02.02.2005
Klubi/Turku
Klubin keskiviikkoillassa oli luvassa mielenkiintoisia nimi� akselilla Turku-Tampere. Ensimm�ist� esiintyj�� tuli todenn�k�isesti n�hty� kes�n 2003 DBTL :ss�, Kirkkopuiston nurtsilla, mutta silloin pumppu j�i mieleen nimell� Kalsarit painaa (!). Oikea nimi taisi tuolloinkin olla Kalsaripaita. J�lkimm�inen on ker�nnyt kehuja jo jonkin aikaa, viimeksi edellisviikon kotikaupunkinsa keikaltaan. T�ll� kertaa Ristosta p��si vihdoin tekem��n oman mielipiteens�, joka ei aivan muiden ylistykseen yhdy.
Kalsaripaita ei nimest��n huolimatta esiintynyt alusvaatteissa tai edes -paidoissa, eik� muutenkaan tukenut kuvaa nimens� mukaisesta nuhruisesta koti-illasta. Keikka oli alusta asti mukaansa viev�, monipuolinen ja kiinnostava. Erityisesti alku her�tti havahtumaan pumpun musiikkiin. Yll�tyksellisest� maanisesta didgeridoon ja djemben synnytt�m�st� alusta liikuttiin vauhdikkaampaan ja rockimpaan musisointiin s�ilytt�en mukana alun persoonallinen ja monis�vyinen soundi. Englanninkielist� laulua kuultiin muutamissa biiseiss�, mutta se ei miss��n vaiheessa varastanut showta, eik� vienyt sit� liian heavyyn suuntaan, vaikka muutamat vierustoverit niin v�ittiv�tkin. Synk�n melodisessa soundissa s�ilyi djemben luoma tahti ja erin�isten kilkatusten beat.
Kuuden hengen miehist�ll� pelannut Kalsaripaita oli todella mielenkiintoinen tapaus. Samasta pumpusta tuntui diggailevan yht� hyvin heavy-mies kuin hippitytt�. Tunnin pituisen setin j�lkeen kuului monivivahteisia kommentteja, mutta ainakin allekirjoittanut voi suositella b�ndi� eritt�in l�mpim�sti. Kalsaripaita olisi sopinut loistavasti mukaan parin viikon takaisiin geimeihin Cleaning Womenin ja Circlen kanssa, vaikka edustikin hieman rosoisempaa ja kitaraisempaa laitaa eteeristen soundien maailmassa. Vaikka tanssin hytkeeseen ei kovin moni t�ll� kertaa uskaltautunutkaan, olisi siihen ollut loistava sauma edell� mainittujen Riemufestivaalin keikkojen tapaan.
Illan p��esiintyj� Risto kapusi lavalla pikapuoliin edellisen j�lkeen. Odotukset olivat kovat, mutta silti hieman varautuneet. Olisiko pumpussa sit� ainesta mit� niin monet ovat suitsuttaneet? Yleis�st� huomasi heti ket� se oli tullut katsomaan ja suurin osa tuntui olevan innostunut n�kem�st��n, mutta samaa en voi sanoa itsest�ni. Musiikki oli aivan liian sekavaa, tekotaiteellista h�r�ily�. Jokainen biisi oli sen verran erilainen, ettei mist��n saanut kunnon otetta. Humpasta vaihdettiin balladiin ja taas rockimpaan, mutta t�ll� kertaa monipuolisuutta ei voi kehua. Vaisu lavameno ei saanut innostumaan senk��n vertaa. Vaikutti silt�, ett� taitavat soittajat haluavat kokeilla v�h�n kaikkea, heitt�� muutaman merkityksett�m�n sanan biisin p��lle ja lis�t� ylett�m�t m��r�t taiteellisuutta ja kokeellisuutta.
Riston keikan alkupuolella viel� jaksoi olla positiivinen ja odottaa �her�tyst�. Keikka kuitenkin sirpaloitui entisest��n, menetti taidokkuuden luoman illuusion ja sai vain ihmettelem��n kollektiivista diggailua, johon ei itse voinut mill��n tapaa yhty�. Tosin ei yleis�k��n aivan p�hkin�in� ollut, mutta sai ainakin osittain sit� mit� halusi. Yksitt�isi� biisej� miettiess� totesi, ett� jos jonkun n�ist� kuulisi radiossa, ei siihen kiinnitt�isi mitenk��n huomiota, se ei her�tt�isi kiinnostusta pumppua kohtaan, vaan saisi ennemmin k��nt�m��n musiikin pois. T�ll� kertaa oli pakko todeta, ett� vikaa encorea ei en�� pystynyt kuuntelemaan, vaan oli pakko k�vell� ulos.
Nelli Korpi
