28.08.2003
Klubi/Tampere
Koneetkin voivat rokata ja sitä ne todellakin tekivät Aistifestivaalin avausillan päätteeksi esiintyneen loistavan Imatran Voiman kaksikon Randy Barracuda ja Fresh O Lexxx toimesta. Miekkosten hyökkäävä elektrojumputus kokosi suurimman lavanedusyleisön ja toimi loistavasti illan viimeisenä rypistyksenä. Yleisöä oli kaikkiaan saapunut paikalle kiitettävän runsaasti noin torstai-illaksi, mutta illan esiintyjien erotessa toisistaan musiikillisesti moneen eri lokeroon ei mitään yhtenäistä hurraavaa yleisömassaa nähty lattialla koko illan aikana. Punkille omat bailaajansa, kitarapopille taas omat fiilistelijät ja lopuksi ne parikymmentä tanssijalkaa heiluttanutta kiihkeintä Imatran voimailijaa.
Erotuksena edellisen vuoden Aistiin nyt, alkusyksyllä 2003, iltoihin oli koottu kolmen sijasta neljä esiintyjää. Ja jos oli viime vuonna iltojen sisältö musiikkityyleiltään vaihtelevaa, voi tänä vuonna puhua jo sillisalaatista. Joskin tyylikkäästä, laatutietoisesta ja maukkaasta sellaisesta. Lisäksi sunnuntaina olisi tarjolla mielenkiintoisia cover-esityksiä, illanvieton alkaessa jo kuudelta.
Deejii-soiton tahdeissa vietettyjen hetkien jälkeen ensimmäisenä lavan valtasi Tampereen vauhtinelikko Soapafest. Tärisevällä liikkeellä tahtikapulaa heiluttanut solisti Jussi Kahola veti pisteet kotiin puolitoistametrisillä loikillaan, jatkuvalla liikkeellään ja hersyvillä välispiikeillä. Kunhan ollaan hoidettu tämä puolen tunnin stand up –komiikka, niin päästetään bändit lavalle, tiputteli Jussi, johon bändi vastasi antamalla alkutahdit seuraavaan kiihkeän särisevään punkvyörytykseen. Lyhyt, mutta harvinaisen ytimekäs show.
Revittelyn jäljiltä yleisön olisi vainut vaihtaa musiikkityylin puolesta miltei kokonaan. Ehkäpä suurin osa paikalle saapuneista maksoi lippunsa nimenomaan tämän artistin takia? Miten vain, joka tapauksessa valtaosa yleisöstä näytti seuraavan tarkkaavaisesti ja nautinnolla voimapoppailevan Mummypowderin kieltämättä upeaa keikka. Pitkän hiljaiselon jälkeen julkaistulla V. Strange -levyllään Janne Lehtinen vakuutti poppareita ympäri maata ja luonnollisesti yhtyeen ollessa Tampereella pitkästä aikaa lavalla, oli yleisöä keräytynyt mukavasti Klubin hämäriin pöytiin.
Muumiopulveri soitti mukavan pitkän keikan, johon ei enää encorea aikataulusta johtuen mahtunut ja antoi yleisölleen aimo annoksen melodisia, säriseviä ja tarttuvia kitararalleja. Jannen kitaran ja laulun lisäksi bändin livekokoonpanoon kuuluu nykyään basso, rummut ja toinen kitara, alkuperäisestä bändistähän ei ymmärtääkseni ole jäljellä muita kuin Janne itse. Harvinaisen tasapainoinen ja odotetun viihdyttävä keikka, comeback kannatti.
Tigerbombs villitsi loppujen lopuksi yllättävän pienen osan yleisöstä tanssilattialle asti, vaikka iloinen, muovisilla koskettimilla tilutteleva paahto maistuukin parhaalta kengänpohjat tulessa ja lantio liikkeessä. Tampereen seudun iloiset veikot olivat panostaneet jälleen ulkoasuun: nahkatakit, suorat housut, kielisoittimet nännissä kiinni, jouluisia valokoristeita... riehakas, groovesti rokkaava ja saippuainen menomusa toimii yhäkin parhaiten mainion Savage Beats -lätyn hiteillä, muutamia muitakin namusia tuntuu pikkuhiljaa setistä löytyvän... Aistimiehet kuvailevat yhtyeen antia Duran Duranin, The Arkin ja Brainpoolin parhaita puolia yhdistäväksi melodiseksi poprockiksi, mitä tuo nyt sitten ikinä kenelläkään kertoo. Menkää itse katsomaan, minun mielestäni se ainakin on vaivan arvoista. Iloista, menevää ja hikistä.
Bassoa, bassoa ja vielä kerran bassoa. Bassotehojen äärimmilleen virittäminen tuntui olevan yleisön suunnalta haluttua kamaa Imatran Voiman rujon ja peräänantamattoman elektrojunan alkaessa nostaa höyryä Aistitorstain päätökseksi. Äärimmilleen viritetyn efektin takaa lausutuissa välispiikeissä ja biisirunoiluissa pojat olisivat voineet puhua vaikka päivän ostoslistoistaan tai eilisestä teeveetarjonnasta, sen verran vähän siitä selvää sai. Välillä kommentoitiin biisejä ja kiiteltiin ablodeista, sen verran korvani sai kiinni. Täytyy suoda anteeksi korvilleni, sillä jalat ja lantio olivat jo ottaneet vallan. Hiki lensi lattialla ja kai hiukkasen koneiden takanakin, koska miehistä yläkroppaa alkoi pöydän takana vilahtelemaan. Jos Mummypowder toimi hyvänä houkuttimena yleisölle, ei voi kieltää myöskään Imatran Voiman vetovoimaa. Hyvän konemusiikin ystäville Imatran Voima on jo pitkään ollut muutakin kuin sähköyhtiö. Milloin mahtaa muu maailma löytää rokkaavat Helsingin herrat?
Ja tästä perjantaihin...
Ilkka Valpasvuo
