Aisti –klubi: Kevin, The Prisondream, Magyar Posse
17.09.2003
Klubi/Tampere
Volyymit tuntuivat olevan aika lailla kaakossa keskiviikon Aisti-iloittelussa Klubilla, onneksi ei sentään ihan tyhjille seinille tarvinnut metelin jäädä kaikumaan. Yleisöä oli nimittäin paikalla melkoisen mukavasti noin keskellä viikkoa. Perinteiseen Aisti-klubityyliin lavalle kapusi kolme vaihtoehtoisempaa mielenkiintoista esiintyjää kotimaista musiikkimaailmaa seuraavan poppikansan makuun.
Saavuin hiukkasen myöhässä tamperelaisen The Prisondreamin jo meuhkatessa lavalla. Trion keulahahmoa, laulaja-kitaristi Jukka Kujansivua on tullut muutamaankin kertaan seurattua soolokeikalla, viimeksi Mental Alaskan Folk Festissä toukokuussa. Verrattuna sooloon täytyy kyllä todeta sähköisen trion särinöiden toimivan musiikkityylissä astetta paremmin, meininki saa ikään kuin lihaa luitten päälle. Vuonna 1997 perustetun bändin täydentävät Jonni Kullas nelikielisen varressa ja Eetu Uusitalo rumpupatterin takana, meininki taivaltaa jossain siellä Smashing Pumpkinsin ja Afghan Whigsin, miksei myös Sonic Youthin ja Fugazin avaamilla laduilla. Grungehenkistä säröä, voimakasta paahtoa, hivenen vinoilevaa laulua... samaa veljeskuntaa esimerkiksi Candy Canen, Sergion tai Lapkon rinnalla, kaikki toki omilla pikku vivahteillaan maustettuna. Vaikka täytyy tunnustautua musiikkityylin ystäväksi, ei vankilaunelman meininki ihan ensikuulemalta kuitenkaan täysin vakuuttanut. Jotenkin se viimeinen omaleimaisuus tuntui puuttuvan, tuli melko yleinen ei mitään uutta auringon alla –olo. Ihan hyvä keikka toki, hyviä kappaleita löytyi. Yhtye on julkaisemassa Songs Of Falling Apart -nimistä levytuotosta, alunperin Klubin keikan oli kai tarkoitus olla levynjulkkarikeikka. Nyt kuitenkin Jukka komentoi levyn tulevan vasta viikon päästä markkinoille. Sitäpä sitten jäämme odottelemaan.
Jotenkin tuntuu, että Pori-skenen ansioitunut laitalinkki Magyar Posse toimii aina Tampereen Klubilla kuin tauti. Kuukausi takaperin näkemääni Porin Tulvafestin keikkaan verrattuna nyt ei starttivaikeuksista ollut tietoakaan vaan melankolinen hypnotrippailu ampaisi saman tien käyntiin kuin uudella starttijärjestelmällä varustettu formula. Eikä ensimmäinen mutkakaan tuottanut mitään vaikeuksia. Erittäin hienosti soittoa tukeva valoshow toi näyttävyyttä kaksilla koskettimilla, tuplakitaralla ja rummuilla matkailevan Possen maalailuihin, viisikon nykimistä aiheuttava tunnelmointi tuntui tarttuvan ainakin lattialle kerääntyneeseen yleisönosaan. Kaikuhumisevaa kitaraa ja kosketinta, trippiä asteittain nostavia lyömiä...musiikkimantraa.
Setti koostui sekalaisesti tutusta ja tuntemattomammasta materiaalista, joka oli tomivasti nivottu yhteen. Yleisölle sallittiin toki pienet välitaputuksetkin, mutta aika lailla samantein lähti jo uusi matka edellisen perään liikkeelle. Loppuvuodesta puhutun kakkoslevyn julkaisua tuntuu keikka keikan perään odottavan kiihkeämmin eli mukavasti Joulupukin konttiin sitten. Encorena soitettu The Endless Cycle Of Violence viimeistään räjäytti tajunnan ja voi rehellisesti sanoa takin olleen aika tyhjän Magyar-miekkosten jäljiltä.
Olisi kyllä tarvinnut jotain pysäyttävämpää kuin mihin kolmantena lavalle astellut Kevin kykeni. Jotenkin flunssaisen Ville Särmän johtama nelikko ei saanut poppailevalla vauhtirokillaan minkäänlaista innostusta aikaan, yleisö suorastaan haukotteli! Ihan totta, itsekin oikein joutui hämmästelemään, että kylläpäs nyt on jotenkin tavattoman tylsä esitys. Vielä vuosi takaperin Yo-talolla olin melko hötkyissäni ja Kevin veti väen lattialle jamittelemaan, nyt ei oikein ketään tuntunut kiinnostavan. Vaikka soitto itsessään oli taidokasta, ei se onnistunut koskettamaan. Ja vielä kun ne volyymit tuntuivat jatkavan siellä auts- leveleillä, teimme radikaalin siirron ja poistuimme kesken keikan. Pahoitteluni.
Eli jälleen täytyy todeta Aisti-poitsujen tarjonnan olevan lähellä omia kiinnostuksen kohteita, mutta aina kaikki aktit eivät voi olla parhaassa vedossa. Silti aina jotain uutta ja monipuolisesti valittuja esiintyjiä. Illan kuninkaat olivat ilman muuta Magyar Possen miehet, iso käsi vielä näin tekstimuodossa.
Ilkka Valpasvuo
