Centipede – paras efekti on hyvä biisi
13.12.2013
Helsinkiläistrio Centipede ei halua naulata itseään kiinni mihinkään genreen, vaikka ryhmän tuore Brazen Bull osoittaakin stonerin ja sludgen suuntaan. Viiden biisin mittainen kiekko vakuutti siinä määrin, että allekirjoittanut haasteli yhtyettä menneistä, nykyisistä ja vähän tulevistakin asioista. Ryhmä vastasi Desibelin uteluihin koko trionsa voimin.
Otetaanpa alkuun lyhyt kertaus jo tapahtuneesta, eli kuka, mitä ja miksi?
- Centipede perustettiin kesällä 2011 kun kaikkien jäsenten vanhat bändit kuivui kasaan. Markus (kitara/laulu) ja Eero (rummut) olivat jo jonkin aikaa lämmitelleet ajatusta metallibändistä. Villen (basso) tiedettiin olevan mahdollisesti kiinnostunut hommasta myös, joten alkuun päästiin kivuttomasti. Alustavasti puhuttiin sludge/stoner -tyylisestä menosta, ja jonnekin sinne tontille päädyttiinkin luontevasti.
- Ensimmäinen kolmen biisin demo laitettiin Bandcampiin heinäkuussa 2011, jonka jälkeen alettiin tähdätä keikkailuun ja ensimmäisen EP:n työstöön.
Julkaisitte Tar Pit EP:n alkuvuodesta 2012 ja mielestäni erinomainen Brazen Bull ilmestyi aivan äskettäin. Miten yhtye on näkemyksenne mukaan kehittynyt musiikillisesti näiden kahden kiekon välillä?
- Luultavasti ollaan aavistuksen parempia soittajina ja tiukempia bändinä yhdessä. Uusi materiaali on paikoitelleen nopeampaa kuin Tar Pitillä, mutta hidastelua ei missään nimessä olla unohdettu. Pääasiassa jatkuva tarkoitus on kuitenkin tehdä parempia biisejä kuin ennen, ja jos samalla sattuu kehittymään soittajana niin mikäs siinä. Biisien ehdoilla kuitenkin mennään. Voi olla että tuleva materiaali tulee olemaan vielä nopeampaa mutta myös vielä hitaampaa.
Olette halunneet pitää laitteiston ja siihen kuuluvan säädön mahdollisimman simppeleinä, jotta soundinne pysyisi luonnollisena. Ymmärrän toki ortodoksisuutenne, mutta eikö joskus olisi hauska leikkiä efekteillä ja koneilla ihan vain kokeilun nimissä?
- Simppelit kamat ei sinänsä ole mikään kiveen kirjoitettu periaate, mutta tuntuu sopivan hyvin siihen mitä tehdään. Efekteillä muljuttaminen saattaa usein mennä tarpeettomaksi kikkailuksi mikä ei mitenkään palvele biisiä, jopa päinvastoin. Totta kai kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta tähän bändiin moista ei olla kaivattu. Lisäksi bonuksena on vähemmän laitteistoa, jonka toiminnasta täytyy huolehtia.
- Sama pätee myös äänitystekniikkaan ja levyjen saundeihin. Studiohommissa kello käy muutenkin koko ajan joten tehokkuuden nimissä on mukavaa kun ei tarvi eri kamoja ruuvailla tuntitolkulla joka biisiä varten. Varsinkin metallimusiikissa saundit ja tuotanto lähtee välillä ihan käsistä, joten on aina mukavaa kuulla äänitteitä jotka kuulostavat oikeasti siltä bändiltä kun ne soittaa. Onneksi vastaavaan lähestymistapaan tuntuu nykyään törmäävän hieman useammin.
Tuore Brazen Bull EP julkaistaan aluksi vain CD-muodossa, mutta suunnitelmia on myös vinyylin ja kasetin suuntaan, tosin aluksi pitäisi löytää jostain kustantaja tälle kaikelle. Tar Pit EP:stä tehtiin pieni ja menestyksekäs kasettipainos, joten historia voisi toistaa itseään, etenkin kun kasettien kysyntä yllätti positiivisesti. Brazen Bull laitettiin myös Bandcampiin myyntiin digitaalisena, joten bändistä voi nauttia myös täysin digitaalisesti, mutta miten on: soiko musiikki parhaiten vinyyliltä? Entä mitkä ovat suosikkivinyylejänne?
Markus: - Villellä ja Eerolla ei ole vinyylisoitinta, joten puhunkin omasta puolestani. Ei se välttämättä ole ainoastaan saundikysymys. Riippuu tietysti täysin kuuntelijasta, mutta eri formaatin levyjä tulee kuunneltua eri tavalla ja eri tilanteissa. Vinyyli on kokonaisvaltaisempi ja hyvän levyn arvoinen muoto, toisaalta soi huononlaisesti esim. autossa. Loppupeleissä hyvä levy on hyvä levy missä muodossa tahansa, ja huono on huono. Ostan itse uudet levyt aina vinyylillä jos on varaa, mutta enemmän ehkä silti tulee ostettua CD:itä. Suosikkivinyylistä on paha mennä sanomaan, mutta viime aikoina eniten soittoa on saanut Abbey Road, uusi Revocation ja Baxter Stockmanin Punter.
Toimittajan esittämä ajatus mahdollisesta coverista ei saa oikein tuulta. Muutenkin lainailut koetaan hiukan turhaksi taiteenlajiksi, ellei sitten tehdä jotain täysin oman tyylin ulkopuolelta, jolloin biisistä oikeasti tulee erilainen. Toton Hold the Line on riffinsä ansiosta ollut pohdinnassa ja Beatlesin I Want You (She's So Heavy) on toinen mahdollisuus, tosin sen meni juuri joku metallibändi tekemään, joten lainailut saattavat jäädä vastakin väliin.
Centipede on trio, oletteko koskaan harkinneet kokoonpanon kasvattamista vai onko kaikki tarpeellinen tehtävissä kuuden käden voimin?
- Trio oli oikeastaan alusta alkaen aika selkeä päätös. Sillä saa tehtyä kaiken tarpeellisen, toisaalta se asettaa tiettyjä rajoituksia ja antaa enemmän vastuuta jokaiselle. Kolmen ihmisen kesken on helpompaa sopia aikataulut, opetella biisit ja jakaa keikkabisset. Tämäkin on tietysti tapauskohtaista ja joihinkin juttuihin taas sopii paremmin suurempi kokoonpano. Briteissä oli muuten 70-luvulla Centipede-niminen bändi jossa oli yli 50 soittajaa.
Olette esiintyneet enimmäkseen pääkaupunkiseudun lavoilla, mutta Baltiassakin on jo käyty. Miltä näyttää tulevaisuus keikkojen saralla?
- Koitetaan pikkuhiljaa päästä vähän kauemmaskin Suomeen ja toivottavasti ulkomaillekin taas. Sen kummempia suunnitelmia ei ole mutta pari keikkaa on tällä hetkellä sovittuna lähitulevaisuudessa. Kuvio on kuitenkin positiivisesti edennyt siihen että useammin meitä pyydetään soittamaan keikoille kuin mitä itse järjestetään, ja keikkailutahti on ylipäänsä tiivistynyt. Lähtökohtaisesti lähdetään aina soittamaan kun mahdollisuus on.
Entä mitä muuta horisontissa siintää. Olette nähtävästi valmistautumassa pitkäsoiton äänityksiin? Onko luvassa kiekollinen ihan tuoretta kamaa ja jos niin koska?
- Pitkäsoittoa ollaan kaavailtu ensi vuodelle. Materiaalia syntyy hyvää tahtia paraikaa ja kiekollinen tuoretta kamaa on tulossa. Sinänsä ei ajateltu kuitenkaan pitää kamalaa kiirettä, eli mieluummin tehdään kasa biisejä joista valitaan paras kokonaisuus, eikä hypätä nauhoittamaan heti kun tarvittava määrä biisejä löytyy. Lisäksi koitetaan löytää mieluisa julkaisija levylle, mikä voi viedä aikaa myös. Alustavasti kuitenkin tähdätään siihen että levy olisi ulkona ensi vuoden loppuun mennessä.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...
Kiitos! Tulkaa todistamaan meininkiä keikoille ja kutsukaa meitä soittamaan!
Kuvat: Hemmo Rättyä
Mika Roth
