The Egyptian Gay Lovers (Ger), Kometa, Boomhauer
11.03.2004
Klubi/Tampere
Tutankhomon Tour Finland (aivan, luitte oikein) toi näytille nelimiehisen saksalaisrokuretkueen The Egyptian Gay Loversin, joka jatkoi Turun Klubilta alkanutta deathpunkkina mainostetun, raskaan katujyrän makuisen rokettinsa esittelyä Tampereen vastaavassa. Entisen pääkaupungin tapaan TEGL:n kylkiäisinä saatiin nauttia jo koviksi koettujen rokkihötkyilytriojen Kometan ja Desibelin suosikkibändi Boomhauerin maistuvasta annista. Kouralliselle kiinnostuneita tarjoiltiin varsin onnistunut kitarapaahtoiltama, joskaan ulkomaan vieraat eivät tuntuneet aivan saavuttavan kotimaisten kaltaista suosiota. Syynä tuohon ainakin omalla kohdallani voi olla toki se, että kotimaan kolmikot ovat vanhoja tuttuja lavakahinoista ja olen molempaa orkkaa diggaillut ensikohtaamisesta lähtien.
Saavuin myöhässä, mutta onneksi olin missannut vain muutaman kappaleen verran Kometan riehakkaasta paahdosta. Laulaja-kitaristi Olavi oli mukavassa pomppuvauhdissa, lavaa mentiin laidasta toiseen tiukoilla tasajalkaloikilla, joista ei soitto eikä lauluanti kuitenkaan missään vaiheessa kärsinyt. Aivan reilun vuoden takaisen Klubin keikan riehakkuuteen asti Olavi ei yltynyt, mutta biisimateriaalin puolesta Kometan anti oli jopa monipuolistunut. Joka suuntaan poukkoilevat rummuttelut, voimakastahtoinen basso ja autotallihengessä särisevä kitara tarjoilivat tänään biiseistä ainakin Gravy -eepeeltä tutut Parisin sekä riehakkaasti nykien jyrisevän Trumpeterin. Jotenkin combon hevin, garagen, grooven ja kaheliuden osasista koostuva keitos maistuu kerta kerran jälkeen, resepti on melko omaperäinen ja toimiva. Kuten eräässäkin levyarviossa Kometan soitosta on todettu, vinkuraa on. Jotenkin edelleenkin sopisi samoihin mittelöihin Primuksen kanssa. Mielenkiinnolla odottelen kolmikolta tulevaisuuden tuotoksia ja toki myös keikkoja.
Saksan herrat nousivat lavalle seuraavana. Nelikon raskaahkolla kädellä annostelemasta annista nousi ensinnä mieleen kotimainen Disgrace, jonka mainiota jyrää tuli seurattua Torre -kiertueella. Ehkä astetta punkimmalla otteella rockannut bändi ei näin ensikuuntelemalta vielä laittanut meikäläisen jalkaa liikkumaan tai sydäntä väpättämään. Toki melko miehisen karhealla äänellä esiintynyt laulaja sai pointseja kiertelemättömän machosta poseeraamisestaan ja bändi rokkasi kuin nuoret poijat konsanaan, vaikka mistään junioriseurueesta ei olekaan kyse. Jotenkin vain mainittujen kotimaisten esiintyjien seurassa ripaus tai pari rempseää huumoria olisi nostanut fiiliksiä. Eli aika perushyvä veto.
Äskettäin kahdeksan keikan Englannin kietueelta kotimaahan palannut Boomhauer oli oikealla paikalla illan päättävänä vetona. Nellin kommentoiman Liverpoolin keikan tapaan kolmikko oli tavallisen hilpeällä tuulella, vaikka yhtyeen biisimateriaali alkaakin monipuolistua pomputtavien kahkopaahtojen lisäksi myös herkempiin tunnelmiin ja ”vakavampi-ilmeiseen” rokkitykitykseen. Saku jätti välispiikit loppukeikkaan eivätkä ne tänään muodostuneet mitenkään siksi ”Boomhauerin omaksi erikoiseksi jutuksi”, kunhan vaan saatiin seuraavaa biisiä hiukan ajettua sisään, kiiteltyä yleisöä ja nostettua tunnelmaa. Hyvä niin, annetaan musiikin puhua puolestaan. Parhaat naurut tarjosi vaihteeksi rumpali Lappis, joka melkein onnistui parimetrisen rumpukapulanheiton vastaanotossa. Tiedättehän, kun on jo onnistunut ja tyytyväinen virne nousee kasvoille, niin juuri silloin se kapula sitten lipeää kädestä ja virne kääntyy noloksi irvistykseksi. Rytmiherran ilme oli näkemisen arvoinen. Myös Mikon epätoivo haitsun säätöjen kanssa oli hauskaa seurattavaa.
Tuttujen biisien – kuten What Is That Thing, Kitty, Pretty Girl In The Audience ja niin edespäin – lisäksi trio esitteli myös uusia kappaleita, vaikkakin yhäti ja edelleen Slap My Ass sekä kolmikappaleisen encoren päätteeksi rockattu Home Wine Bucket Blues raikaavat niinä juhlituimpina Boomhauer –veisuina. Etenkin viimeksi mainitun keskellä oleva höpötysosio toimii aina, kun Saku säveltää sinne aina jotain esiintymispaikkaan soveltuvia tyyppejä hämmästelemään tyhjää kotiviinipönttöä. Ei muuta kuin reload the motherfucker ja rokki raikaamaan... Jotenkin parasta Boomhauerissa on etenkin Sakun lavakarisman mukanaan tuoma maanläheisyys, yleisön joukossa on ikään kuin yhdessä bändin kanssa nauttimassa riehakkaasta musiikista ja toki myös kerkeäkielisestä läpänheitosta. Läsnäolo. Ja jos Kometa sopisi Primuksen kahinoihin, ei Boomhauerkaan varmasti kokisi oloaan ulkopuoliseksi. Tiheää julkaisutahtia ylläpitävä Turkulaistrio on jälleen julkaissut vinyyliseiskan, tällä kertaa Bad Afron kautta. Tätä Lappis myös muisti mainostaa bändin palatessa encoren pariin.
Kaiken kaikkiaan ilta oli antoisa, vaikkakin vähäväkinen. Toisaalta, jotkut parhaat keikat on tullut nautittua hyvinkin suppeiden väkimäärien seurassa. Miehiin menevien egyptiläisten kiertueen iltamat olivat sitä hyvää keskitasoa.
Ilkka Valpasvuo
