25.02.2004
Klubi/Tampere
Sue -klubilla Tampereella kuultiin mainiota rokkia kotimaasta ja ja ihan mielenkiintoista viritelm�� my�s lahden takaa. Welldonen ja Sue -lehden yhteisty�n� pidett�vi� klubeja j�rjestet��n ainakin t�m�n kev��n ajan kuukausittain, kaavana on tuoda n�ytille nousevia ulkomaisia kykyj�, joiden kylkeen isket��n kovia kotimaisia. Klubit aloitti G�teborgilainen Sparks Of 7, nimens� mukaisesti seitsenhenkinen rokkik��ri, jonka Burning Heartin kautta julkaisema esikoisalbumi on lyps�nyt mukavasti positiivista palautetta. Yhtyeen nelj�n ison kaupungin kiertue alkoi keskiviikkona Tampereelta, jossa ihmiset valitettavasti olivat p��tt�neet suunnata vaihtoehtoisiin kohteisiin. Harvoja paikalle saapuneita hellittiin hyv�ll� rock-illalla, jossa etenkin kotimaiset artistit loistivat.
Jokelaisen Teemun Cool By Nature -eepeen kommentoinnissa joulun alta 2002 rokkiveljemme kuvaili Helsinkil�isen Damn Seagullsin soundia raa’aksi ja punkkia l�hentelev�ksi garagerockiksi. Teemu my�s totesi eepeen kaipaavan varsinaista hittibiisi�. Toukokuussa 2003 Helsingin Nosturissa j�rjestetyiss� Hellsinki Heat -kekkereiss� Lokinretaleet olivat viel� melko suoraviivaista punkriehuvaa garagea, helmikuussa 2004 meno on hivenen muuttunut. Kuudentena soittajana lavalle noussut saksofonisti toi yhdess� hammondien kanssa Lokkien soundiin rutosti lis�� groovea, eik� meno muutenkaan ollut yht��n puolen vuoden takaista kohkaamista. Laurin esiintyminen oli tutun tarttuvaa, koko b�ndill� oli kyll� my�s poseeraus kohdallaan. Kun aikaisemmin on verrannut Lokkeja Fleimareitten rokitteluihin, tuo foni ja hammondit loivat yhtym�kohtia jopa Mutantsien suobluesrokkailuun, vaikka ihan samoilla grooveilla ei ainakaan viel� jamitetakaan. Kaiken kaikkiaan fonin lis�ys ja musiikin uusi suunta on todella positiivista kehityst�, Lokkien keikka oli mit� nautinnollisin reilun puolen tunnin setti. Turhia encoreita ei vedetty, mit�p� niit� nyt 30 ihmiselle, jotka istuksivat tuoppiensa ��ress�. Jos setti jotain kaipaa, niin se on edelleen se Teemunkin manaama varsinaisen hittibiisin puute. Hitin nosteella maailma olisi avoin. Lis�huomiona voi mainita viel�, ett� Laurin tukka on kasvanut reilusti.
Voi hitto, ett� on mukava olla oikeassa! Uunituoreen Badlands –pitk�soiton arviossani veikkasin I Walk The Linen olevan viel� levy� iskev�mpi keikkakoneena ja n�in my�s Tampereen Klubilla oli. Jotenkin hoocee-punkherrojen ja kosketinsoittaja Anna Pirkolan melodisemman punkrockin viisikko kuulostaa minun korvaani juuri silt�, milt� punkrockin pit��kin kuulostaa. Vaikkakin l�hemp�n� tuo taitaa olla ihan garagevaikutteista rokkia kuin punkkia tuo menev� tykittely. Ville R�nk�n ��nest� vaan tulee suoraan punkmieltym�t. Vaikka levyll� en osannutkaan nostaa yht��n biisi� yli toisen, kuuli keikalla selke�sti biisej� (Capsized, Vagrant’s Burden, rauhallisempi hoilotus Barren Fields, stemmoilla vakuuttava No Redemption, Unbroken), joita tullaan viel� hoilaamaan keikoilla mukana moneen kertaan. Annan koskettimet katosivat odotetusti keikalla aika lailla muiden soittimien alle, vain yhdess� biisiss� j�in oikein kuuntelemaan, ett� onhan ne siell�. Varmasti yksi alkaneen vuoden parhaita keikkoja. Jos oikeus voittaa, tullaan I Walk The Linesta kuulemaan viel� paljon ja isoja.
Illan p��esiintyj�n, ruotsalaisen Sparks Of Sevenin keikan alussa bassosoundit jytisiv�t niin lujalla, ett� alkoi heikkoa tekem��n. Tuli mieleen sanonta huonoa musiikkia peitet��n koviin volyymeihin. Mutta ei, eih�n seitsikon musiikki loppujen lopuksi ollut ensink��n huonoa, loppua kohti keikka parani koko ajan. Kolmella kitaralla luotiin aikamoista ��nimattoa, miss� hallitsevana tuntui olevan wah wah –vinguttelu. Koskettimet ja perkussiot toivat mukavia lis�ulottuvuuksia G�teborgin poikien progemausteiseen rokkiin. Setin keskivaiheilla kuultiin aivan The Doorsin The Endilt� kuulostanut biisi, ainakin alku- ja loppufiilistelyjen osalta. Soittoon lis�ttiin looppeja ja efektej� toimivasti, silti hetkitt�in kokonaisuus vaikutti liiankin t�yteen pakatulta. Viimeist��n encoreissa voi silti todeta yhtyeen kuulostaneen jo todella hyv�lt�, lantio alkoi liikkua ja jalka naputtaa. Olin jotenkin odotellutkin, ett� milloin kovasti heilunut laulaja Anders Danielsson nappaa sen tamburiinin esiin ja sielt�h�n se tuli...
Ilman mit��n kotiinp�in liputtamista voi sanoa I Walk The Linen olleen illan kuningas, eik� Lokkienkaan keikasta ole pahaa sanottavaa. Eniten h�mm�styst� her�tti silti v�en v�h�isyys. Okei, eih�n kyseess� ole varsinaisia nimib�ndej�, iltana keskiviikko, lippu 7 euroa, kuun loppu, muitakin esiintyji� kaupungissa... Silti olisi luullut jo Suen kaltaisen rokkilehden ”hyvien b�ndien vainun” houkuttelevan jengi� tutustumaan n�ihin tulevaisuuden luihin. Toivottavasti muut kaupungit edustavat yleis�ss� paremmin.
Ilkka Valpasvuo
