17.11.2004
Klubi/Turku
Yht�kkisen talven keskiviikkoilta ei saanut Klubia t�yteen innokaasta rock-kansasta. Pikku hiljaa porukkaa valui paikalle kuitenkin mukavasti ja illan loppua kohden jopa lavanedustan t�ydelt�. Lapko, juuri ilmestyneen pitk�soittonsa siivitt�m�n�, oli illan kiinnostuksen kohde. L�mmittelij�in� toimivat uusi tuttavuus Myne ja ei-niin-asiaan-sopiva Kupittaa.
Turkulaisten nelj�n nuoren kundin kokoonpano, Myne, aloitteli yhdentoista j�lkeen melodisen tummans�vyisen rockailun merkeiss�. Useamman vuoden eri musiikkityyleist� ammentanut kokoonpano oli ensitapaamisen arvoinen. Vaikka arvelimmekin b�ndin soitelleen ensimm�isi� keikkojaan, basson ja kitaran kielet katkeilivat, v�h�n v�li� viritettiin, eik� mukaan kuulunut juuri yleis�n kanssa jutustelua, oli kokonaisuudessa potentiaalia. Mikan laulussa oli voimaa ja persoonallisuutta, Veli-Matin kitara, Nikon basso ja Ilmarin rummut linkittyiv�t yhteen. Rumpujen voimakkuus oli tosin hieman h�iritsev�� ja peitti laulua liikaa alleen. Metallin s�vyisess� rockissa oli tunnetta ja voimaa, mutta omaper�ist� s�rm�� olisi kaivannut lis��. Reilun puolen tunnin setti riitti vallan mainiosti t�ll� kertaa illan avaajalta.
Edellist� pumppua kokeneempaa esiintymist� kuultiin toiselta paikalliselta, Kupittaalta. Suomi-rock -meininki ei istunut iltaan parhaalla mahdollisella tavalla, eik� yleis� jaksanut innostua menosta. Taidokkaampaa soitantaa, mutta Kolmas Nainen tai muut suomi-tylsyydet mieleen nostanut trio olisi saanut vaihtaa valkoiset paidat mustaan, jotta jengi olisi voinut edes kuvitella diggaavansa. Lavalla pidettiin kuitenkin mukavaa tempoa ja esiintymist�kin tippui, joten muutama piste my�s Ville M�t�n, Jukka Virtasen ja Pasi Silvennoisen b�ndille.
V�symyksen jo melkein voittaessa asteli seuraava trio lavalle. Vaikka kuinka olisi s�nky kutsunut ja seuraava p�iv� stressannut, oli Lapkon esityksess� mukanaan viev�� energiaa. Viime p�iv�t tehokkaasti my�s omissa stereoissa soinut b�ndin The Arms -debyyttilevy p��si oikeuksiinsa my�s keikalla. Alkuun heitettiin loistava Teacher Pain, josta edettiin eteerisen kiipiv��n Kill, Fuck, Die �biisiin. Pumpun esityksess� oli edelleen energiaa, voimaa ja aggressiivisuutta, vaikka aivan viime kev�isen Klubin keikan tunnelmiin ei p��styk��n.
Luultavasti jokaisessa Lapkoon liittyv�ss� jutussa mainitaan b�ndin yhteydet Placeboon ja erityisesti laulaja-kitaristi Maljan vertaus Brian Molkoon. Siit� ei t�ll�k��n kertaa p��st� irti, kun itse b�ndikin kertoili kuuluisista sielunveljist��n. Erityisesti liven� Malja on saanut ��neens� enemm�n voimaa ja persoonallisuutta, eiv�tk� biisit muutenkaan kuulosta en�� liian Placebolta tai Toolilta �rsytt��kseen. Pumpun musiikki on p��osin tummaa, melankolista, osittain jopa vihaista ja ep�toivoista. Silti iloinen ja energinen ilme sek� esiintymisest� nauttiminen v�littyiv�t vakuuttavasti. Erityisesti Malja on loistava esimerkki yleis�n valloittamisesta olemuksellaan, vaikka v�lispiikkien puuroilu hieman �rsyttikin. Basisti Nordberg n�ytti t�ll� kertaa piiloutuvan mustien vaatteidensa ja hiustensa taakse, mutta Heikkosen rummut pitiv�t yh� voimaa yll�. Kokonaisuus oli j�lleen mit� loistavin encoreine kaikkineen.
Nelli Korpi
