13.10.2004
Klubi/Tampere
Historian toinen Poppikerho houkutteli mukavasti v�ke� keskiviikkoiselle Klubille. Osansa tihe��n v�kim��r��n oli varmasti my�s koko illan happy hour, mutta aika paljon taisi painaa my�s hyvin onnistunut mainonta. Toimivan ty�ryhm�n ja konseptin l�yt�minen on Poppikerhon kohdalla tuntunut onnistuneen hyvin t�ss� popparien luvatussa kaupungissa. Sister Flon ja TV-Resistorin voimin juhlitun ensimm�isen iltaman missasin, mutta nyt olin sutena eturiviss�. Etenkin Wojciechin poppailu kiinnosti, mutta my�s The Rollstonsin viimeisest� n�kem�st�ni keikasta oli kosolti aikaa ja mielenkiintoa lis�si b�ndin kokoonpanomuutos Panun vaikuttaessa v�liaikaisesti Isossa Omenassa.
Mutta eip� hiihdet� mehupisteiden ohitse. Illan avasi hiukan yll�tt�enkin Wojciech, kosketinvahvisteinen kitarapop-viisikko, jossa p��llimm�isen� ihastuttaa utuisen valoisa ja haaveellinen tunnelma ja solisti Janne Kiviniemen hele�n nasaali laulu��ni. Kitaristi-kosketinsoittaja Jari Oisalon johtama yhtye ihastutti poppikansaa taannoin mainioita arvioita ker�nneell� debyytill��n Yst�v�t, toverit, joka tarjoili mainiota suomenkielist� americanaa, hele�� ja herkk�� poppista. Klubilla kvintetti oli v�h�ll� k�rsi� hissuttelupoppikselle niin perinteisest� liiallisesta kenkiintuijottelusta, onneksi b�ndin annostelusta ei j��nyt pelkk��n hattarapilvikeinutukseen. Sinkkunakin julkaistu Halipuut -silittely ja seuraavana soitetun Starfengroundin loppuun annosteltu rokkaava junnaus muodostivat yhdess� keikan kohokohdaksi nousseen kontrastin. Vastaavanlaista uskallusta voisi toivoa jatkossa lis��kin.
Sitten oli aika siirty� risteilyromantiikkaan. Kitaralla, koskettimilla ja Janne Koskisen huomaamattomasti annostellulla huilulla taiteilevan Le Futur Pompisten Stereolab -poppis oli kyll� vakuuttavaa. Huomautettavaa ei ole juuri Einar Ekstr�min ja Jessika Rapon hempe�ss� laulutulkinnassa kuin keinuttavassa soitossakaan. Suurin ongelma tuntuikin olevan keikan liiallinenkin �puhtaus�, joka j�tti kuulijalla liian v�h�n tarttumapintaa. Tuli mieleen ett� kuusikko olisi onnen omiaan risteilyaluksen y�kerhoon; soisi siell�kin kerrankin hyv� musiikki sen i�nikuisen cover-humpan sijaan. Miltei turruttavan pehme�n soiton varjopuolena tuntui olevan � kuten my�s ennen soittaneella Wojciechilla � ett� yleis�n huomio siirtyi turhan helpolla omien juttupiirien pariin, osan miltei unohtaessa soittavan b�ndin. Ehk� hiukan lis�� yll�tyksi� ja r�v�kkyytt�..?
Ja lopuksi rockin pariin. Ensilevyll��n Our Grain Could Fill Your Stadium Jyv�skyl�-l�ht�inen The Rollstons tarjoili viel� p��asiassa pienieleisesti vinoilevaa lo-fi-poppia, mutta ainakin paljolti tuoreempaan materiaaliin keskittynyt Klubin keikka siirtyi monta askelta toki yh� ep�vireisen, mutta sit�kin tiukemman rokkimelskeen suuntaan. Osansa yll�tt�v�n voimakkaaseen s�r�kitarapainotteisuuteen oli varmasti my�s kolmannen kitaran mukaan ottamisella. Panua tuurannut Simo(?) hoiti kohtuullisen sujuvasti sek� kosketinpuolen ett� kitaramelskeen. Huli vaihtoi v�lill� rummuista vapaalle ja tahtia ly�tiin koneella. Vaikka keikka hivenen k�rsi alussa liikkeellel�ht�ongelmista, oli viisikon veto oikein hyv�. Synk�n ja jylh�n kaltaisia laatusanoja en aiemmin ole pystynyt Rollareihin yhdist�m��n, mutta nyt n�m�kin elementit l�ytyiv�t (oliko se nyt sitten Taping Trees -biisiss�?) huumorintuike silm�kulmassa vedetyst� keikasta. Samana iltana pelatun Hollanti-Suomi �jalkapallomaaottelun tunnelmissa keikka alkoi Antti Muurisen alias Mursun merkeiss� ja palloaiheiset l�p�t tuntuivat olevan Mikolla p��llimm�isen� mieless�. Varsinkin kun eturivin elvistelij�t (mie ja er�s toinen komea herrasmies) jaksoivat lyps�� aiheesta pitkin keikkaa. No joo, ei siit� sen enempi�... Sori vaan. Joka tapauksessa, uutta Taping Trees -albumia juuri kuulematta setin tutuin anti j�i alati mainioon Old Age Comes With A Smile -hupailuun, joka sekin soi totuttua �karskimmin�. Illan mukaansatempaavin.
Hiukan t�ytyy j�rjest�v�lle taholle antaa my�s risuja, vaikka tapahtuma olikin kaikin puolin mainio. Ei perkule kai sit� lakupussi/levylahjakorttiarvontaa pid� lyk�t� juuri siihen kohtaa, kun b�ndi halutaan/on jo tulossa lavalle encorea varten? Encoret (eli jatkoajat ja rangaistuslaukaukset) kun mielest�ni pit�� suoda b�ndille silloin kun ne on rehellisesti ansaittu...
Ilkka Valpasvuo
