. Muuttuiko nimenvaihdoksen yhteydess� my�s musiikkityyli?
Mikko: - Kuten edell� jo mainittiinkin TAOC:ll� ei varsinaisesti ollut yhten�ist� linjaa, kun taas Magyar Possen yksi p��m��r� on muodostaa eheit� dramaturgisesti loogisia kaaria. Toinen selke� erotus on suhtautumistavassamme musiikkia kohtaan, TAOC:in keikoilla kaadettiin viinipullo p��h�n, huudettiin megafoniin, tanssittiin juoppohulluina koskettimien p��ll� ja sitten l�hdettiin (joskin tuloksetta) iskem��n tytt�j� baariin. Magyar Possen keikoilla ollaan pelosta turtana ja pyrit��n parhaan mukaan synnytt�m��n tietty tunnelma, olla s�rkem�tt� sit� ja sitten oksennetaan verta.
Harri: - Me ei oikeastaan vain vaihdettu nime� vaan oltiin puoli vuotta ilman b�ndi� ja aloitettiin sitten uudestaan nollasta. Vaikka t�ss� onkin samat jannut niin ei t�m� silti ole ”ex- the alibi of carlos”. Me heitettiin roskiin kaikki mit� oltiin kolmessa vuodessa v��nnetty. Teimme aivan j�rjett�m�n paljon virheit� ja sohelsimme koko Carloksen ajan eik� muuta ollut oikeastaan teht�viss�.
Desibelinkin korkealle rankkaama We Will Carry You Over The Mountains on debyyttipitk�soitoksi h�mment�v�n yhten�inen ja ehe� teos. Oliko levyn rakenne tarkasti etuk�teen harkittua vai muotoutuiko se lopullisesti vasta ��nitysvaiheessa?
Harri: - Kyll� levyn kappalej�rjestys oli suurin piirtein kasassa studioon ment�ess�, sit� taidettiin kokeilla yhdell� keikalla juuri ennen ��nitt�mist�. ��nitysprosessi on kuitenkin samalla tavalla luova tilanne kuin itse kappaleen s�vellys, eik� kokonaisdramaturgiaa kannata eik� voi kovin tarkkaan suunnitella etuk�teen. Paras on kun antaa tilanteen vied�. Jos yritt�� vain tallentaa sen mit� ollaan treeneiss� soitettu niin ei siit� tule mit��n kovinkaan kiinnostavaa eik� hengitt�v��.
Vaikka olemmekin suurin piirtein tyytyv�isi� t�h�n levyyn niin paljon j�i hampaankoloon. Olemme niin sanotusti l�yt�neet itsemme vasta t�m�n levyn
j�lkeen, tai ainakin p��sseet huomattavasti l�hemm�s sit�. T�rkeint� kai We will carry you over the mountains -pl�tyn kannalta on se, ett� se on olemassa. On se kuitenkin niin kelvollinen ett� sen takana voi seisoa.
Oletteko ikin� harkinneet laulajan pestaamista b�ndiinne?
Mikko: - Kuusumun profeetasta ja Circlest� tuttu Mika R�tt� on kerran laulanut eritt�in taiturimaisesti yhdess� TAOC:n kappaleessa, mutta sen ulkopuolella uskoisimme pit�ytyv�mme suorasta verbaalisuudesta erossa. Henkil�kohtaisesti pid�n musiikin abstraktista luonteesta, joka s�ilytt�� sen puhtaana selke�st� ja asiaankuulumattomasta aatteellisuudesta, kun taas sanat yleens� kuvaavat asioita konkreettisesti. Toisekseen t�m�n ryhm�n juttuja muutaman vuoden kuunnelleena voin varmuudella sanoa, ett� se sanallinen luovuus on parempi pit�� visusti siin� biisin nime�misen asteella. Ihmis��nt� sin�ll��n hy�dynnet��n kuitenkin t�ll�kin hetkell� my�s keikoilla ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus tehd� yhteisty�t� Vukin kanssa studiossa, sek� keikoilla.
Harri: - Varsinaisten lis�j�senten ottaminen tuntuu aika mahdottomalta jo senkin takia, ett� t�m� touhu perustuu pitk��n yst�vyys- ja musisointisuhteeseen. Kuten edell�kin jo mainittiin niin olemme nimenomaan yhdess� kasvaneet t�h�n pisteeseen ja vain me viisi olemme vastuussa kaikista Magyar Possen hyvist� ja huonoista puolista.
Vierailijoita on ollut ja tulee olemaan mutta ket��n ei kyll� ole tulossa vakituiseksi eik� me ket��n etsit�. Omaa ��nimiest� kyll� haettiin tai ainakin toivottiin ja siihen pestiin tupsahti fantastinen Tuomas Laurila. Ihan ehdoton juttu.
Mikko: - Tuomas on todellakin loistotyyppi. Kaveriin on tutustunut pari kuukautta sitten, mutta nyt jo tuntuu kuin se olis ollu porukassa i�t ja ajat. Eilen se k�v�isi Helsingiss� ja mun luona katottiin sit� Can-dokumenttia ja se sai jonkun liev�n migreeni kohtauksen Jaki Liebezeitin takia. S�lli on ittekin rumpali.
Itselleni tuli mieleen levy�nne kuunnellessa mm. seuraava laaja b�ndien kirjo: Godspeed you black emperor!, Sigur ros, Tortoise, Twin Peaks -soundtrack, Van Der Graaf Generator, King Crimson, sek� Talk Talkin majesteettiset Sprit of Eden ja Laughing Stock -eepokset. N�iden lis�ksi pieni� vivahteenmurusia aina Sonic Youthista Miles Davisiin asti. Poikkeaako kesken�inen musiikkimakunne runsaasti vai l�ytyyk� hyllyst� paljonkin yhteisi� suosikkeja?
Harri: - Pari noista oli ainakin mulle ihan outoja. Kyll� kai me p��piirteitt�in pidet��n samoista jutuista. T�rkeint� t�ss� lienee kuitenkin se, ett� olemme Magyar Possen hyvist� ja huonoista puolista yht� mielt�.
Mikko: - Onhan noilla postrok-p�ndeill� tietenkin vaikutusta meid�n musaan, mutta t�rkeimmiksi perustavaa laatua oleviksi innoittajiksi min� n�kisin Ennio Morriconen ja vaikkei se ehk� musasta niin suoraan erotukaan, niin semmoset porilaisp�ndit kun Circle ja Deep Turtle, jotka laajensi kuitenkin aikanaan omaa tajuntaa aika vitusti.
Mit� levyj� ostitte viimeksi?
Harri: - L�htee j�rki kun pit�isi ostaa kolme sataa levy� mutta kun ei koskaan ole varaa kuin kolmeen, niin ei sitten tule ostettua paljon mit��n. Viimeksi taisin ostaa uuden Cohenin. Nyt juuri kun kello on maanantai-iltana 22:24 haluaisin omaksi Bonnie �Prince� Billyn I see a darkness -albumin. Se on mainio.
Mikko: - Mulla ei oo ikin� varaa mihink��n, mutta Martinkaupin Janne myi Turtlen Tutina -ep:n viime viikolla velaksi.
Oletteko saaneet viel� ulkomailta palautetta musiikistanne?
Harri: - Levyh�n julkaistiin vasta lokakuussa joten ei olla paljoa keritty promoamaan ulkomaille. Se v�h� mit� on palautetta tullut on ollut kannustavaa. Verdura Records in jampoilla (M. Kortelainen ja J. Martinkauppi, loistokekkoset!) on jotain suunnitelmia ja kontakteja merien yli ja Eurooppaan, joten t�m� onkin heid�n heini��n. Rauhassa kattellaan mit� saadaan aikaan. Kuitenkin aggressiivisesti hehkuttaen, ti�tty.
Mit� l�hiaikojen suunnitelmanne pit�v�t sis�ll��n?
Harri: - 2003 alussa alkaa seuraavan levyn ruuvaaminen. Keikkoja ja uutta materiaalia tietysti niin paljon kuin irtoaa ja ensi kes�ksi suunnitellaan jotain Euroopan kiertueen tapaista. Kaikkea vaan lis�� kun motivaatiota piisaa.
Ns. "Elokuvallisuus" on levyll�nne vahvasti l�sn�. Kuullaanko Magyar Possea viel� jonakin p�iv�n� my�s valkokankaalla?
Harri: - Siihen t�ss� my�s t�hd�t��n. ��nen tekeminen kuvaan on todella mukavaa puuhaa. Palkatkaa meid�t!
Mikko: - B�ndin yksi varmasti pitk�aikaisimmista haaveista olisi tehd� ��nt� kuvan taustalle. Ajatus tukea jo valmista tunnelmaa ja dramaturgiaa on kiehtova.
Onko Magyar -viiniss� mielest�nne muuta hyv�� kuin hinta?
Mikko: - Siin� on my�s 12 % puhdasta alkoholia, kierrekorkki, sek� eritt�in miellytt�v�, mieto ja hienostunut maku.
Harri: - Kysymyksenasettelusta huokuu tietty asenteellisuus kyseist� el�m�n eliksiiri� kohtaan.
Jari Jokirinne, kuvat Ilkka Valpasvuo & Posse.
