Puntala-Rockin lauantai

Lauantain her�ily tapahtui �isen sateenripsimisen j�lkeen melko mainioissa aurinkoisissa merkeiss�. Seurueemme aamujanoisimmat suuntasivat olutteltan aamuh�pp�rille v�h�n j�lkeen kymmenen ja saivat pienest� my�h�stymisest� huolimatta viel� halpaa aamuolutta. Ohjelmaltaan Puntala-Rockin toinen ja samalla p��t�sp�iv� piti sis�ll��n ohjelmalehtisen mukaan jopa 25 orkesteria, kunnioitettava m��r� isommallekin tapahtumalle. Arviona voisi heitt�� Puntalank�vij�iden m��r�n liikkuvan kuitenkin enemm�n sadoissa kuin tuhansissa. Menik�h�n tuhat rikki? Ehk� vaikuttavimmat jutut p�iv�ss� ja oikeastaan koko festarissa olivat Antti Muurinen ja Akupunktio. Muurinen, tuo kotimaisen jalkapallon edustusjoukkueen luotsi, oli p��ssyt hienoon rintanappiin, joka oli aivan pakko lunastaa mukaan. Mies kun n�ytt�� kuvassa ihan V.I.Leninilt�... Teksti, josta ei valitettavasti juuri selv�� saa, tarjoaa herran rakkaimman fraasin: Eteenp�in on menty. Katsotaas nyt, joko seuraavissa arvokisoissa n�hd��n jotain todellistakin ”eteenp�inmenoa”... Akupunktiosta taasen kerron my�hemmin jutussa lis��...

Ensimm�inen seuraamani orkesteri oli p��lavan korkannut lappeenrantalainen Rejected, jonka punkittelu ei kuitenkaan viel� hirve�mmin kuulohermoja ihastuttanut. Koko souvin aloittanut sivulava-orkka Wirtaset oli jo ehtinyt hiukan masentaa hyv�n s��n kohottamaa mielt�. Jumankauta, jos niit� punkin legendaarisimpia veisuja pit�� soittaa ik��n kuin aamujukeboksina, niin eik� niit� voisi soittaa edes hyvin? Oli meinaan t�ytt� kuraa... Ensimm�inen peruuntunut akti oli kait Distrahera, jonka ainakin piti soittaa Wirtasten j�lkeen m�kin pienell� terassilla. Aivol�vistys ja Juntta meniv�t my�s ohi ilman kummempia kohahduksia, eik� V��rink�sitysk��n oikein l�mmitt�nyt. Samaa voi sanoa my�s Eestin ihme Totally Obnoxiousesta, jonka soittajien v�rikk��t tukat kyll� n�yttiv�t n�teilt�, mutta soitanto oli aikamoista jyyst��.

Ensimm�inen itselleni toiminut akti oli turkulainen(?) The Heartburns, jonka viiden hengen ahtaasti m�kkilavalle ahtautunut esitys oikeastaan k�ynnisti p�iv�n tosissaan. Tiukkaa rokkipunkkia veivanneen b�ndin laulusolisti Teemu Bergman vakuutti niin lavalla kuin yleis�n joukossa. Menoa oli ja soiton tiukkuus... Yhtye on aivan pakko yhytt�� toistekin. Meininki s�ilyi yht� kovana, mutta siirtyi selke�sti hoocee-linjoille yl�j�rven viisikon Abduktion riehaannuttaessa p��lavan edustan. Tuoreen levysoittonsa Perustuu tositapahtumiin avausraidalla Soitellen sotaan k�ynnistetty meuhkaus toimii liven� jopa meik�l�iselle, joka ei juuri �rjynt�lauluisesta hooceest� perusta. Jos ei auringonpaahteen vaikutuksesta viel� hiki virrannut, niin Abduktion keikalla viimeist��n.

Pari sivulavaorkkaa j�i taas sivurooliin, mutta p��lavan seuraava esiintyj� olisi kyll� kiinnostanut. Valitettavasti Chilel�inen Altercado oli joutunut perumaan ja tilalla soitti tampereen oma kuolo-orkesteri Suruaika. Liven� yhtyeen kosketinvahvisteinen synke� kitarapaahto toimi yll�tt�v�nkin hyvin, eik� Matthew�n laulu kuulostanut yht��n niin pingottuneelta kuin levyll�. Tai sitten tuollainen toteamistyyppinen ”huutaminen” hukkuu muiden artistien tuottamaan vastaavanlaiseen laulumassaan Puntalan kaltaisella punkfestivaalilla.

Saksalainen Solid Decline sek� Viimeinen Kolonna j�iv�t taas puolittain v�liin, mutta Kolonnan keikan p��tteeksi vietettyj� h��juhlistuksia olin kyll� seuraamassa. ”Papilla” j�tes�kkipuku tee-se-itse –papinkauluksilla, lyhytt�kin lyhyempi vihkikaava, jossa herralta ei edes kysytty, ett� tahtooko? Hilut ranteisiin ja h��marssi soimaan!

Ennen Kolonnaa ja vihkiseremoniaa soitti pikkulavalla koko festareiden mielt� l�mmitt�nein b�ndi. 13-vuotiaiden (!!!!!) poikien tiukka asenne-hoocee –trio Akupunktio ihastutti varttuneempaa punk-kansaa. Vaikka soitto ei sin�ns� ollut maata mullistavaa, t�ytyy ainakin rumpalin soitosta antaa t�ydet pisteet. Enemm�n huomio kiinnittyi kavereiden nuoreen ik��n ja silti tylyn ”vittumaiseen” asenteeseen. Kolmikko ei juuri hymyj� v�l�ytellyt ja vaikka selv�sti j�nnitti, pysyi kiihkeille alle minuutin tuuttauksille rakentuva setti hyvin kasassa. Biisit olivat tiukkaa asennetta tyyliin kirjepommeja Kokoomukselle sek� Natsit riviin ja pam! P�iv�n tuohon asti tiheimm�n v�kijoukon ker�nnyt b�ndi soitti keikkansa coolisti ja alkoi pakata rensseleit��n ja vasta pitk�lllisen suostuttelun j�lkeen pojat hyvin vastentahtoisesti soittivat viel� muutaman biisin. V�h�n siin� l�mmiteltiin Smoke On The Wateria ja Paranoidia, mutta omillaan b�ndi settins� l�pi ruoti. Suurin kysymys oikein toimivan keikan j�lkeen olikin, ett� miss�s helkkarissa ne muut t�m�nik�iset soittajat ovat? Eih�n nyt maailma pelkkien vanhojen pierujen toimesta muutu...

Sivulavalla h�iden j�lkeen soittanut Earth Today ei oikeastaan ollut yht��n meik�l�isen musiikkia, vaikka tiukasti viisikko riehuikin, se t�ytyy my�nt��. Kolme viidesosaa vain oli tuttuja veikkoja Hyvink��lt�. Ei muuta kuin tsemi� sinne. P��lavalla puolestaan oli tiedossa riehakasta menoa helsingin hyperaktiivisten poitsujen Hero Dishonestin tahtiin. Kuten tuoreessa levyarviossani totesin, riitt�� Heroilla menossaan my�s huumoria. Niinp� toiselta mikkimiehelt� l�hti keikan lopuksi molemmat housut jalasta ja b�ndi sai viel� hiukan lis�� munaa... hehheh.

Maniac Miracles j�i tsekkaamatta eik� ruotsi-suomi –rakenteinen ��ritilakaan liikaa napannut. Hyvin metallisella otteella meuhkannut Rytmih�iri� puolestaan oli koko festivaalin raskain annos. Ei huono, mutta ei my�sk��n meik�l�isen ostoslistalla. Sen sijaan Sivulavalla ennen metallintakojia esiintynyt War Of Words saattaisi hyvinkin sinne ostoskoriin p��ty�. Nais- ja mieslaulajalla aika l�hell� alternative rockiakin tahkonnut yhtye j�tti todella hyv�n j�lkimaun, ja j�lleen l�ytyi yksi artisti, jota t�ytyy jatkossa tsekata tarkemmin.

Viel� edellist�kin sivulavaesiintyj�� vakuuttavampi oli Chile-It�valta –rakenteinen Ruidosa Inmundicia. Todella raivokkaalla otteella m�yrineen orkan vakuuttavin kortti oli espanjaa ��nennopeudella raivonnut meik�l�ist� miltei puolet lyhyempi neitonen. Kaiken kaikkiaan meininki oli jopa pelottavan hyv�� ja t�ytyykin nostaa j�rjest�jille hattua b�ndin saamisesta kaukaiseen pohjolaan asti.

Espanjankielinen raivo veti sen verran hiljaiseksi, ett� p��tin panostaa seuraavaksi illan p��t�saktiin. Brittil�inen Subhumans on k�yt�nn�ss� melkein sama b�ndi kuin edellisillan tanssihurmion tarjonnut Citizen Fish. Kolme samaa naamaa lavalla, mutta meininki menee enemm�n rokimman punkin suuntaan. Voisikin oikeastaan kuvata b�ndej� sanomalla ett� Fish soittaa p��asiassa skata muutamalla menoryk�yksell�, kun taas Subhumans tekee juuri p�invastoin. Dickill� oli paljon sanottavaa my�s biisien v�leiss� p�iv�n politiikasta ja meininki olikin osuvaa festivaalien p��t�kseksi. Keikka venyi jopa ylett�m�n pitk�ksi ja lavallakin n�htiin niin lohik��rmepukuista neitoa kuin l�hes koko festarit hame p��ss� ja pelk�st��n niittivy�h�n pukeutunutta herraa heilumassa. Oli siis hyv� hetki poistua y�n pimeyteen kohti bussipys�kki�...

Ilkka Valpasvuo