TV-Resistori, Risto
22.07.2004
Yo-talo/Tampere
TV-Resistori on tanssimusiikkia! Niin joo ja Risto soittaa koskettavaa iskelmää! Molemmat näistä väittämistä ovat totta, mutta eivät todellakaan koko totuus. Resistoria leimaa tuollainen vinoileva söpöys, Risto taas valloittaa kieroilla ja suorasukaisen haastavilla sanoituksillaan yleisöä, jota Tampereen Yo-talolla järjestetyssä Fonal Festissä oli kiitettävästi kesäiseksi torstai-illaksi. Niin ja tietysti täytyy heti muistaa tarkentaa, että molemmat edellä mainitut kokoonpanot myös rokkaavat. Ja kovaa!
TV-Resistori soittaa livenä kaksia koskettimia, kitaraa ja rytmiryhmää. Vokaalit tulkitsee koskettimien taakse asettuneet Päivi ja Yrjö, yhdessä ja yksittäin. Verrattuna aikaisempiin näkemiini keikkoihin Päivi on saanut enemmän vastuuta mikin takana, hän jopa tulkitsi kokonaan yhden kappaleen (Näen tanssivan sun uudestaan). Vinosti elektroninen kosketin ja kitarapoppis innosti väkeä jamittelemaan, pelimaailmasta tutut tuhnuiset kosketinefektit tuovat soittoon pienimuotoista lo-fi –söpöyttä. Vaikka kuten Tommi takanani totesi, soundit olivat välillä huonot jopa lo-fi:hin. Biiseistä etenkin rauhallisen ponnekas 1yy2aa3oo elektroo sekä reipas Melodi Melodika jäivät korviin soimaan. Rumpali Aleksi oli rummuissa todella kovassa iskussa, Fonalin taustakuvan heijastuksessa miehestä nousi mieleen jopa Jeesus-hahmo. Fonal-Jeesus... Yhtyeen varsinaisen kitaristin Tomin seikkaillessa maailmalla oli kuusikielistä paikkaamassa Eemeli, eikä miehen panoksessa ole pahaa sanottavaa. Encoreen saatiin jo muutamilta keikoilta tuttu Yrjön ja Päivin duo-herkistely. Mitä sulavammalta yhtyeen soitto kuulostaa, sitä enemmän mieleen nousee TV-Resistorin jatkavan esimerkiksi Karkkiautomaatin aikanaan tallaamaa polkua, toki omilla mausteillaan. Todella hyvä esitys kaikin puolin. Basisti Martin Black Sabbath -paita oli myös hieno!
Keikkojen ohella illan ohjelmaan kuului luonnollisesti deejiimusiikkia, jota tarjoilivat Arttu ja Jan Mental Alaskan tapahtumista tutun kieroilla levyvalinnoillaan... iskelmästä kansanmusiikkiin ja 90-luvun tanssipaskaan... Fonal -guru Sami oli myös järjestänyt arvonnan, jossa diskointiaani Ida arpoi viidelle onnekkaalle lipun ostaneelle ilmaislevyjä. Muutenkin Samilla oli sutkit alennusviikot menossa, pitkäsoitot kympillä ja lyhyemmät oliko tuo nyt seittemän euroa? Eli halvalla lähti...
Takaisin livesettiin: Jos oli Respan keikka todella hyvä, niin kyllä Risto pisti vielä paremmaksi. Koskettimista ja laulusta vastaavan Risto Ylihärsilän johtama nelikko esitti Riston haastavia lyriikoita niin bossanovapopin kuin täysin käsistä karanneen riekunnan tahtiin. Rautalankasoundeja, iskelmätunnelmia... Tuomas Eriksonin ja Minna Kortepuron kitaroilla sekä Eero Rannio hyvin riisutulla rumpusetillä täydentämän soiton keskipisteenä toimi koko keikan erittäin intensiivisesti musiikissaan elänyt Risto. Koskettimien raivoisan paukutuksen lisäksi mies intoutui parhaimmillaan pomppimaan kuin hullu lavan keskelle.
Keikka alkoi hilpeällä Levy-yhtiön jätkät -veisulla, jossa Risto hyvin selvästi haistattaa paskat levy-yhtiöiden nuoleskelumeiningille. pyyhkikää perseenne, saatanan apinat, ou jee. Twin Peaks -tunnelmainen herkistely Kultainen Sade, kiivaasti sykkivä Rakkaani, mennään Aasiaan sekä etenkin junnaavasti rockaava ja vaivihkaa raivokkuuteen asti kasvanut upea Nina, olen palasina vakuuttivat kyseessä olevan jotakin tavallisesta poikkeavaa. Nina –kappaleen taustahoilotus saatiin vielä erittäin onnistuneesti toimimaan vuoropuheluna yleisön kanssa. Raivokkuus olikin se keskimmäinen juttu, mikä erotti livekeikan levyn tunnelmista. Levyllä nelikko ei päästä itseään aivan yhtä lailla irti. Myös sovitukset saattavat vaihdella paljonkin, esimerkiksi Jumalan kämmenen levyllä kuuluvista huminoista ei ollut paljon tietoakaan keikalla. Mollivoittoinen iskelmätunnelmointi Unessa mies, valveilla nainen voisi olla kuin vuosikymmenien takaista Hectoria, tosin 2000-lukulaisella itsetutkiskelulla. Riston toisen encoren biisivalinta oli Kari Peitsamon Rakkaus, Peitsari itsekin viihtyisi varmasti Riston keikalla. Bändi hurrattiin vielä neljänteenkin kertaan lavalle, kolme kumarrusta ja siihen seis.
Ilta jatkui Intiaanidiskon tahdeissa, mutta itse joutui suorittamaan poistumisen tuolloin. Kaikki kunnioitus esiintyjien lisäksi Samille, ilta oli kesän viihdyttävimpiä ja Tampereen kuolleessa kesätarjonnassa kiitettävä piristysruiske. Bändeistä on varmasti tulossa juttua lisääkin lehtemme sivuille.
Ilkka Valpasvuo
