Cause For Effect tekee tapahtumasta tapahtuman!
23.06.2004
Cause For Effectin tuorein levytys pitää sisällään 18 kappaleen ja vajaan vartin verran fuusio-grindcore-drum’n’bassia. Tuomon basso ja murisevat vokaalit ja Arin jazzcorerummuttelut luovat melko ainutlaatuisen äänimaiseman, joka on samalla synkkä että hilpeä. Cause For Effectillä on takanaan jo 12-vuotinen ura. Onko musiikillinen suunta säilynyt vuosien varrella samana? Millaisia eroja vuoden 1995 Noise Waste split 7“ ep:stä löytää verrattuna tuoreeseen Professional 300 –miniceedeeseen?
Tuomo: - Oikeastaan nykyinen CFE sai alkunsa loppuvuonna 1998 kun olimme käyneet äänittämässä ensimmäisen täyspitkämme ja sen aikainen rock-grind oli käyty totaalisesti loppuun. Soittelimme kahdestaan jo tuolloin vaikka vasta 1999 elokuussa virallisesti jatkoimme duona. Aloitimme tekemään uusia kappaleita jotka olivat kiemuraisempia ja sävelletty nimenomaan bassolle ja rummulle. Homman voisi jakaa kolmeen vaiheeseen: 1992-1993 soitimme (thrash)metallia, 1993-1994 se muuttui hardcore/metal crossoveriksi, 1994-1998 soitimme rock-grindiä ja vuodesta 1998 olemme soittaneet tätä fuusiogrindiä. Ensimmäinen seiskatuumainen splitti äänitettiin 1994 joten se on hc/metal -kamaa eikä sillä musiikillisesti mitään tekemistä nykyisen linjan kanssa. Se oli sitä aikaa ja ihan ok musiikkiahan se on tänäkin päivänä, soitto kulki ja mukana on elementtejä jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.
Professional 300 –levyn julkaisee Brasilialainen Bucho Discos. Mitä kautta Cause For Effectin musiikki päätyi Brasiliaan asti?
Tuomo: - Sama yhtiö julkaisi meidän toisen täyspitkän Album -CD:n 2002 ja koska yhteistyö meni niin kitkattomasti, oli luonnollinen ratkaisu kysäistä heiltä kiinnostusta jatkoon. Aikanaan lähetimme sinne promon kun etsimme julkaisijaa toiselle täyspitkälle ja Bucho Discos oli yksi positiivisesti vastanneista.
Sanotte että perimmäinen juttu on grindcore, mutta vaikutteita otetaan monelta muultakin suunnalta. Tuomo, mitkä ovat omasta mielestäsi Cause For Effectin musiikilliset ja ehkä ulkomusiikillisetkin vaikutteet?
Tuomo: - Jaa-a, niitä löytyy lähestulkoon kaikkialta. Vaikkei tässä nyt kuunnellakaan ihan kaikkea niin soittoon se tuntuu tarttuvan. Metal, (riffi)rock, funk, punk, jazz, proge jne. Bändeistä mm: Napalm Death, Le
Scrawl, Sabot, Primus, Zu, Morbid Angel, The Mahavishnu Orchestra, King Crimson yms.
Cause For Effectissä oli alunperin myös kitaristi. Miksei enää nykypäivänä?
Tuomo: - Alkuperäinen kitaristi oli mukana 1992-1996 mutta potkimme hänet pois koska häntä ei enää kiinnostanut musikillinen evoluutiomme. Veljeni tuurasi sessiomiehenä aina tammikuulle 1999 asti keikoilla ja kahdella studioreissulla, soitti myös ensimmäisellä Saksan kiertueella 1998. Hänellä on kuitenkin oma bändinsä joten aika ei riittänyt ja hän päätti jättäytyä pois. Etsimme muodollisesti kitaristia mutta ajatus duona jatkamisesta alkoi viehättää kaiken aikaa enemmän ja lopulta virallistimme sen mitä olimme käytännössä tehneet treenikämpällä jo vuodesta 1997 asti.
Olette kiertäneet Eurooppaa ja lämmitelleet niin Napalm Deathia, Entombedia kuin kiertäneet yhdessä Nasumin ja Rotten Soundin kanssa. Mistä on jäänyt parhaat keikkamuistot?
Tuomo: - Ulkomailta on jäänyt mieleen muutama todella kova veto ja Suomessa on ollut vuodesta 2001asti hyviä keikkoja lähes kaikki. Ehkä tuo Napalm Deathin lämppääminen oli kuitenkin kaikista kovin juttu vaikka esim. Rotten
Soundin kanssa olemme soittaneet paljon hyviä keikkoja ja Nasumiakin oli hieno lämpätä, saatikka Entombedia.
Millaista palautetta olette saanut musiikistanne? Mainitse yksi mieleenjäänyt positiivinen ja - jos sellaista on vastaan tullut – negatiivinen palaute.
Tuomo: - Swallow The Sunin kitaristi tuli viimeisimmän Lutakon keikan jälkeen sanomaan Arille: “Te teette tapahtumasta tapahtuman!“. Negatiivisesta tulee mieleen keikka-arvio joskus 2002 kun soitimme Turussa, keikka oli tosi hyvä ja yleisö piti mutta arvostelija haukkui meidät aivan lyttyyn. Ihmetytti ja kieltämättä vähän harmitti.
Yleisellä tasolla palaute on ollut jo jonkin aikaa varsin positiivista, ihmiset tuntuvat olevan valmiimpia tällaiseen oudompaan materiaaliin kuin muutama vuosi sitten. Edelleen meillä on friikkibändin maine mutta entistä enemmän alkaa olla ystäviä jotka pistävät meidät ihan samalle viivalle ns. normaalien bändien kanssa. Ts. musiikkimme on heidän mielestä hyvää, ei pelkästään sen outous ja erikoinen kokoonpano.Ja löytyy myös haukkujia jotka eivät voi käsittää kitarattomuutta eivätkä ylipäätään miksi tällaista edes tehdään, se tuntuu loukkaavan heitä suunnattomasti.
Olitte Tampereen Promossa keikalla Deep Turtlen ja Sabotin kanssa. Mitä pidät(te) näistä artisteista? Sabothan rakentuu myös rummuille ja bassolle...
Tuomo: - Lyhyesti sanottuna Sabot on minun suosikkibändini ja soitimme heidän kanssaan jo toisen kerran. Olihan se hienoa, tunnemme heidät henkilökohtaisesti ja minulla on useita heidän levyjään. Pidän todella heidän musiikistaan ja luomastaan tunnelmasta. Sabot osaa rakentaa kappaleensa kuin siinä olisi enemmänkin soittimia ja Chrisin bassottelu on älykkään taitavaa, unohtamatta tietysti Hillaryn hienoa rummuttelua. Deep
Turtle on myös kova luu ja kitaristi/laulaja Pentti on kavereitamme, on autellut meitä aikanaan jne. Mukavaahan se on tuollaisten bändien kanssa soitella samalla keikalla!
Onko musiikki teille varaventtiili, taidemuoto vai väline jonkin sanoman välittämiseen? Vai hiukan näitä kaikkia...
Tuomo: - Kaikkia. Etupäässä kuitenkin luomisen tarpeen väline ja sen kautta hyvien fiilisten aikaansaaja. Soittaminen on myös erittäin terapeuttista ja sen kautta saa syvää henkistä tyydytystä. Kyllä se edelleen on elämässä yksi
tärkeimpiä asioita. Olemme soittaneet jo 12 vuotta yhdessä ja edelleen jaksaa päivittäin puhua bändistä ja käydä 2-3 kertaa viikossa soittamassa.
Mihin Cause For Effect tähtää tulevaisuudessa?
Tuomo: - Uusi MCD on tulossa Suomeen ja sitä odotetaan. Uusi kappaleita tehdään, syksylle on sovittu jo muutama keikka, neljäs Euroopan kiertue saattaa toteutua, joten onhan tässä kaikenlaista koko ajan vireillä.
Onko CFE:llä mottoa?
Tuomo: - Ei..kai… Ei ole koskaan tullut puheeksi, heh!
Ilkka Valpasvuo, kuvat CFE
