Plan Divine – ihastuttavan radiokelpoista rockia
29.05.2017
Plan Divine soittaa napakasti tarttuvaa rockia, mutta tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitus. Tarina (tai yhtye) ei paljasta, kuinka suunnitelmallisuuteen viittaava nimi sai alkunsa, mutta se tiedetään että alussa bändin piti olla humppaa soittava ja tanssilavoja kiertävä combo. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun soittajat halusivat tehdä omaa materiaalia – eikä biisikynistä irronnut humppaa vaan kevyemmäksi luokiteltavaa pop-rockia. Oliko kyseessä jumalallinen väliintulo? Sitä emme saa kenties koskaan tietää, mutta Desibelin haastattelussa bändistä, ja sen tuoreesta For the Pleasure of Remorse -debyyttialbumista, selvisi kyllä yhtä jos toistakin.
Niin, julkaisitte juuri debyyttialbuminne, jolla alkuaikojen kevyt pop-rock on saanut jonkin verran raskautta luidensa päälle. Kuinka paljon kiekon kappalemateriaalista syntyi nimenomaan tätä julkaisua varten, ja onko mukana joitain vanhoja siivuja joita ei vain voinut jättää pois?
- Kappalemateriaali on muotoutunut tässä aikojen saatossa, mutta pääasiassa biisit ovat levyllä ensimmäistä kertaa muotonsa saaneita. One Way to Go ja 2 Seconds ovat kappaleita, jotka elivät mukana ainakin jossakin muodossa jo aiemmissa bändin kokoonpanoissa. One Way to Go oli jopa keikkamateriaalia tuolloin pop-rock -aikoina - hyvin erilaisessa muodossa vain.
Musiikkinne on omien sanojenne mukaan "ihastuttavan radiokelpoista rockia". Eikö tuon ääneen sanominen ole hiukan vaarallista puuhaa, vai onko parempi olla vain rehellinen ja tehdä sitä mistä itse pitää? Itse kutsun musiikkianne myös tummasävyiseksi rockmetalliksi, mutta onko Plan Divinen musiikilla periaatteessa mitään rajoja tai reunaehtoja?
- Tuo termi pohjautuu hyvin vahvasti meidän omiin juuriimme. Kuten aiemmin ilmi toimme, lähti yhtyeemme materiaali hyvinkin kevyestä pop-rockista, josta sitten muotoutui raskaammaksi. Käytännössä tuo pop ei mielestämme kuitenkaan ole missään vaiheessa hävinnyt, joten sen häpeämisen tilalta päätimme vaalia sitä.
Musiikkia tehdessä meillä ei suoranaisesti ole mitään laatikkoa, johon tulisi mahtua, vaan teemme sellaista materiaalia, mitä itse haluaisimme kuunnella. Noiden pop-juuriemme vaaliminen on ehkä tärkein kriteeri biisejä säveltäessä. Tavoitteena on tehdä tummanpuhuvaa musiikkia popisti, joten liian raskaat kappaleet ovat yleensä sellaisia, jotka karsiutuvat pois.
Biisintekoprosessi on yhtyeellä yhteistyöhön perustava. Alussa joku tuo treeneihin jonkin uuden idean tai raakileen, jota ryhdytään sitten työstämään yhdessä eteenpäin. Ja kuten jo edellä ilmeni, materiaalista tahtoo syntyä kovin tarttuvaa, mistä päästäänkin sitten sinkkuihin. Olette julkaisseet albumin tiimoilta kolme sinkkua, kuinka ne on otettu vastaan?
- Levyn ja sinkkujen palaute on ollut pääosin positiivista ja ihmiset ovat biiseistä tykänneet. Meidän matskussa on laaja skaala kevyen ja raskaamman musiikin välillä, joten palautetta on siten tullut myös monenlaisilta musadiggareilta. Osa diggaa menosta ja meiningistä, kun taas osa on enemmän sateisena päivänä nurkassa itkien balladeja kuuntelevaa sakkia.
Olette tehneet joistain biiseistä myös musiikkivideoita, miten tuolla saralla kehitys on kulkenut?
- Käytännössä alkuperäinen suunnitelma oli luoda vain lyriikkavideo ensimmäiselle sinkulle. Siitä se idea sitten lähti. Noin viisi päivää ennen toisen sinkun julkaisupäivää päätettiin, että hei nyt kuvataan muuten oikeaki video. Sehän sitten kuvattiin ja kasattiin kokonaiseksi videoksi, jopa päivää ennen sinkun julkaisua. Videot ovat kokonaan bändin jätkien itse tekemiä, joten rahallista panostusta niihin ei juuri kulunut, mutta ajallinen panostus sen sijaan olikin jo suurempi.
Ja tuo on panostusta, joka näinä aikoina saattaa kantaa yllättävänkin hyvin hedelmää. Jo ensi kertaa levyä kuunnellessa muuten avausraita Snow Black, joka on siis yksi noista sinkuista, iski kuin 10 tonnin leka, eikä biisi ole suinkaan ainoa hanakasti tarttuva raita. The Pleasure of Remorse ja Another Name olisivat myös mielestäni mitä mainioimpia sinkkuja, kuten oikeastaan lähes jokainen kiekon kahdeksasta raidasta. Herrat ovat itsekin tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka biisejä tippui matkasta levyntekoprosessin aikana, sillä tällaisenaan albumi on ehyempi.
Mitä seuraavaksi, miltä lähitulevaisuus näyttää? Onko luvassa lisää julkaisuja, keikkoja tms.?
- Lähitulevaisuus näyttää synkältä ja ankealta - aivan kuten musiikkimmekin.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
- Ihastuttavan radiokelpoisen rockin maailmanvalloitus on vasta alkamassa.
Näinhän se taitaa olla, Desibeli kiittää.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Plan Divine
