Ääniä ja kuvia mielen teatterissa
05.03.2015
Window Blinds on siitä mielenkiintoinen yhtye, etteivät duon jäsenet ole koskaan tavanneet toisiaan. Suomalaisen Petri Parkkalin ja sveitsiläisen Thomas Schärerin muodostama elektronista musiikkia luova duo julkaisi taannoin Lobotomobil pitkäsoiton, joka loi mielleyhtymiä mm. klassisten giallo-elokuvien ääniraitoihin. Desibeli haastatteli kaksikkoa verkon yli, kuinkas muutenkaan, ja selvitti niin syitä kuin seurauksia.
Window Blinds ei ole mikään tavallinen duo, minkä lisäksi kummallakin jäsenellä on myös omia rautoja tulessa. Thomas luo musiikkia omalla nimellään ja soittaa myös Dirk Dollar nimisessä yhtyeessä, kun taas Petriä voi kuulla Zoomonkin vahvuuksissa. Thomas toteaakin heti kärkeen kuinka juuri muiden projektien rajat tuntuvat antavan Window Blindsille voimaa, sillä kahdestaan miehet luovat jotain erilaista ja päätyvät musiikillisiin paikkoihin joihin kumpikaan ei yksinään tohtisi mennä. Kaiken kruunaa vielä se, etteivät herrat ole koskaan tavanneet, joten he ovat kuin salaisia agentteja jotka vaihtavat keskenään koodattuja viestejä omalla oudolla pöllö-kielellään.
Yhtyeen perusideaa pohdittaessa Thomas muistelee, että kaikki sai alkunsa siitä kun kaksikko suositteli aluksi musiikkia toisilleen. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja tyylisuunnat herättivät pian idean jonkin uuden luomiseen, eikä aikaakaan kun esikoisalbumi Chimera oli syntynyt.
Lobotomobil on duon toinen pitkäsoitto ja kolmas julkaisu. Kysyessäni miten uutukainen eroaa aiemmasta tuotannosta, intoutuu Thomas kertomaan albumin äänimaiseman sisäisestä rakenteesta. Merkittävä osa äänistä on kuuleman mukaan luotu aidoilla 70- ja 80-lukujen syntetisaattoreilla, eikä ääniä ole millään tavoin muokattu tai korjailtu. Thomas korostaa kuitenkin, ettei kyseessä ole mikään yhdensuuntainen nostalgia-trippi, vaan tarvittaessa kaksikko käyttää toki tuoreempaakin arsenaalia, jopa uuden vuosituhannen välineitä.
Kuulijoita rohkaistaan luomaan, tekijöiden tavoin, mielissään omanlaisiaan elokuvajuonia musiikille ja äänten virralle. Lobotomobilin pään sisäiseen leffateatteriin kaksikko antaa vielä muutaman johtolangan mahdollisesta juonesta. Tarina saattaa tapahtua jossain kaukaisessa parantolassa, mahdollisesti asteen eksoottisemmassa ja vuoristoisessa paikassa, eikä kaikki ole suinkaan kuten pitäisi. Allekirjoittaneen nupissa vyyhti alkaakin näillä eväillä ottamaan muotoa aivan kuin vaikka mestari Argenton elokuvissa, eikä vääriä polkuja edes ole olemassa.
Window Blinds, eli sälekaihtimet tai ikkunaluukut - käännöksestä riippuen, on mielenkiintoinen nimi. Mitä suljette mahdollisesti ulkopuolelle, vai suojeletteko enemmänkin ulkomaailmaa omalta itseltänne, vai mistä nimessä on oikein kyse?
- Nimellä voi olla monta merkitystä, ikkunaluukkuja voidaan käyttää antamaan vaikutelma että ketään ei ole kotona, mutta toisaalta voit sokaistua peitetyn ikkunan raosta tulevasta valosta. Tulemme tutkimaan valon mahdollista julmuutta seuraavalla levyllämme.
Jatkoa on siis luvassa, eikä duon luomista sido mitkään dogmat tai muutkaan suuntaviivat. Kaikki onkin avointa aina iskelmän räiskeestä lastenlauluihin, tosin jo valmiiksi äänitetty seuraava kiekko tullee sisältämään jotain enemmän aiempia töitä muistuttavaa – tai näin ainakin allekirjoittanut arvelee.
Vaikutteidenne listauksessa silmääni osuivat Goblin ja Dario Argento, sekä tietysti Jean Rollin. Nämä ovat aika merkityksellisiä nimiä elokuvafaneille. Argenton kauhu- ja giallo-leffat ääniraitoineen ovat tietysti ilmiömäisiä, mutta miten Rollinin vampyyri-mytologiat kuuluvat mielestänne musiikista läpi ja kuinka nämä, sekä monet muut elementit, tulevat toimeen keskenään keitoksessa?
- Dario Argenton ja Jean Rollin filmimusiikit ovat olleet suunnaton inspiraation lähde. Haluamme lisäksi nostaa esiin muutaman muun elokuvasäveltäjän joista pidämme: François de Roubaixin musikki Les lèvres rouges ja Morgana et ses nymphes –elokuviin, sekä Bruno Nicolain musiikki La dama rossa ucchide sette volteen, sekä tietysti Luboš Fišerin sävellystyö Valerieen.
Suoraa vastausta vampirismin suuntaan ei saada, mutta esiin nostetaan myös pari vanhempaa tekijää kuten Berhard Hermann ja Miklos Rosza, Thomasin pohtiessa ääneen kuinka joskus Window Blindsin luomaan musiikkiin kaivattaisiin enemmän harppuja, jousia ja kuoroa.
Minimalismi ja hillitty suorasukaisuus ovat vaikeita asioita yhdistää hienojakoiseen työhän, eikä se voi olla kovinkaan helppoa kun asutte vielä eri maissa. Miten kappaleenne normaalisti saavat alkunsa ja kuinka nopeaa/hidasta niiden kehitystyö on?
- Lähetellään ideoita edestakaisin. Ehkä kerran olen lähettänyt jotain Thomakselle ja se ei ole toiminut, kaikki levymme ovat syntyneet melko vaivattomasti.
Tulevaisuus on siis tuomassa lisää musiikkia, eikä mahdollista live-esiintymistäkään tyrmätä täysin. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
- Kaikki levymme ovat tilattavissa tästä osoitteesta sekä ladattavissa Bandcamp sivultamme.
- Luottakaa pöllöön, pöllö ei koskaan valehtele.
Kuvat: Window Blinds
Mika Roth
