05.05.2004 Laurel Music (Swe), Red Carpet, Harry Hunks [Klubi/Turku]

Pääsivu

Esittely

Levyarviot

DVD-arviot

Pienet

Livearviot

Valokeilassa

Klassikko

Vapaa vyöhyke

Ajankohtaista

Ajatuskupla

Toimitus

Keskustelu

Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 55 vierasta ja 2 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Laurel Music (Swe), Red Carpet, Harry Hunks
05.05.2004
Klubi/Turku

Tällä kertaa poppailuilta aloitettiin jo hyvissä ajoin puoli yhdentoista jälkeen. Erittäin positiivista toimintaa näin keskellä viikkoa. Marsu on Paras -musiikkikollektiivi toi kaupunkiin kitarapop-kansan iloksi lempeitä säveliä Laurel Musicin, Harry Hunksin ja Red Carpetin omaperäisillä tyyleillä. Kiinnostavaa, vaikka harmillisesti ei niin kovin monen mielestä.

Harry Hunks aloitteli settiänsä kun kiiruhdin puolityhjään Klubiin. Mukavaa onnellista kitarapoppista veikeällä menolla kuultiin reilun puolen tunnin ajan. Jengi kuunteli Harryjä kokeneella fiiliksella: tällaistahan tämä on ollut jo jonkin aikaa... Mukavaan touhuun oli otettu mukaan kitaristin paikalle Red Carpetin toinen keulahahmo Petri Nakari ja rumpupallin takaa löytyi myös seuraavan bändin Olli Moilanen. Harryjen laulaja Matti kertoili biisien olevan progee, rockii, valssii ja slovareita, mutta pääosin pysyttiin kuitenkin sillä tutulla hieman melankolisen utuisella kitarapop-linjalla. Keikka aloitettiin kaukoihastuksesta kertovalla biisillä ja lopettiin myös siihen. Ihan mukavaa, hieman ärsyttävää, mutta silti hymyilyttävää.

Red Carpet oli saatu ennakkotiedoista poiketen Bridgetin tilalle illan toiseksi esiintyjäksi. Keikan alku meni tälläkin bändillä lähelle sokerihumalatilan ylittymistä, mutta juuri kun toivoin vauhtia, sitä löytyi. Hyvällä temmolla jatkettiin sekä syksyllä 2003 ilmestyneen Halfway -levyn sekä uudempien biisien mukana. Jengikin tuntui heräävän ja jammailevan istualtaan iskevän poppailun tahdissa. Red Carpet vieraili kaupungissa viimeksi vasta talvella ja on tulossa toukokuun loppupuolella takaisin, joten vientiä tuntuu riittävän. Poppoo innostui soittamaan myös yhden turkulaisbändi Bridgetin biisin, joka saikin arvoisensa vastaanoton. Laulussa vuorotelleet kitaristit Petri Nakari ja Veli Kauppinen pitivät ohjaksia yllä vaikka oli basisti Samuli Toivosellakin asiaa. Hyvää, menevää ja iloista settiä pojilta niin puolen tunnin keikan kuin encorenkin ajan.

Illan pääesiintyjääkään ei kauaa tarvinnut odottaa. Ruotsin Göteborgista Suomeen kolmelle keikalle saapunut Laurel Music loihti melodista countrypoppia jonkin verran lisääntyneen yleisön iloksi. Rauhallisissa merkeissä edettiin iltaa, eikä kummempia juttuja länsinaapurin muusikoilta kuulunut. Debyyttilevynsä The Night And The Next julkaissut bändi soitti ihan kivasti, mutta pienet ulkomusiikilliset seikat tekivät keikasta hieman liian huvittavan. Ei voinut olla seuraamatta kitaristi-lauluntekijä Tobias Isakssonin korkealla heilunutta kitaraa tai laulajatyttö Malin Dahlbergin todella 80-lukuisen tyylitöntä asustetta. Onneksi Suomessa ei olla menty aivan niin pitkälle.

Todella nuorelta vaikuttaneen Dahlbergin ääni oli hyvin siro ja laulutyyli jokseenkin ärsyttävä. Kovasti musiikin alle jäänyt ääni taisi olla tarkoituksellista, mutta hieman häiritsevää. Liian hento ote sanoituksiin ja pieni ruotsalaisvivahdus englannin kielessä eivät suuria aplodeja nostanut. Tällä kertaa musiikki saattaisi olla parempaa levyllä kuin livenä, ainakin laulun osalta. Biisintekijänä pidempään tunnetun Isakssonin kipaleet olivat kyllä ihan iskeviä, melodika teki perusinstrumenttien joukkoon välillä mukavan lisänsä ja nelikkona tällä kertaa esiintynyt pumppu toimi hyvin yhdessä. Kuitenkin jotain jäi puuttumaan suuremmalta hullaantumiselta, eikä ruotsalais-suomalaisessa bändiyhteistyössä mukana ollut naapurimaan edustaja saanut illan parhaita arvosanoja. Pisteet menivät ehdottomasti Red Carpetille.

Nelli Korpi

Lukukertoja: 1446

Uusimmat livearviot

MOP: Everything Is Made In China (Rus), Last Calls, Risto [Klubi/Tampere]