Fu Manchu � kalifornialaista aavikkorokkia parhaimmillaan
27.06.2024
Fu Manchun ominta kentt�� on kalifornialainen aavikkorock. Vuodesta 1985 k�ynnistynyt taival on jo tuottanut 13 pitk�soittoa. Yhtyeen kitaristi Bob Balch on hauskalta vaikuttava viitt� kymppi� l�hentelev� dude-mies, jonka venyv�� kalifornialaista aksenttia voi kuvailla sanoilla iisi ja rento, ja jonka lauseita v�ritt�v�t sanat �shit�, �like� ja �fucking�. Teemu Purhonen rupatteli Balchin kanssa ja juttuahan riitti.
Balchin puhetta on hypnoottisen mielenkiintoista kuunnella, mutta on siin� sis�lt��kin. Juttelimme Tampereen Tavara-aseman lukkoon menneen ulko-oven luona, ja ihmettelimme miten p��st� takaisin sis�lle. Aurinko paistoi, dude-miehell� oli peiliarskat ja Vansin vetimet.
Bob Balch: Miss� kaupungissa olemme?
Teemu Purhonen: Tampereella.
Bob Balch: Ok, cool.
Teemu Purhonen: Se on kuusi vuotta edellisest� levyst�, mit�s olette puuhailleet t�m�n ajan?
Bob Balch: Julkaisimme kolme EP:t�, kolme 10-tuuman EP:t� ja julkaisimme kasan vanhoja levyj� uudelleen ja yhden livelevyn. Halusimme n�ytt�� ihmisille, ett� olemme yh� aktiivisia.
TP: Luin jostain, ett� edellisen levyn kohdalla toit rumpalille 50 riffi� ja sanoit, ett� katsopa, jos noista l�ytyy jotain. K�vik� nyt samalla tapaa?
BB: T�ll� kertaa tein ik��n kuin saman laulajamme Scott Hillin kanssa. Annoimme h�nelle kasan materiaalia. H�n tarttui Roads to the Low Leafiin, joka on levyll�. Mutta joo, suurin osa levyn riffeist� ovat niit� mit� tarjosin h�nelle. Useimmiten Hill sanoo treeniksell�, ett� h�nell� on t�llainen riffi, ja l�hdemme rakentamaan siit�.
TP: Kuinka kauan kest�� yhden biisin tekemisess�?
BB: Vaikea sanoa. Olemme yhdess� noin kolme tuntia viikossa, joten meill� menee noin kuusi tuntia biisiin. Joskus se menee pakettiin yhdell� treenill�, mutta me aina kuuntelemme biisej� uudestaan ja palaamme niiden ��relle. Tied�tk�, ihmisill� on ehdotuksia ja semmosta. On parempi trimmata l�skit ulos.
TP: Ent�p� koko levyn kohdalla, kauan siin� kesti?
BB: Sanoisin, ett� vuoden verran, se oli aika nopeasti tehty. Meinaan, ett� siin� on mit�, 13 biisi�? Joten joka kerta, kun soitamme yhdess�, saamme aikaiseksi puolikkaan tai kokonaisen biisin.
TP: Levyn parhaimmistoa on omasta mielest� What I Need, koska se on mahtava ja jotain t�ysin erilaista, mit� olette koskaan tehneet. Mink�lainen homma?
BB: Me mentiin tekem��n t�t� levy� tarkoituksena tehd� hyvin iisi ja rento levy. Tuossa biisiss� on rennoimmat kohdat, samoin my�s biisiss� High Tide.
TP: Miten teitte What I Needin?
BB: Ne ovat Hillin riffej�. Hill tuli treeneihin ja sanoi, ett� h�nell� on hyv� riffi. Saatamme soitella joitain riffej� viitisen minuuttia ja alan heitell� jotain paskaa niiden p��lle, ja siit� tulee toinen osa. Mutta joo, suurin osa noiden biisien riffeist� on Hillit�, joka ei koskaan oikein tiennyt mit� tehd� niiden kanssa, koska ne ovat niin rentoja.
TP: Onko kiertueella oleminen vaikeaa kaltaisellesi surffaajalle?
BB: T�m� on lyhyt kiertue, mutta se voi olla haastavaa. Yrit�n olla katsomatta aaltoja, kun olen poissa, koska niit� voi katsoa puhelimesta ja viel� omaa kohtaansa. Aallot eiv�t ole n�ytt�neet hyv�lt� pariin viikkoon.
TP: Surffaatko kotona joka p�iv�?
BB: Yrit�n, mutta s��t�mist� riitt��. Mutta ainakin kahdesta nelj��n kertaan viikossa.
TP: Viel�k� skeittaat?
BB: Ehk� kauppaan tai jotain. Olen nyt 46, joten sit� ei en�� parane yht� nopeasti kuin aiemmin.
TP: Olen huomannut.
BB: Kuinka vanha sin� olet?
TP: 44.
BB: Minulla oli aiemmin kiertueella mukana lautani, kuten The Action Is Go -kiertueella, ja skeittasin soundcheckiin. Mutta en tied�, onko se en�� hyv� idea. Yksi kaatuminen ja se on siin�. K�si rikki, enk� voi en�� soittaa.
TP: Tunnetko alkuper�iset Z-townin skeittaajat (Tony Alva esiintyy The Action Is Go -levyn kannessa)?
BB: Olen tavannut heid�t, mutta en tunne heit� henkil�kohtaisesti. Tapasimme heid�t, kun soitimme skeittauksen pioneereista kertovan Dogtown and Z-Boys -dokumenttielokuvan ensi-illassa. Ja Tony Alva tuli yhdelle keikallemme, jossa soitimme Mot�rheadin kanssa kauan sitten.
TP: Klisee, mutta kerro kumpi on pahempaa: koti-ik�v� keikalla vai kiertuetta ik�v�inti kotona?
BB: Kiertueella parasta on soittaminen. Mutta nautin noiden tyyppien kanssa matkustamisesta. Mutta ruoho on aina vihre�mp�� aidan toisella puolella. Kun olet tien p��ll� ja aallot ovat hyvi� Mutta se kutina tulee helposti. T�ll� kiertueella olen tien p��ll� noin kaksi viikkoa, ja se on hyv� aika minulle. Noin 15. p�iv�n kohdalla alkaa tuntua silt�, ett� parempi h�ipy�.
Me kiersimme jatkuvasti, kun olimme nuorempia, King of the Roadin kohdalla sit� kesti ehk� kahden vuoden ajan. Mutta n�en asian niin, ett� l�hden reissuun ja hoidan kaikki n�m� keikat Fu Manchun kanssa, muutoin opetan kitaransoittoa (playthisriff.com-saitillaan). Tapaan ihmisi�, joille opetan soittoa, jotka sanovat n�hneeni minut 15 vuotta sitten Ranskassa tai jotain. Joten n�m� ovat kaikki pieni� siemeni�, joita istutan, jotta voin ottaa relaa omassa kotistudiossani ja opettaa soittamista.
TP: Nautit kitaransoiton opettamisesta?
BB: En tied� mit� muuta voisin tehd� ty�kseni. Se on ainoa ty�, jota osaan tehd� niin, ett� joka kerta, kun l�hden vaikka kuukaudeksi tien p��lle, kaikki ovat innoissaan ja kannustavat minua. Joten olen siit� hyvin innoissani.
TP: Olitko varma, ett� Fu Manchu k�y yh� kuumana vuonna 2024?
BB: En oikeastaan. Kun liityin b�ndiin, olin 19 ja olen nyt 46. Joten jos olisit sanonut silloin, ett� teen t�t� samaa, kun olen kohta 50, olisin sanonut, ett� ei helvetiss�. Mutta t�ss� sit� ollaan ja se on siisti�.
TP: Mit� muuta puuhailet?
BB: Olen muutaman sivuprojektin kimpussa, kun Fu Manchu ei kierr�. Yksi on b�ndi nimelt� Slower, soitamme Slayerin biisej�, mutta raskaammin ja hitaasti. Joskus soitan Yawning Manin kanssa, mutta kutsumme sit� Yawning Balchiksi aina, kun min� olen mukana, ja se on todella hauskaa. Ne tyypit ovat velji� aavikolta vuosien takaa.
Lis�ksi meill� oli b�ndi nimelt� Big Scenic Nowhere, jossa oli samaa jengi�. Joten pysyn aktiivisena musiikillisesti. Pandemian aikana otin jazz-kitaratunteja, sill� olen tyytyv�inen jazzin soittamiseen. Ei ole v�li� mit� soitan, kunhan soitan.
BB: Cyclone Launch, mutta me ollaan soitettu vain yksi keikka, jossa ne on kuultu. Lis�ksi me emme ole koskaan soittaneet uuden levyn nimibiisi� The Return of Tomorrowia, joten t�n��n on sen ensiesitys.
TP: Onko teill� kiinte� settilista?
BB: Me yritet��n sekoittaa sit�. On joitain biisej�, joita ei voi vaihtaa, mutta saman settilistan toistaminen voi k�yd� puuduttavaksi. Haluamme yll�tt�� fanit joka kerta, joten kaavimme p�lyt pois joistakin vanhemmista biiseist�.
TP: Onko l�mpp�rib�ndi Mara Balls tuttu?
BB: En ole koskaan kuullut heist�, l�mpp�ri on hoidettu varmaan promoottorin kautta (my�s Bob p�ll�si Mara Ballsin keikkaa lavan takana, Scott Hill kuunteli yl�kerran puolella ja nappasi b�ndist� kuvan).
Fu Manchun ominta kentt�� on kalifornialainen aavikkorock. Vuodesta 1985 k�ynnistynyt taival on jo tuottanut 13 pitk�soittoa. Yhtyeen kitaristi Bob Balch on hauskalta vaikuttava viitt� kymppi� l�hentelev� dude-mies, jonka venyv�� kalifornialaista aksenttia voi kuvailla sanoilla iisi ja rento, ja jonka lauseita v�ritt�v�t sanat �shit�, �like� ja �fucking�. Teemu Purhonen rupatteli Balchin kanssa ja juttuahan riitti.
