Ilosaarirock 2004
17.07.2004
Laulurinne/Joensuu
Jo 32. kerta oli Joensuulaisella Ilosaarirockilla tulla järjestetyksi ajankohtansa vakiinnuttaneena heinäkuun toisena viikonloppuna. Vuosina 1971-1990 itse Ilosaaressa järjestetty festivaali on kokoluokkaansa ja sijaintipaikkaansa lukuunottamatta säilyttänyt tinkimättömän asenteensa festivaalin perusidean suhteen. Festivaali pyörii edelleen talkootyövoiman varassa ja esiintyjäkiinnitykset tukevat alkuperäistä ideaa myös tuntemattomampien bändien esilletuonnista, aivan kuten meillä Desibelissäkin. Kunnioitettavaa tämän päivän musiikillisen
kaupallistumisen ja maksimaalisten tuotto-odotusten ilmapiirissä. Mittasuhteiden puolesta kerrottakoon sen verran faktoja, että liput ensimmäiseen Isosaarirockiin - joka toimi silloin vielä nimellä Rockrieha - maksoivat 3 markkaa ja paikalle saapui yleisöä reilut 500 henkilöä. Jotta jonkinmoista kehitystä on kuitenkin tapahtunut.
Vahva rautaisannos oli tarjolla heti iltapäivällä, kun Yle-X –lavalle kapusi ensimmäisenä Mokoma. Kyllä, Kurimuksen jälkeen entistäkin tiukemmaksi muuttunut meininki on tuonut keikoille - ei varmasti vähiten kokemuksen muassa - entistäkin timmimmän meiningin. Kunniaa ja ylistystä heruikin yleisöltä bändin teatraaliselle esiintymistyylille ja nelinkertaisille moshauksille! Suhtautumisesta saavutettuun kansansuosioon saattoi joku huomata jopa itseironian hivenen, kun nokkamies Marko Annala arveli Uni Saa Tulla -biisin esittelyssä useammankin ihmisen kuulleen kipaleen, radiosta siis. Paljolti uutukaisen sisältämien juoksujen tahdissa edettiin, Kurimuksen tarjotessa myös osansa lämpöä hakevalle festivaaliyleisölle. Yleisölle, jota todellakin oli kertynyt kiitettävä määrä tähän päivänavaukseen; Annalalle näky toi miehen sanojen mukaan mieleen Schindlerin Lista -elokuvan: "Tyypit seisoo tasaisena massana ja vettä ruiskutetaan päälle!" Encoreina kuultiin harvinaisempi Väsynyt Atlas sekä Punainen Kukko.
Kun ilma oli heti ensimmäisestä festivaalipäivästä alkaen kuin morsian, oli nyt rentolavaksi ristityn rantalavan suosio taattu. Linnunlahden hiekkarannalla nautittiin auringon lisäksi frisbeen heittelystä, vapaamuotoisista palloiluista, lämpimästä vedestä ja ennenkaikkea mitä rennoimmasta musiikista. Ja Helsinkiläinen Quintessence saapui tarjoilemaan sitä ensimmäisenä. Letkeä jazzhiphopsoul-fuusioituma tanssitti kansaa alusta alkaen, todellakin, mitä mainioimmassa säässä. Syyskuussa julkaistavalta At 5 AM -levyltä saatiin setin aluksi useitakin maistiaisia, niiden antaen pientä osviittaa biitin hienoisesta nopeutumisesta tulevalla levyllä. Merkittävää nopeutuminen ei sentään ole, mutta ketkä ovat uusimman Think We Should -singlen kuulleen, tietänevät mistä on kyse.
Keikka sujui tyyliltään suhteellisen vapaassa ja impovisoivassa hengessä ja ken vakuutteluita kaipasi trumpetisti Verneri Pohjolan valinnasta tämän Pori Jazzin 2004 Vuoden Taiteilijaksi, viimeistään Neverissä kuultu torvisoolo osoitti valinnan varsin perustelluksi.
Rentolavan seuraava valloittaja oli Jukka Poika & Jenkkarekka. Jos Quintessence oli vähän ennen näyttänyt mitä instrumentaali-improvisointi on, näytti Jukka Poika orkestereineen mitä se kokonaisvaltaisesti on. Mies intoutui vähän väliä sellaiseen vapaaseen läpänheittoon biittijatkumon keskellä, että oksat pois; settiin ujutettiin niin Ismo Alangon Levottomia Jalkoja, Leevi & The Leavings -siteerauksia, Ritariässää kuin Hummani Hei:täkin! Letkeä rantareggae tanssitti chillaavaa yleisöä niin Kapteeni-Ä-nen aikaisen materiaalin, Kompostikoplan kuin upouusien renkutustenkin voimin. Back to basics -henkeä toi Rousu välissä messiin vetämällä huuuuuimaa melodica-kikkailua. Aivan kuningasluokkaa tämänvuotisista rentolavalaisista!
Kannuksia niin Holessa kuin Smashing Pumpkinsissakin ennen soolouraansa hankkinut Melissa Auf Der Maur näyttää kiltiltä tytöltä. Mitä tuli sitten YleX -lavalla kymmeneltä paikkansa ottaneeseen esiintymiseen, aiheutui naapurintyttö-mielikuvaan vähintäänkin pieni särö. Jos jollekin nimittäin basso on kuin kolmas käsi niin... Huh huh, millaiseen esiintymiseen tämä post-rock queen pystyi! Jälkikäteen täytyy kuitenkin tunnustaa kapoisempi tutustuminen neidin tuotantoon, joka osaltaan esti eläytymästä keikkaan täysipainoisesti. Sama ongelma tuntui olevan koko yleisöllä, joka tyytyi fiilistelemään myös rennommalla otteella. Puolessa välissä tulikin melkoisena yllätyksenä Melissan kommentti: Olette paras yleisömme tänä vuonna! No ehkä häntä sitten miellyttää rauhallisempi yleisö - tai sitten se alkuperäinen mielikuva olikin oikea.
Ennen kuin päästiin nauttimaan päivän päättävästä ilotulittelusta esiintyi päälavalla kesän ainoan keikkansa tehnyt YUP. Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit tekivät kattavan läpileikkauksen urastaan, esittäen mm.
varhaisempaa osastoa (Daavidin Fuzz, Pohjaton Säkki), käytiin Tuuliajolla, saatana joutui seisomaan, jalavapuun alla käytiin Maija Vilkkumaan avustuksella ja jäljempänä Minä Olen Myyrän ja Homo Sapiensin tahdissa ammuttu ilotulitus toivotti festivaalivieraille hyvää yötä ja kauniita unia!
Jukka-Pekka Litja
