13.10.2018
Sellosali/Espoo
Paluun tehnyt Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana n�htiin kahden vuoden tauon j�lkeen tien p��ll�. Hip hop -huippujen ja kotimaan jazz-ammattilaisten konsertti oli tuttuun tapaan musiikkityylien sekoittumisen ilosanomaa - ��nentoistohaasteista huolimatta.
Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana palasi syksyll� 2018 albumirintamalle kolmen vuoden tauon j�lkeen - omilla ehdoillaan ja rahoillaan. Ainakin, jos b�ndin mainospuheita Sellosalin konsertissa on uskominen. Jos uusi levy ja kiertue tehd��n omalla riskill�, sen ytimess� on tavallista voimakkaampi halu tehd� musiikkia ja esiinty�. N�in ainakin �kkiselt��n ajattelisi.
Halu ei j��nyt el�v�n yleis�n edess� ep�selv�ksi, mutta eiv�t my�sk��n haasteet: miten saadaan nopeatempoiset hiphop-osuudet esiin silloinkin, kun musiikin dynamiikka on katossa - vesitt�m�tt� 20 soittajasta koostuvan big bandin pasuuna-, torvi- ja saksofonisektioiden musiikillisia yksityiskohtia? Siin�p� miljoonan dollarin kysymys kaikille miksausammattilaisille.
T�ll�kin kertaa se osoittautui mahdottomaksi teht�v�ksi. Musiikki kuitenkin paikkasi paljon: kotimaan jazz-muusikoiden huippujen ja hip hopin pitk�aikaisen etulinjan yhteisty� toimii edelleen mainiosti. Tosin uusi, modernimpi Pid� valot p��ll� -albumi j�i nimikappalettaan ja seksismin vastaista Hei j�b�t -manifestia lukuun ottamatta et�iseksi, edell� mainituista miksaushaasteista ja levyn tuoreudesta johtuen. Vanhoja numeroita mahdutettiin t�ll� kertaa mukaan my�s potpurimuodossa.
Vaikka parrasvaloissa oli Palefacen, Tommy Lindgrenin ja Redraman muodostama rap-kolmikko, valtaosa yleis�st� oli paikalla big bandin vuoksi. Jazzikansa tulee n�in tunnetuksi ennakkoluulottomampana v�ken� kuin olisi ennakkoon luullut. T�llaisen, sin�ns� karkean ja ummehtuneen lokeroinnin tulos selittyy sill�, ett� RTBB:n valtavaa teatterilaivaa kuljetetaan l�hinn� konserttisaleissa, jotka eiv�t ole rapille ominaisimpia areenoja jo musiikkilajin historiastakin juontuen.
Harvinaista on my�s se, ett� r�p�ytt�j�t malttavat olla hiljaa: kappaleiden keskelle kun on sovitettu huimia pariminuuttisia sooloja milloin Linda Fredrikssonin baritonisaksofonille, Kalevi Louhivuoren trumpetille tai Espoon illan hienoimmalle t�ss� osastossa - Petri "Pope" Puolitaipaleen huilulle. Monis�vyisen kompleksin rattaat toimivat siis joka osastolla, mutta kokonaisuus maistui t�ll� kertaa samalta kuin tasapeli pallopeliss�: v�h�n kuin siskoaan pussaisi.
Teksti: Heikki V�liniemi
Kuvat: Ville Juurikkala
