Bloodpit – Rankkaa rokkia ilman turhaa puritaanisuutta
02.07.2003
Tamperelainen Bloodpit soittaa tasaisen varmasti kaikenikäistä yleisöä kumoon mättörocmetallista melodisempaan vaihtelevalla poseerausmateriaalillaan. Bändin bassotaiteilija Aleksi Keränen kerkesi kiireiden lomasta vastailemaan Desibelin kysymyksiin. Aleksi, onko tiukka keikkatahkoaminen menestyksen avain, jolla Bloodpitistä tehdään seuraava Negative?
- Keikkailu on varmasti se perinteisin tapa tavoittaa uutta yleisöä ja ainahan on mukava soittaa muillekin kuin reenikämpän seinille. Harvassa on ne bändit, joita kämpältä asti tullaan esim. levy-yhtiöiden puolesta hakemaan. Sieltä pitää tulla esiin aivan omin voimin jotta tulee kuulluksi ja
huomatuksi. Negative on yksi hyvä esimerkki vuosien määrätietoisesta työstä ja bändi on aivan varmasti menestyksensä ansainnut.
Olette vääntäneet tähän asti demomateriaalia. Nyt on ollut puhetta levytuotoksesta syssyllä Grotesque Recordsin kautta. Millaisista painoksista ja myyntiodotuksista puhutaan?
- Noh, tähän väliin voinkin sitten paljastaa sellaisen uutisen, että Grotesque Records lopetti toimintansa tuossa alkukesästä. Eli suunnitelmat sen lafkan kanssa on nyt haudattu, mutta parilta muulta taholta on ollut kiinnostusta yhteistyöhön, joten melko luottavaisina tulevaisuuteen katsotaan. Uutta materiaalia on Ep:n verran valmiina, katsotaan nyt kuka sen julkaisee, toivottavasti saadaan se ulos kuitenkin mahdollisimman pian. Myyntiodotuksista kuitenkin sen verran, että ainakin edellisiä demoja menee kaupaksi nykyään sen verran hyvään tahtiin, että eiköhän uusikin materiaali tule löytymään enemmän kuin yhden musadiggarin levyhyllystä. Ja jos ei tykkää itse musiikista, niin voihan sitä levyä aina käyttää vaikkapa maalina haulikkoammunnoissa.
Sielukas rock-metal on sanapari, mitä itse musiikistanne käytätte. Mistä sielukas rock-metal syntyy eli mistä vaikutteet kumpuavat?
- Meillä kaikilla on omat vaikutteemme ja lisäksi ne meinaavat vaihtua kokoajan, joten aikamoinen soppahan siitä syntyy. Henkilökohtaisesti määrittelen yleensä Bloodpitin rankaksi rockiksi, en oikein tykkää tuosta metalli -sanasta, kun metallimusiikkia meinaa monesti vaivata sellainen tärkeilevä vakavuus ja turha puritanistisuus. Olen aina halunnut vain soittaa äänekkäässä rock-bändissä sellaisella "kieliposkessa" meiningillä, kaikkeen kun ei varsinkaan musiikissa saa suhtautua liian vakavasti. Ja
mikäs sen hauskempaa kun shokeerata pikkusieluisia ihmisiä tai laittaa kapuloita muiden rattaisiin. Eikös rock-musiikkia kutsuttu ainakin joskus musiikiksi, jossa on tunnetta ja kapinaa?
Miten tehtävät jakautuvat Bloodpitissä ja mistä kaikki alunperin alkoi?
- Kun bändissä on neljä tasavertaista jäsentä (Matthau Mikojan; laulu, kitara. Paavo Pekkonen; kitara. Aleksi Keränen; basso ja Alarik Valamo; rummut) niin on itsestäänselvää, että aina välillä tulee asioista pieniä erimielisyyksiä ja niiden suhteen joudutaan sitten tekemään kompromissejä. Mutta bändin energia ja voima syntyykin siitä, kun jokainen tuo mukaan oman näkemyksensä asioista. Bloodpit on alunperin perustettu jo joskus 90-luvun puolenvälin
tienoilla Matthaun ja Paavon toimesta, nykyinen kokoonpano on ollut kasassa viime syksystä lähtien.
Olette sanoneet biisien syntyvän jamipohjalta. Kuinka helppoa uusien biisien synnyttäminen on? Tuleeko hetkittäin tunne, että nyt ei kyllä irtoa mitään uutta ja hienoa?
- Bändi on ollut jo sen monta vuotta koossa, että materiaalia on väkisinkin syntynyt todella paljon. Uusia biisejä syntyy vieläkin tasaiseen tahtiin ja välillä onkin suorastaan vaikeaa päättää mitä keikoilla soitetaan, keikat eivät kuitenkaan saisi venyä liian pitkiksi. Vielä ei ole tullut fiilistä ettei uutta hyvää materiaalia saataisi tarvittaessa kasaan ja tuskinpa tuleekaan, sillä sen verran kova luottamus ainakin minulla on jätkiä kohtaan.
Mitä haluatte sanoituksillanne ihmisille viestittää? Rock' n' rollia vai jotain paljon syvällisempää?
- Matthau vastaa yksin sanoituksista, joten hän on varmasti ainoa ihminen joka niitä pystyy tarkasti analysoimaan. Sen verran henkilökohtaisesta jutusta on kuitenkin kyse, etten rupea vastailemaan muiden puolesta mitään. Sanotaan nyt vaikka seuraavanlainen ympäripyöreys: Välillä rock 'n' rollia ja välillä syvällisempää, sitähän se elämäkin on...
Mahdollisen levyn ja keikkojen lisäksi, mitä muuta on odotettavissa Bloopitiltä syksyllä? Listasijoja ja ulkomaankiertueita?
- Keikkoja lähinnä syksyltä odotellaan, mutta aikaisemmista tapahtumista ollaan opittu ainakin se, että mikään ei ole koskaan varmaa, kuin se että kaikki on epävarmaa. Sen vuoksi en nyt halua ihan kaikkea paljastaa, jotain spesiaalia on luvassa kuitenkin... Ainakin Bloodpit tulee pitämään meidät kiireisinä lähitulevaisuudessakin.
Mitä muuta kuin musiikkia kuuluu yhtyeen jäsenten kesään?
- Oikeastaan ei mitään muuta, se aika mikä Bloodpitin kanssa puuhaamisesta jää yli, kuluu pääasiassa festareilla ja muiden keikoilla. Musiikki on meille kaikille elämäntapa eikä vain joku harmiton harrastus.
Kenen kanssa mieluiten lähtisitte kiertueelle?
- Rolling Stonesin kanssa olisi ihan hauska lähteä kiertämään, sillä niillä ainakin keikat on joka kerta loppuunmyytyjä ja näkisi Keith Richardsin joka ilta. Vielä ei tosin ole kyselyjä yhteiskeikosta tullut, joten kaikki muutkin tarjoukset otetaan huomioon. Mukavinta on tehdä keikkoja sellaisten bändien kanssa jotka ovat yhteistyökykyisiä ja jättävät sen kukkoilun lavalle.
Vapaata sanaa...
- Käytetään sitten tämä tyhjä tila mainostamiseen eli käykääpä vaikka meidän kotipesässä täällä internetissä. Paljon ollaan yritetty viimeaikoina panostaa erityisesti siihen suuntaan ja uusia juttuja on tulossa koko ajan. Sieltä löytyy muun muassa mp3 -formaatissa kaikki demojen biisit ja levyjen
tilauskin onnistuu sitä kautta kätevästi.
Keikkojakin on tulossa ihan mukavasti, se antaa kuitenkin parhaan kuvan bändin toiminnasta ja siksihän me tätä kuitenkin tehdään. Suosittelen lämpimästi. Ratkiriemukasta syksyn odotusta kaikille!
Ilkka Valpasvuo, bändikuva Bloodpit
