Incredible Nothing – rockin mystisen ihmeen jäljillä
11.06.2005
Vantaalainen Incredible Nothing soittaa Pohjois-Amerikkalaisista juurista jalostettua Nirvana/Muse –henkistä musiikkia, jossa kitara nousee useimmiten kuninkaan rooliin ja riffi vie. Ensimmäistä pitkäsoittoaan valmisteleva yhtye vastaili koko miehistönsä (Jukka – kitara ja laulu, Jani – basso, Teppo – rummut) voimin kysymyksiini bändin tiimoilta ja vähän muistakin asioista.
Nimellään yhtye haluaa kuulemma kertoa ytimekkäästi mitä elämä on, mutta miltä tuntuu tulla verratuksi kerta toisensa jälkeen edellä mainittuihin orkestereihin? Ärsyttääkö moinen vertailu ja miten itse kuvailisitte musiikkianne?
Jani: - Pakkohan meitä on eka verrata johonki ja sit joskus jotain muuta bändiä verrataa meihin :D
Jukka: - Ei se ärsytä, jos siihen ei takerruta. Joku luonnehti joskus musiikkiamme
melankoliseksi räyhärokiksi...? Itse ei pysty kuvailemaan..
Teppo: - Komppaan Jania.
Aiemmin bändiin kuului toinenkin kitaristi, mutta tätä nykyä toimitte triona. Onko kokoonpano mahdollisesti jossain vaiheessa taas kasvamassa, vai onko trio-muoto osoittautunut toimivammaksi?
Jani: - Nii se toinen kitaristi vaan hävis yks päivä sillai et jäi vaan semmonen vihree läiskä. Sitähän tapahtuu vuosittain mut siit ei vaa puhuta sen enempää. Kylähän toi trio nyt potkii aika paljon paremmin ja joskus vois katella keikkakitaristia.
Jukka: - Juttu meni niin, että silloinen kitaristi on siis nykyään meidän basisti, eli Jani. Kokoonpano ei näillä näkymin ole kasvamassa. Trio on selkeämpi ja yksinkertaisempi kokonaisuus, joka on livenä helpompi hallita. Myös biisien teko on helpompaa. Haittoja en ole vielä edes ajatellut.
Teppo: - Trio on kaikkein coolein kokoonpano. Jos 10 rytmitajusta tyyppiä soittaa erilaisia kattiloita, ämpäreitä ja kurkkupurkkeja, siitä syntyy aina taikaa. Jos rocktrio saavuttaa samankaltasen arvaamattomuuden ja villiyden, siinä ollaan lähellä jotain sellaista rockin soittamisen mystistä ihmeyttä, mikä kiehtoo mua. Siinä on siis kyse myös haasteesta. Keikoilla meillä on käynyt yks outo Aaro soittamassa trumpettia.
Onnistuitte uusimmalla EP:llänne mielestäni kiteyttämään livesoundinne erittäin hyvin. Miltä "Deal With It, Sleep With It" kuulostaa omaan korvaanne?
Jani: - Ei sitä pysty kuunteleen nyt vähään aikaan, sen verta ottaa jo päähän ku sitä on kuullut aivan stanasti liikaa mut kait siinä jo jonkilainen oma soundi on.
Jukka: - Se kuulostaa meiltä ja koen sen onnistuneen hyvin. Se on hyvä näyte siitä mihin musiikkimme on edennyt ja mitä siltä voi tulevaisuudessa odottaa.
Teppo: - Mun mielestä tulevaisuudessa voi kuitenkin odottaa paljon parempaa.
Ylistin "Deal With It, Sleep With It" arviossani erityisesti nimibiisiä sekä "A Proud Loser" raitaa, viimeisenä soivan "Beautiful Errors"in saadessa enemmän risuja. "It's A Song You Know" erottui puolestaan suorana vetäisynä mielestäni aika reilusti muista kipaleista. Minkälaista palautetta olette muuten kappaleista saaneet ja miten bändin sisäiset mielipiteet eri kipaleista eroavat toisistaan?
Jani: - Siinä mielessä hyvä julkaisu meiltä että tällä kertaa jaksetaan soittaa noita biisejä jopa livenä, joten bändin sisällä aika samoilla linjoilla ollaan.
Jukka: - It's a Song You Knowsta olen kuullut puhuttavan hyvää. Muutenkin EP:stä on tullut positiivista palautetta. Oma suosikkini on juuri It's a Song You Know, koska se on mielestäni onnistunut parhaiten.
Teppo: - Palaute on ollut suurimmaksi osaksi hyvää. Eräskin ystävä sanoi, että Beautiful Errors kuulostaa Libresse-mainoksen musalta.. Itse pidän nimibiisistä, koska se tuntuu kestävän aikaa ja olen hyvin ylpeä Aleksi Alkun ja muiden videon tekijöiden puolesta sen musavideosta, joka on mukana EP:llä.
Sanoituksia voi pitää aika tummasävyisinä tarinoina...
Jukka: - Kai ne ovat. Mukavista asioista kirjoittaminen on harvemmin mielessä. Ei ne kaikki ole kuitenkaan mitään synkistelybiisejä. Tälle EP:lle vain sattui samanhenkisiä biisejä.
Kappaleet syntyvät kuulemma hyvin demokraattisella tavalla, eli jokainen tuo omia ideoitaan joista sitten kasataan biisejä. Mitään yleistä kaavaa työssä ei ole. Olette lupailleet debyyttialbumiakin ilmestyväksi, missä vaiheessa pitkäsoiton teko on tällä hetkellä? Löytyykö pitkäsoitolta jotain sellaisia biisejä jotka on julkaistu jo aiemminkin?
Jani: - Eihän me mitää uusia biisejä jakseta tehä, jotta vanhaa roinaa vaan. Eiköhän tuo eka levy ole lähinnä semmonen katsaus tähän astiseen historiaan, jotta kyllä sielä sitä ennenkin julkaistua muutama ralli on (tosin uudelleen äänitettynä).
Jukka: - Hyvällä mallilla on äänitykset. Joitain kitaroita vielä puuttuu ja muutamasta biisistä laulut. Ensimmäiseltä EP:ltä mukaan tulevat Basic Emotion Preach ja Unleashed. Myös Deal With It, Sleep With It ja It's a Song You Know tulevat mukaan.
Teppo: - Mä olen viime päivinä alkanut diggailla Such a Gay Boyn viimeisimpiä demotuksia siinä määrin, että toivottavasti sekin vielä löytäis paikkansa levyltä ja sen kaahaus pääsis oikeuksiinsa. Se vanha julkaistu versio siitä on ihan paska. Joo uusi sinkku ja musavideo tulee kauppoihin elokuussa ja albumi syyskuussa.
Levyn ja singlen julkaisusta vastaa muuten sitten Perfection Records ja jakelusta Edel Records. Live-esiintymistänne voi luonnehtia aika "energiseksi" ja tunnutte nauttivan lauteilla viipymisestä. Kuinka paljon keikkojenne fiilikset vaihtelevat yleisön mukaan?
Jani: - Kyllä sitä aina yrittää täysillä vetää oli sielä sitten pelkästään naapurin pena tai muutama sata ihmistä. Lähinnä oman kunnon mukaan.
Jukka: - Keikalla on aina mahtava olla. Se on tässä musatouhussa ehdottomasti
parasta. Fiilis on aina hyvä, mutta jos yleisö on mukana, tuo se ylimääräisen latauksen.
Teppo: - Tarkottaaks toi ”energinen” samaa kun että oothan sä ihan ”persoonallisen” näkönen?
Hmm, ei. Energinen tarkoittaa tässä yhteydessä persoonallista. Kuinka paljon kappaleet muokkautuvat ja sovittuvat uudelleen livenä soitettaessa, ja onko mahdollinen muutosprosessi jatkuva?
Jani: - Kyllähän sitä treeneissä aina keksii biiseihin jotain uutta ja ne sitten hioutuu pitkän ajan kuluessa. On sitä muutamaa biisiä vedetty jo monta vuotta ja vasta nyt alkaa tuntua että toimii.
Jukka: - Niihin tulee aina useiden soittokertojen myötä pieniä lisäyksiä ja
muutoksia. Prosessi jatkuu yleensä pitkään. Biisit tuskin koskaan saavuttavat lopullista muotoaan.
Teppo: - Huonot sovitukset haastoi meitä aika luontevaan kehitykseen silloin kun toinen skeba tippui kyydistä ja tämä triomeininki alkoi. Yleensä kun biisi äänitetään levyä varten, se on sellaisessa kuosissa, että se tekee sävellykselle kunnian ja livenä biisit muokkautuu jatkuvasti. Mutta jos on joku tappajariffi, jota ilman yleisön ilta menee pilalle, niin ei me sitä kiusalla vaihdeta johonkin pulputtavaan efekti-introon. Tai no...
Pysyvätkö lyriikat tiukasti alkuperäisinä, vai muokkaantuvatko nekin aikojen kuluessa?
Jukka: - Sanat muuttuvat biisin alkutaipaleella hyvinkin paljon, mutta vakiintuvat
jossain vaiheessa.
Löytyykö historiasta yhtään sellaista keikkaa joka olisi voinut jäädä vaikka väliinkin? Entä mikä on puolestaan paras heittämänne keikka, noin näppituntumalla?
Jani: - Kyllä kaikki keikat on ollu aika omanlaisiaan, jotta en kyllä yhtää ois jättäny soittamatta. Vernissasta on jääny kiva maku suuhun muutamaan otteeseen.
Jukka: - Henry's Pub joskus vuonna 2002, Kuopioon asti lähdimme soittamaan huonosti. Paras keikka... Nosturissa oli tämän vuoden huhtikuussa erittäin hyvä fiilis. Myös Vernissalla monet keikat ovat olleet mieleenpainuvia.
Teppo: - Vaasan Club 25:n reissut on aina olleet hulluimpia, mutta parhaita keikkoja on ehkä kuitenkin olleet Helsingin, Turun ja Tampereen vedot, joilla on ollut eniten jengiä.
Incredible Nothingin tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta ja lupaavalta, mutta onko yhtyeen kehittymisellä olemassa mitään tiukkaa kehystä, tai löytyykö taustalta jotain perusideaa jota ei vain voi rikkoa?
Jani: - Aika fiiliksen mukaan mennään. Seuraava levy on sitte iskelmää.
Jukka: - Tuskin mitään järjettömän tiukkaa kehystä, mutta tottakai katseet on
tulevaisuudessa ja pyrimme etenemään jollain tapaa järkevästi.
Teppo: - Mun mielestä kehys kuulostaa tosi huonolta, vaikka siinä voisikin olla järkeä. Meillä on oma tapamme soittaa omia instrumentteja ja se yksi tapa soittaa yhdessä, joka palvelee ainakin lähes kaikkia musikaalisia tarpeitamme.
Jos aikamatkailu olisi mahdollista Incredible Nothing menisi...
Jani: - Woodstock 1969
Jukka: - Menneisyyteen varmaan...
Teppo: - Nirvanan keikalla vois käydä hajoilemassa.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa.
Jani: - Onko?
Jukka: - Kiitos ja nähdään keikoilla!
Teppo: - Komppaan Jania.
Seuraavan kerran Incredible Nothingin voi nähdä ilmaiskeikalla Rautatientorilla 21.6 YK:n huumeiden vastaisen päivän tiimoilta ja RMJ:n Klustermus-klubilla trio esiintyy juhannusaattona. Noita odotellessa voi käydä vaikka tutustumassa yhtyeen uusiin kotisivuihin ja niiden tarjontaan. Kiitokset vielä yhtyeelle haastattelusta.
Mika Roth
Kuvat: Incredible Nothing ja Mika Roth
