Anthony Rausku – retroa tuoretta kitararockia

Anthony Rausku on ahkerasti sooloalbumeita julkaiseva rock-artisti, joka on viimeisen parin vuoden aikana vain kiristänyt tahtiaan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä samalla laatustandarditkin ovat ainoastaan nousseet. Pitkäsoittoja on arvioitu Desibeli.netissä vuosittain, joten oli korkea aika haastatella miestä musiikin takaa.

Käydäänkö läpi hieman musiikillista historiaasi, joka käsittääkseni starttasi joskus vuoden 2016 tienoilla, vai oliko se vuosi 1984?

- Jos ei ihan ancient historiaan mennä niin kyllä se 1984 suunnilleen alkoi kun ostin Fostex x-15 kasettiraiturin ja aloin tallentamaan tekemisiäni harkitummin. Vuonna 2016 julkaisemani ensimmäinen levy sai nimen 1984 juurikin siksi että biisit oli tehty tuona vuonna ja aika pitkälti kitarasovituksetkin silloin tehtyjen mukaan.

Kaikki alkoi siis 80-luvlla ja vuosina 1985–1989 Rausku oli Wanna-bees -orkesterissa. Kolme levyä, muutama sinkku ja keikkoja aina Australiaa myöten, eli jäihän yhtyeestä jotain käteen.

Seuraavaksi vuorossa oli Kamikaze Pilots nimisen bändi, jossa Rausku sai viimein paremmin esiin myös omia biisejään. Alkuaikojen suoremmasta rockista siirryttiin hiljalleen lähemmäs grungea, joka oli kuuma juttu juuri 90-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä syntyi Mentals, joka poimi yhden demon, mutta grunge oli yhä kova sana. Grungesta siirryttiin popimpaan soundiin Celestial Bodiesin myötä, jossa Rausku toimi biisintekijänä ja kitaristina.

- 2001 jälleen uusi bändi nimeltä Bigbangbaby, jossa palasin laulajanvirkaan kitaran kanssa totta kai. Tyylisuunta oli kitaravetoista, ehkä hieman modernimpaa, jopa brittivaikutteista rokkia grungea unohtamatta. Bändi lopetti sitten syksyllä 2007 ja näin syntyi The Lidocaine .

- The Lidocaine oli sitten jo selvästi raskaampaa kamaa ja homma oli muutenkin suunnitelmallisempi. Tavoitteena oli päästä pitkälle, joka ei kuitenkaan ihan konkretisoitunut. Bändissä oli nyt myös kaksi biisintekijää. Itseni lisäksi Eero Suhonen, metallifani henkeen ja vereen, vastasi noin puolesta biisimateriaalista.

- Kolme albumia ja muutama single keikkojen lisäksi saavutuksena. Syksyllä 2015 laitettiin bändi telakalle. 2020 julkaistiin vielä single ja 2021 toinen kahdestaan Eeron kanssa.2021 oli suunnitelmia aloittaa koko bändin kanssa uudestaan, mutta se sitten kuihtui pois.

Siinä tuli historiaa summattua, mutta palataan takaisin tähän päivään. Olet viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaissut hurjan määrän pitkäsoittoja. Mistä kaikki tuo materiaali kumpuaa, onko sinulla jokin biisiholvi, vai ovatko kipaleet todella syntyneet ns. uusina aikoina?

- No kun olen kuudessa bändissä ollut biisintekijänä niin biisejä on aika lailla tullut tehtyä ja kaikki ei aina ole päässyt ko. bändin soittolistalle. Eli kyllä osa biiseistä on jo aikoja sitten tehtyjä, mutta toki myös ihan uusia biisejä levyiltä löytyy. Joitain bändeissä soitettuja biisejä olen sovittanut uusiksi myös. Ja jonkin verran myös olen kahlannut vuosien saatossa kasetille tai jollekin digitaaliselle välineelle tallentamia biisinaihioita/riffejä joita sitten olen työstänyt kokonaisiksi uusiksi biiseiksi.

Kokemus on tuonut syvyyttä ja näkemystä, jonka voi kuulla tuoreen Life Is Perfect for Living -albumista. Otsikko ja kansi fontteineen heijastelevat onnea, vaikka nykymaailman uutiset ovat kaikkea muuta kuin rauhallisuutta levittäviä. Positiivisuudelle on tilausta.

- Kyllähän tämä elämä on käsittääkseni kuitenkin tarkoitettu ja mielekkäämpi nimenomaan elämiseen eikä kuolemiseen tai alistamiseen, tappamiseen, vallan saavuttamiseen, sotimiseen, omaisuuden haalimiseen jne.

Musiikin tyyli on heilahdellut vuosien saatossa runsaasti. Vaikuttimena on varmasti toiminut suurimmaksi idoliksi mainittu David Bowie, jota kutsuttiin osuvasti rockin kameleontiksi. Rausku on itsekin huomannut vaikutuksen jossain biiseissään, eikä kitaristi toisaalta pistä hanttiin kitararockille, koska kitarallahan biisit syntyvät.

Allekirjoittanut on huomannut pitkäsoittoja arvioidessaan, että Rauskun soundi on uudemmilla levyillä muuttunut rosoisemmaksi ja raskaammaksi. Tuo on kuuleman mukaan selitettävissä pitkälti studiolaitteisiin tehdyillä satsauksilla, mutta olen yhä siltä mieltä, että muutostakin on tapahtunut. Biisit soundaavat moderneilta, mutta Rauskun mukaan soundievoluutio on luonnollista, eikä mitään tiettyä suuntaa yritetä sen kummemmin tavoitella.

- Varmaankin yleisesti ottaen digitaalisesti tehdyt äänitykset lähtökohtaisesti kuulostavat moderneilta. Voin olla toki ihan väärässäkin.

Yhtäältä liikkuva tyyli pitää huolen ainakin siitä, että albumit eivät muistuta liiaksi toisiaan. Nyt kun kaarta on piirretty pitkään, niin mihin näkisit soundisi kehittyvän tulevilla levyillä?

- En yleensä suunnittele mitään etukäteen. Biisit ratkaisevat, sen mukaan mennään minkälaista menoa alkaa päässä surisemaan. Ehkä silloin bändiaikoina piti enempi miettiä, minkälaista kamaa uskalsi kämpille tuoda, nyt on täysin vapaa tekemään juuri sitä mitä sattuu tulemaan.



Uuden levyn biiseistä etenkin etupainotteinen Pancake ja sitä seuraava Getaway purivat allekirjoittaneeseen. Niissä kummassakin on oivaa "70-luku kohtaa 90-luvun" henkeä. Rausku komppaa, koska suosikkilevyt on tehty juurikin noilla vuosikymmenillä. Bowie ja The Who mainitaan konkareista, Weezer, Radiohead ja Mansun tuoreemmista tekijöistä, mutta listahan on pitkä.

Biisejä syntyy alati ja niiden synty alkaa jostain riffistä tai sointukierrosta tai niiden yhdistelmästä. Melodia tulee yleensä samassa vaiheessa, minkä jälkeen rakenne saa rauhassa hakea muotoaan. Sanat tulevat aina vasta sitten, kun muut osat ovat jo paikoillaan.

Normaalisti itse levyn tekemiseen menee noin puoli vuotta. Biisien valmistuttua lähdetään hakemaan viimeistä muoto pienine muutoksineen.

- Eniten aikaa taitaa mennä miksauksessa ja masteroinnissa, niissä kun on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miltä lopputulos kuulostaa.

Mitä biisejä haluaisit nostaa eteen, kun ajatellaan viimeisimpiä julkaisuja. Minkälaisen Top-5 soittolistan siivuistasi kannattaisi kasata?

- Vaikea kysymys mutta mennään näillä: Life is perfect for Living, Inside, The Tainted Man Hymn, Trilogy II Moon Song, Will we ever be the same.

Keikoilla Anthony Rausku ei ole soolona ollut, eikä moista näy tulevaisuudessakaan. Bändihistorian opettamana Rausku tietää jo valmiiksi kaikki ne vastukset, joita olisi edessä.

- Ja jos nyt sattuisi saamaan bändin kasaan niin ne muutama hassu keikka jossain pizzerian nurkassa ei paljoa houkuttele.



Linjaus on ehkä kova, mutta ymmärrettävä. Sooloilu vie tällä hetkellä kaiken ajan, eikä muille musaprojekteille ole aikaa. Joten mitä on kiikarissa seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja?

- Kyllä tässä jo hieman syyhyttää seuraavan levyn biisien kasaaminen, julkaisua ajattelin kuitenkin vasta tuonne kesälle 2026.

Entä onko jotain erikoisempia virityksiä, tai jotain muuta huomioitavaa?

- Erikoisuuksia myös päässä liikkuu. Esimerkiksi mielessä on ollut tehdä joku EP 70-luvun tyyppistä progea ala Pressa, Wigwam jne. instrumentaalia ehkäpä. Joitain biisien aihioita on kummittelemassa. Toinen erikoisuus olisi tehdä jotain klassisilla soittimilla, toki mideillä. Siitäkin on jo yksi kokeilu kovalevyllä. En sitten tiedä ketä se kiinnostaisi.

Jos saisit mahdollisuuden soittaa jonkin artistin tai yhtyeen kanssa, niin kenet valitsisit ja mikä olisi biisi?

- Aa-a. Vaikea kysymys. Suomalainen kun olen niin arveluttaa alkaa nostamaan itseä joittenkin huippumuusikoiden rinnalle, mutta Radioheadin kanssa olisi hienoa jotain esittää. Vaikkapa tokalta albumiltani Life on Earth biisi Carbagecan, joka Radioheadin käsittelyssä saattaisi saada kiinnostavan lopputuloksen.

Toivotaan siis, että Thom Yorke lukee valveutuneena muusikkona Desibeli.nettiä. Mutta nyt alkaa aika olemaan täynnä. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Toivotaan autoritääreistä vapaata tulevaisuutta. Slava Ukraini.

- Ja hatunnosto Desibeli.net sivuston tekijöille hienosta työstä vuosien ajan. Taitaa olla ainut paikka missä pienet bändit ja artistit saavat palautetta julkaisuilleen.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Anthony Rausku