27.10.2004
Tavastia/Helsinki
Tavastian kolmen b�ndin keikka typistyi kahteen, kun yhdysvaltalainen power-rockyhtye Challenger peruutti viime hetkell�. Niinp� illan aloitti energiaa hohtava Disco Ensemble. Ensimm�isen kokopitk�n levyns�, Viper Ethicsin v��nt�neet Disco-pojat heittiv�t rautaisen keikan. Suomen paras liveb�ndi tai ei, niin yht� intensiivist� ja tiukkaa meininki� harvoin n�kee kotimaiselta b�ndilt�. Erityisesti olin otettu syntikankin kanssa riehuvan laulaja Miikka Koiviston omasta tavasta liikkua lavalla ja herran ��nest� liven�. Kainaloon asti kitaransa hilanneet kitaristit ovat yleens� l�hinn� neitim�isen n�k�isi� Tom Morelloa lukuun ottamatta, mutta tiukasti soittanut Jussi Ylikoski todisti toisin.
Vuonna 1996 perustetun Disco Ensemblen punkahtava rock toimi loistavasti ja yleis�n seassa l�hinn� h�mmentyneen� taputeltiin, kun pojut paahtoivat menem��n. Vaikka kohteliaasti aplodeerava yleis� oli selv�sti innostunut b�ndin meiningist�, ei se l�htenyt leikkiin mukaan, lukuun ottamatta kourallista fanaattisia faneja eturiviss�. Aikamoista jyr��mist� sis�lt�neen keikan biiseist� j�iv�t parhaiten mieleen tarttuva Dynamite Days ja rivakka Zombies. Disco Ensemble oli maineensa arvoinen ja paikalta poistuneen b�ndin ilmeist� pystyi hyvin p��ttelem��n, ett� he tiesiv�t sen itsekin.
Division Of Laura Lee on tehnyt kaksi mainiota levy�, Black Cityn ja Das Not Computen, joista j�lkimm�inen on allekirjoittaneen suosikki. B�ndin Tavastian keikka l�hti liikkeelle ensimm�isen levyn ensimm�isell� kipaleella Need To Get Some, joka onkin heti alkuun sopivan her�ttelev� ja odotuksia nostattava. Ensisoinnuista l�htien k�vi selv�ksi, ett� kyseess� on lavalla varsin reippaasti liikkuva b�ndi. T�m�ntyyppist� indierock-meininki� vet�v�t b�ndit voivat olla varsinaisia patsastelijoita, mutta eiv�t n�m� ruotsalaiset. Division Of Laura Lee on my�s siit� j�nn� b�ndi, ett� siin� on kolme laulajaa ja t�m� tuo mukavasti vaihtelua livesettiin, kun jokainen on vuorollaan ��ness�. Allekirjoittanutta miellytti livetilanteessa erityisesti laulaja/basisti Jonas Gustafssonin rento olemus ja ��ni.
Vaikka b�ndilt� l�ytyy vaikka kuinka monta hyv�� biisi�, niin se ei saanut oikein yleis�� mukaansa ja muutenkin koko keikka j�i v�h�n laimeaksi, jatkuvasta liikkeest� huolimatta. Osaltaan t�h�n varmasti vaikutti keskell� v�h�n ylimielisesti esiintyneen Per St�lbergin olemus. En tied�, �rsyttik� herraa aika vaatimaton yleis�n m��r� vai mik�, mutta h�n ei jaksanut edes mikin kautta aktivoida ihmismassaa, vaan huitoi vain puolihuolimattomasti k�dell��n yleis�lle. Lis�ksi mielest�ni biisivalinnat eiv�t olleet kovin onnistuneita ja keikalta puuttui se maaginen tunne, mink� monet b�ndit saavat aikaan. Toki kappaleet kuten hypnoottisesti kitarat sis�lt�v� Black City ja hauskalla kertos�keell� varustettu Dirty Love pistiv�t p��n ny�kkym��n, mutta kokonaisvaikutelma j�i v�h�n vaisuksi. Kyseisen keikan perusteella en ihan heti uudelleen l�htisi Division Of Laura Leen keikkaa katsomaan. Taidankin j�tt�� b�ndin diggailun jatkossa l�hinn� levyjen kuuntelemisen asteelle.
Kari Koivistoinen
