Asa, Kemmuru, Ionics, Lost Cause
20.05.2005
Klubi/Tampere
Eläinten oikeuksia ajettiin Klubilla kotimaisen hiphopin voimin. Bite Back -tapahtuman aloitti dj Plankton, jonka rytmikkään annin tahdeissa porukkaa valui paikalle mukavasti. Ensimmäisenä esiintynyt Lost Cause oli puoliksi estynyt, mutta ihan hyvin paikalla ollut puolikas suoriutui Plankton levytyöskentelyn tahdeissa. Kyseessä oli illan ainoa enkkuräpäytys ja soolona tiputtelu tuntui melkoisen hengästyttävältä. Siinä se suurin ongelma samalla olikin, kun kiivaasta blaastista ei tahtonut hirveästi ilmavuutta löytää. Lähinnä sanailu kulki biitin mukana ja hatunnoston arvoisesti mikkiherra selviytyi kahden miehen urakasta yksin. Ihan mielenkiintoinen, mutta hiukan vaihtelevuutta olisin kaivannut.
Eniten kiinnostusta keräsi – luonnollisesti tuoreen kakkoslevynsä Leijonaa metsästän myötä – toisella mikkimiehellä ja levynkääntäjällä varustautunut Asa. Roihuvuoren leijona veti hyvin. Kahden MC:n vuorotiputtelu toimi sulavasti, biiteissä oli hyvä tekemisen meininki ja lavalla oli liikettä herrojen pomppiessa kuin viimeistä päivää. Hyvää settiä mentiin läpi hyvässä tungoksessa bailanneen yleisön kanssa, josta osa liukenikin heti keikan päätyttyä. Keikan huipennus tapahtui pikkuhiljaa kasvattamalla, peräkkäin soitetut uuden levyn kovimmat hitit Hidastaa ja nimibiisi Leijonaa metsästän vetivät viimeistään tunnelman kattoon. Myös Mitiih todisti olevansa kova livevetäisy. Freestylenä mentiin iso osa settiä, mutta ei sitä hirveästi valmiista biiseistä erottanut. Tietysti levyllä loistaneet huuliharppu, trumpetti sun muut bonukset olisivat plussaa myös livenä, mutta hyvin homma toimi melko kiihkeällä kääntöpöytä ja mikrofoni –toteutuksella.
Illan ainoa bändi esiintyi sitten seuraavana. Rytmiryhmällä, deejiillä ja kosketinsoittajalla mikkimiehen taustalle äänimattoa luova Ionics veti kyllä viihdyttävän keikan. Silti ainoastaan koskettimien antama keveämpi puoli jäi hiukan heiveröiseksi, vahvan biittiryhmän viedessä soittoa. MC oli ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan erinomainen tai valloittava. Vaikka tilausta olisi Don Johnson Big Bandin orgaanisemman ja jazz-mausteisen hiphopin työn jatkajaksi, on Ionicsilla vielä pitkä matka edessään. Ensinnä tarvitaan tietysti entistä iskevämpiä biisejä. Sitten vaikkapa joku puhallin voisi tuoda soundiin lisää ilmavuutta ja ulottuvuuksia. Useampaan kertaan lavalla pyörähtänyt innokas fani toi lisähilpeyttä keikkaan, mutta hiukan seuraavan odotteluksi homma alkoi etenkin loppukeikasta kääntyä.
Olin tosiaan jo puolitosissani poistumassa kesken Ionicsin, koska väsy alkoi kovasti painaa. Onneksi jäin, sillä illan letkein anti oli vielä edessä. Maastohuivi silmillä höpötellyt Aksim ja myös hyvässä vedossa ollut Yodarok eli Jopolokki sanailivat tarttuvasti, deejiin kesäisen rennot taustat vetivät väkisin mukaan. Vahvistuksilla homman kuorruttanut Kemmuru olikin illan todellinen voittaja, vaikkei Asan setistäkään paljoa moitteen sanaa irtoa. Ehkä ainoastaan Siperian lakeus -saunahoilotuksesta väännetty ralli ei meikälle oikein uponnut, vaikka Yoda kovasti ripaskaa koittikin pistää. Yhdessä yhtyeestä tehdyssä arviossa mainittu ”väsynyt mutta onnellinen humalatila” kuvaa ehkä osuvasti Kemmuru-tunnelmia... Vaikka pisaraakaan ei olisi edes maistanut. Osa yleisöstä oli sitten maistanut toistenkin edestä ja eräskin toisten niskaan ja tolppia päin kaatuillut neitonen varmasti heräsi aamulla komeilla mustelmilla. Mutta näitähän sattuu...
Ilkka Valpasvuo
