Kevin, Harry Hunks, Graceskull
13.12.2001
Klubi / Tampere
Tuoreita kykyjä esittelevä Aisti -klubi järjestettiin tällä kertaa Tampereen Klubilla. Illan kolme aktia tarjosivat yleisölle varsin mieluisan pikkujoulupaketin. Väkeä olisi mahtunut paikalle enemmänkin, mutta eipä tuo juurikaan menoa haitannut.
Graceskull oli saapunut Vaasasta asti heittämään ihka ensimmäisen keikkansa. Kuin varkain esityksensä aloittaneen bändin akustispainotteinen tunnelmapop ei saanut osakseen kaikkien läsnäolijoiden jakamatonta huomiota, mutta miehet vetivät debyyttinsä kunnialla läpi. Laulajan syvähkö ääni sopi musiikkiin hyvin, ja bändiltä tuntui löytyvän kiitettävästi paitsi sävelkorvaa myös showasennetta. Erityismaininnan ansaitsee tyylikäs lopetus: bändiläiset poistuivat lavalta yksitellen ja soitto jatkui viimeiseen mieheen. Graceful.
Helsinkiläinen Harry Hunks hurmasi cessnamaisella olemuksellaan – kovin sympaattisen oloisia heppuja. Hurmaavaa oli musiikkikin. Yhtyeen kohdalla on usein mainittu kirjainyhdistelmä B&S, ja toki Harryn 60-lukulaisissa tunnelmissa oli havaittavissa hieman vaikutteita tästä skottibändistä (kuten mielestäni myös laulajan äänessä, vaikkei Belle-diggarikaverini väitettä niellytkään). Mitään plagiointisyytteitä on kuitenkaan aivan turha esittää, sillä Harry pärjäsi erinomaisesti omilla avuillaan. Biisimateriaali oli kauttaaltaan vahvaa, ja laulaja ylsi komeisiin suorituksiin falsetteineen kaikkineen. Hienoimmalta kuulosti Meet The Scene -kokoelmalta tuttu With Summer Wine, joka omistettiin "kaikille naisille, jotka juottaa viinaa". Nice to meet you, Harry.
Pääesiintyjän paikan valtasi itseoikeutetusti Kevin. Hämeestä helsinkiläistynyt poppoo on soitellut yhdessä jo useamman vuoden satunnaisesti keikkaillen ja nyt aktivoitunut syksyllä julkaisemansa mainion You Can Call Me Kev -ep:n myötä. "Suomen Strokes" -liikanimelläkin siunattu bändi heitti sangen rokkipainotteisen setin, jonka aikana muutama yleisön edustaja intoutui peräti jammailemaan lavan edustalla(!). Kyllähän Strokes-vertauksen osittain ymmärtää, mutta se ei tee oikeutta Kevinin mehevälle uruilla höystetylle soundille. Useissa yhtyeissä (Coo, Super ja Tunaflakes, jos joku on vielä onnistunut tiedolta välttymään) kannuksensa hankkineiden Kevineiden soitto- ja biisintekotaidot ovat hioutuneet sellaiseen iskuun, että bändiltä lienee lupa odottaa jatkossa paljon. Pää-äänenkäyttäjä Villekään ei turhaan muuttanut sukunimeään Särmäksi – sitä mieheltä löytyy tarvittaessa yllättävänkin runsaasti.
Kevin tarjoili ep:nsä kovimmat vedot Motorwaysin (vuoden kotimainen biisi?) ja Lovelornin heti alkupaloiksi, mutta reipas meno jatkui läpi keikan. Uusi materiaali lisäsi ainakin allekirjoittaneen ruokahalua entisestään – toivottavasti sitä kuullaan ennen pitkää levylläkin. Vanhempaa tuotantoa edustanut Stereolab -henkinen Laurel & Hardy kuulosti myös eri kivalta. Cheers, Kev!
Teksti: Pekka Kytömäki
