30.03.2005
Klubi/Tampere
T�ll� kertaa Poppikerhon ohjelma rakentui hele�lle kitarapopille ja koneisen synkistelev�lle pop-romantiikalle.Perinteist� kolmen b�ndin kattausta oli saapunut katsomaan mukavan runsaasti v�ke�, vaikka l�hesk��n viimekertaisen kaltaista tilanahtautta ei t�ll� kertaa koettu. Samin ja Antin deejii-soitannon tahdeissa vietetyt roudaustauot sujuivat tiiviin rupattelun merkeiss�, osalle yleis�st� sosiaalinen turinointi j�i p��lle my�s keikkojen ajaksi.
Stemmalaulullaan ja kauniilla kitaroinnillaan vakuuttava Red Carpet aloitti, olikin mukava n�hd� nelikkoa pitk�st� aikaa lauteilla Tampereella. Petrin, Velin ja Samulin kielet ja laulu Ollin tahdinpidolla on monesti liven� k�rsinyt musiikkityylin hissuttelevaisuudesta, mutta t�n��n meininki toimi. Muutama vauhdikkaampi uusi biisi ja reippaasti soitetut vanhat hitit eiv�t juuri turhia hyssytelleet, vaan soitossa oli keikkatilanteeseen sopiva m��r� potkua. Kun levymuodossa nuo rallit toimivat erinomaisesti rauhallisemmallakin tunnelmoinnilla, oli Poppikerhoon saatu menev�mpi groove. Biiseist� uusi, Lea Lavenina esitelty menev� pala ihastutti. Vaikka Veli sitten lopuksi sai biisin oikeankin nimen ��nnetty�, saa se viel� kantaa tuota iskelm�llisen tulkitsijan viittaa. Lupaa hyv�� Carpetin seuraavalle, n�ht�v�sti syksyll� ilmestyv�lle levylle.
Debyytti Halfwayn raidoista levyn hitti Model j�i p��h�n soimaan: I only feel good when I see your smile, I only feel alive when you�re by my side.... Valehtelematta hyr�ilin biisi� koko kotimatkan, ja kun t�m�kin potki suhteellisen reippaasti... My�s keikan p��tt�nyt Back On The Tracks ihastutti loppua kohden kasvatetulla �suuruudellaan�. Paras n�kem�ni Carpet �keikka.
Debyytti��n kypsyttelev� Montevideo toimii t�t� nyky� kvartettina ilman koskettimia. Muiden muassa Treeballista ja Shadowplayst� tutut muusikot on varmasti levyll� kova sana, mutta liven� se paras potku puuttui. Musiikin hissuttelevuutta pyrittiin kompensoimaan kitaristin suhteellisen raskaalla s�r�ilyll�, joka pahimmillaan sattui korvaan. Yleisesti ottaen tunteikas ja melodinen poppis toimii entist� paremmin. Etenkin akustisen kitaran vet�m� p��t�sraita vakuutti. Ehk� illan tuntemattomimpana yhtyeen� nelikko k�rsi eniten yleis�n istuskelusta, mutta hienosti kokeneet herrat vetiv�t keikkansa �tyhj�lle lattialle�. Mahdollisesti elokuussa ilmestyv� levy on kyll� mieless� t�m�n soiton perusteella.
Tottakai kotietua nauttiva Romantic Vision kiinnosti my�s kovasti, vaikkakin yhtyeell� on hiukan eri fanit kuin edellisill� orkestereilla. Joy Divisionin ja Depeche Moden hengess� kohtalokasta konepoppiaan soittava viisikko oli Klubilla juhlistamassa pitk��n valmisteltua debyyttialbumiaan. Jo kymmenvuotias b�ndi on toki julkaissut pitk�soitonkin, mutta silloin nimell� Kinetic. Ultranoirin kanssa julkaistulla seiskalla vakuuttanut Worldwide Panic oli oivallinen avaus illan p��t�skeikalle, jossa syntikat messusivat, kitara s�risi ja laulaja Tami poseerasi. Viimeksi mainitussa olikin oikeastaan keikan suurin ongelma; jotenkin itse�ni alkoi �rsytt�m��n Tamin rauhaton ja hermostuneen oloinen elehtiminen. Musiikki olisi mielest�ni kaivannut hitaampia liikkeit� ja seesteisemp�� keikistely�. Pahimmillaan poseeraus meinasi menn� kornin puolelle...
Ytimek�s ja biisimateriaaliltaan mukavan rikas, eteerinen mutta menev� keikka lupaa hyv�� levylt�. Vaikkei noin ensikuulemalta toista mainitun sinkkuraidan kaltaista korvanvangitsijaa l�ytynytk��n... Suosittelen kaikille synkemm�n konepopin yst�ville.
Ilkka Valpasvuo
