• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Kirjaudu | Rekisteröidy

PAM viettelee ja arveluttaa

Napakasti nimetty PAM on yhtä kuin Pasi Mäkelä, Prahassa asuva suomalainen muusikko ja esitystaiteilija. Allekirjoittaneen maailmaan PAM pamahti (heh-heh) taannoin ilmestyneen debyyttilevynsä voimin ja avantgarden sekä äänitaiteen rajamailla taiteilevaa artistia oli luonnollisesti haastateltava.

Mäkelä kertoo kiinnostuneensa improvisoinnista jo nuorella iällä, mitä hän on sittemmin yrittänyt selvittää ja toteuttaa eri projekteissa ja yhteyksissä.

- Omaan soittamiseen antoi alkukipinää free jazz ja avantgarde rock mm. Albert Ayler, (Captain) Beefheart ja eri kansanmusahommat, esim. Korelainen. Olen opetellut soittamaan ja nauhoittamaan perse edellä puuhun menetelmällä ja välttelemällä säveltaiteen oikeaoppisuutta.

- Suomessa vedin Läski -nimistä bändiä useamman vuoden, siinä sekoitettiin tehosekoittimella freetä, jazzia, psykedeliaa, bluesia ja garagerock sekoilua. Mun musiikin kuuntelu maku rajoittuu aika pitkälle asioihin ennen 80-lukua. Ennen suurempaa siirtymistä transistoreihin ja digitalisiin vimpaimiin. Mistä päästään ehkä tämän levyn saundi maailmaan...

PAM julkaisi hiljattain pitkäsoitoksi laskettavan, itsensä mukaan nimetyn 31 minuuttisen äänikollaasin, vai onko tämä nyt musiikkia? Mistä tässä on oikein kyse?

- On kai se musiikkia, vaikkakin vinksahtanutta. Nämä on aika kokeellisesti valmistuneita piisejä. Aloin testailemaan erilaisia nauhoitus- ja saundijuttuja, sellaisia systeemejä joita en ennen ollut tehnyt: mm. Kelanauha looppamista ja muutenkin vanhojen nauhurien kanssa putlaamista. Ja tuollaisten suhina kollaasien päälle ja sekaan soittamista. Löytöretkeilyä äänten ja niiden manipuloimisen maailmassa. Analogisesti.

- Löysin Tsekkiläisen soittokaverini Tomas Prochazkan avustuksella hyvän kasettiraiturin. Ja matskua alkoi hitaasti kasaantumaan. Muutaman kiinnostavamman raidan tehtyäni aloin haaveilemaan laajemman kokonaisuuden perään. Ajatuksella että projektissa laajentaisin omaa saundi käsitystäni. Näin ehkä kuulijakin saisi sitten jotain tuoretta korviinsa.

Levyä äänitettiin vuosina 2012 - 2014 Prahassa hyvin vapaassa ilmapiirissä, ja juttua rakennettiin tehdessä, kunnes isommasta äänikakusta kaivautui viimein esiin levylle päätynyt paketti. Punainen lanka pysyi ongelmitta käsissä koostamisen ajan ja Mäkelän mukaan vahvin kama jäi ja kaikki heikompi vaan tippui lopulta pois. Levyn julkaisijoina on kolme tahoa: Poli5, Meteorismo sekä Saaren Levy. Ylikansallinen yhteistyö on kuitenkin ollut ongelmatonta, kiitos läheisten välien ja historian.

Olen kuunnellut PAMin levyä nyt pitempään ja siitä on todella vaikea saada otetta. Luomasi äänimaisema/äänikollaasit ovat siitä erikoisia, että samaan aikaan ne kutsuvat luokseen ja työntävät pois luotaan - ainakin allekirjoittanutta. Minkälaisia tuntoja materiaalin luojalla on tällä hetkellä lapsiaan kohtaan?

- Matskussa on ehkä sellaista tiettyä unenomaisuutta. Ei oikein saa rationaalista otetta. Joku asia on kiinnostava mutta on samalla ehkä jopa etova. Ei mitenkään helppo puolituntuinen, mutta saundit ja kuviot ovat tarpeeksi musta kestäviä. Vinoja ja haastavia, en osaa niitä itsekkään niin hyvin määritellä. Enkä toisaalta koe siihen tarvettakaan... Aiemmatkaan äänitteet joita olen ollut tekemässä (läskit ja muut) eivät ole olleet varsinaisen helppoa kuunneltavaa, että sillä lailla linja pysyy.

Hauskaa että mainitset tuon unenomaisuuden, sillä kirjoittaessani levyarviota päädyin käyttämään vertailukohtina elokuvia musiikin sijasta ja mainitsen mm. Rainer Werner Fassbinderin ja Tarkovskyn nimet, sekä paikkoina Stalkerin "vyöhykkeen" ja Eraserheadin maailman. Onko PAM vaikuttanut minuun odotustesi mukaisesti ja mitä kiintopisteitä/verrokkeja/suuntaviivoja antaisit itse kuulijalle, jolla ei ole ennakkoon aavistustakaan siitä mitä PAM tulee tarjoamaan?

- Noi aika nastoja vertauksia! En ole itse ajatellut noin mutta toimii mulle. Kun noissa mainitsemissasi leffoissa on myös aika nyrjähtänyt ote, joka samalla viettelee ja samalla arveluttaa. En tiedä miksi mua kiinnostaa tälläinen musa, en ainakaan diggaa liian tarjottimelle krumeloidusta kamasta, musiikki ja taide ylipäänsä ei ole järin kiinnostavaa tai kestävää jos se on liian pitkälle pureksittua. Pitää jättää vähän päitä auki ja repsalleen. Ainakin minusta. On kiinnostavaa jos sitä joutuu koostamaan itse että mistä on kyse. Tässä mielessä toi mun kama on toiminut suhun hyvällä tavalla.

- Varmaan monen mielestä noi mun piisit on kuuntelukelvottomia, mutta suosittelisin yrittämään, vaikka edes seikkailumielessä. Nykymaailmassa kulutushyödykkeet ovat usein niin kohdetuotettuja, tässä olisi ei-niin helposti kaikkeen sulautuvaa muusia jossa on kuitenkin ihan aitoa tekemisen meininkiä. Näin ainakin väitän.

Mäkelä toteaa että kipaleet saattavat vaikuttaa monen mielestä aluksi kuuntelukelvottomilta, mutta kannattaa yrittää, ihan vaikka seikkailumielellä. Enkä voi muuta kuin yhtyä tähän suositukseen. PAMin luomassa äänten virrassa on kaikesta kaoottisuudesta ja ristikohinasta huolimatta mielestäni selvä rytmi ja virtaus. Jokainen raita, jopa lähes seitsemänminuuttiseksi paisuva Adaptapetation, kestää vain tarvittavan ajan ja onnistut välttämään turhan/alleviivaavan toiston. Tuon on täytynyt olla vaikeaa näinkin pitkän valmistumisprosessin aikana?

- Kiitti, mukavaa kuulla. Tuo oli aika kauan tekeillä ja projektin puolivälissä luulin jo että kama olisi jo valmista, lähettelin sitä levylafkoihinkin, mutten saanut juuri vastakaikua. Sitten tajusin että osa piiseistä on aika heikkoja toisiin verrattuina, aloin tekemään lisää ja uudet jutut jyräsivät luonnollisesti aiempia pois. Eikä sinänsä ollut kiire, yritys oli kuitenkin saada tarpeeksi kiinnostava ja erilainen äänite aikaiseksi.

PAM on valmis ja pöytä taitaa olla ainakin osittain putsattu, tai ainakaan ”suhinaa” ei ole kuuleman mukaan luvassa heti lisää, joten mitä seuraavaksi?

- Saaren Levyn ja Meteorismon yhteistyö jatkuu, olisi tarkoitus julkaista kasetilla mun esityksen äänitaltiointi. Janne Tuomi, Simo Laihonen ja Jussi Saivo soittivat minun Tonttu -nimiseen tanssiperfoon vängän ääniraidan Porin taidemuseolla. Elokuvallinen psykedelia jatkuu siinä tiukasti.

- Sitten kiinnostaisi alkaa taas nauhoittelemaan. Mulla on joitain idiksiä joita pitäisi alkaa kokeilemaan. Nyt kiinnostaisi tuhdit skittasaundit ja pauke ilman kaikuja.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

- Muutama PAM CD:n ylijäämä kipale on kuultavissa mun soundcloud sivulla, siellä salsa mixien seassa!

Kuvat: Niina Lehtonen Braun
Mika Roth