Sinkut � Lokakuu 2006

Adamantra: For Ever
Tunerail Records

Kotimainen power-progemetal porukka Adamantra ei pid� kynttil��ns� vakan alla, vaan ilmoittaa ylpe�sti olevansa vuoden kovin kotimainen proge-metal tulokas. Suuret sanat vaikuttavat aluksi tyhjyytt��n kumisevilta, mutta kun kuusikon uutta sinkuraa py�ritt�� ahkerasti edestakaisin alkavat ne koukut, kuorot ja soolot toden totta vaikuttaa. Massiivisella nimibiisill� aukeneva reilun 23 minuutin mittainen progetaival pit�� sis�ll��n genren t�rkeimm�t pakolliset kuviot. Melodioiden ehdoilla etenev�t s�vellykset nousevat majesteetillisiin sf��reihin tarkoin harkittujen sovitusten my�t�, eik� progeb�ndien pahin vihulainen � kaiken piloille turvottava mammuttitauti � p��se miss��n vaiheessa tarttumaan teoksiin. Vokalistin komea ��ni sopii tyyliin saumattomasti, vaikka laulu tahtookin j��d� liiaksi muun ��nen alle.

Avauksena kuultava For Ever on uljas teos, mutta kiekon tarttuvin biisi on eitt�m�tt� toisena soiva Guilt, mist� on tarjolla my�s minuuttia lyhyempi radio edit. Vauhdikkaampaa power-osastoa edustava Ungiven tuo vuorostaan aina tervetullutta vaihtelua suurien tunnelmien ja herkkien hetkien jatkumoon. Adamantra lataa sinkun saatteessa tiskiin kovia nimi�, kuten Dream Theater, Symphony X ja Rhapsody, eik� ollenkaan turhaan. Mik�li em. b�ndit miellytt�v�t ei ole syyt� ep�ill� etteik� Adamantrakin kolahtaisi, ja mahdollisesti viel� oikein kovaa.

Mika Roth

---

Agent Kooper: This Ride

Turkulainen Agent Kooper on tuoreella singlell��n erinomaisessa vedossa. This Ride on t�ysin vastaansanomattoman letke��, hyv�ntuulista punaniskarockia, sanotaan nyt vaikka The Strokes kohtaa Boomhauerin � reseptill�. Rennolla meiningill� etenev�n sinkun kahteen biisiin ja viiteen minuuttiin ei masentavaa hetke� mahdu, vaan b�ndi piiskaa itse��n l�mpim��n svengiin, joka tarttuu olemattomiinkin lantiopohjan lihaksiin.

Laulupuolella Robin Pahlman hoitelee osuutensa uskottavasti, ja onnistuu siin� sivussa kuulostamaan v�lill� jopa Jim Morrisonilta. B-puoli Empty Stage omaa mukavan vaivattoman fiiliksen ja pahuksen tarttuvan kertsin, pist�en ykk�sraidankin vertailussa koville. Eih�n Agent Kooperin musiikki toki erikoisuudentavoittelukilpailuissa palkintopallille kipuaisi, mutta n�in lyhyemm�ss� mittakaavassa tietty omaper�isyyden puute ei paljon ehdi p��t� vaivata. B�ndi soundaa hyv�lt� ja biisit toimivat hienosti. Kiinnostavaa onkin n�hd�, mihin yhtye t�st� etenee: muotokieli on hallussa, joten koittaako seuraavaksi kokeilujen aika?

Toni Hietam�ki

---

Dollhouse: The Rock And Soul Fever
Fast Freddie Productions

Ruotsalainen Dollhouse soittaa likaista, energist� ja juurevaa rokkia The Hellacoptersin, Flaming Sideburnsin ja The Bellraysin linjoilla. Nelikolla vinkuu kitarat, rytmiryhm� paukuttaa hiki p��ss� ja Chris Winterin savuinen laulu revittelee mukavan rupisesti. Soundimaailma on todellakin melkoisen raaka, mit��n turhia viilaamisia siit� ei ainakaan kuule. Lopputuloksesta on yritetty tehd� jopa vanhahtavan kuuloinen. Biiseiss� menevyys tuntuu olevan avain. Onneksi my�s tarttuvuutta l�ytyy eik� paahto sy� my�sk��n melodioita. Parhaiten mieleen j�� ehk� nimibiisi, kolmantena kuultava live-veto The Worried Blues ei h�vi� laadullisesti studionauhoituksille, vaikka tyylilajiltaan onkin nimens� mukaisesti bluesimpi. Hendrixi� on kuunneltu. Energisen rockin sarjassa oikein toimivaa setti�.

Ilkka Valpasvuo

---

Fragilehollow: Instant Pleasure
Tunerail Records

Tunnelmarockin ja voimallisen popmetallin v�limaastoon sijoittuva Fragilehollow on ehtinyt historiansa aikana julkaista jo muutaman eri kokoisen kiekon, mutta se lopullinen l�pimurto on j��nyt helsinkil�is-ryhm�lt� sitke�sti puuttumaan. Uusi Instant Pleasure sinkku pyrkii muuttamaan tilanteen b�ndille edullisemmaksi v�ell� ja voimalla. Kuusihenkinen ryhm� kuulostaakin ensimm�isen� soivalla nimibiisill� harvinaisen el�m�nn�lk�iselt�, vaaralliselta ja vauhdikkaalta. N�m� ominaisuudet ovat vuosien saatossa nostaneet kuuluisuuteen mm. sellaisia b�ndej� kuin HIM, Charon, Katatonia ja Entwine, mutta Fragilehollow ei ainakaan viel� taida tehd� em. joukolle seuraa. Hittiaineksia osataan ty�st��, mutta biisist� puuttuu yh� se viimeinen kipin� joka saisi tulen roihuamaan rinnoissa.

Toisena soiva slovarihenkinen Lonely kolisee selv�sti ulos tontista, mutta ankkuriosuudelle j�tetty Katatonia laina Saw You Drown nostaa j�lleen ryhm�n osakkeita kohinalla. Musiikillista linjaustaan tarkastanutta ryhm�� voi pit�� lupaavana, joten piakkoin julkaistava pitk�soitto saattaa tarjota viel� vaikka mink�laisia yll�tyksi�.

Mika Roth

---

Incredible Nothing: This Is The Echo

Incredible Nothing julkaisi melko tasan tarkkaan vuosi sitten debyyttilevyns� Temporary Insanityn, joka kaikkine grungevaikutteineen ja s�r�kitaravalleineen muistutti enemm�n kuin v�h�n Nirvanan alakulorunttauksesta ja Musen h�iri���nisest� meuhkaamisesta. Vertailukohdat eiv�t olleet toki huonoja, mutta silti yhdellek��n b�ndille ei ole hyv�ksi leimautua liikaa tietyn tyylisuunnan edustajaksi.

Kun uunituoreen kahden raidan mittaisen singlen nimibiisi This Is The Echo t�r�ht�� ulos kaiuttimista k�y pari asiaa �kkiselt��n selv�ksi. Ensinn�kin Incredible Nothing, tai INC kuten b�ndi itse��n nyky��n tuttavallisemmin kutsuu, on kevent�nyt soundiaan ja ohentanut ��nivalleja. Toisekseen vertailut grungepumppuhin ovat aikansa el�neit�, sill� trion musiikki liikkuu nyt l�hemp�n� Kentin tunnelmarockia. Muuttunut tyyli ei tarkoita kuitenkaan sit�, ett� INC olisi hyl�nnyt juurensa. Tilanne on oikeastaan t�ysin p�invastainen, sill� ne elementit jotka tekiv�t ryhm�n ensimm�isist� julkaisuista niin tehokkaita ovat yh� l�sn�. Tarttuvat kitaravetoiset s�vellykset, rosoinen laulu ja vuoristoratamaisesti vaihtelevat tunnelmat v�ritt�v�t my�s uusia biisej�.

Mika Roth

---

Jarkko Martikainen: Hyv�� y�t�, nykyaika / Elegia
Levy-yhti�

T�m�n singlen kumpikaan puoli ei anna kovin hyv�� kuvaa Jarkko Martikaisen toisesta soololevyst�. Hyv�� y�t�, nykyaika poikkeaa sanoituksellisesti levyn v�litt�m�mm�st� linjasta, sill� se k�sittelee yht� Martikaisen poliittisista lempiaiheista, eli kehitysuskoa. Sin�ns� hyv� teksti kyll�, ja musiikkiesitys on l�hemp�n� levyn yleisilmett� - s�keist�ss� ilke�sti virnuileva k��pi�mme lukee teksti��n pelk�n kitaran tukemana, mutta reippaammassa kertsiss� koko b�ndi rullaa.

Albumilta pois j�tetty b-puoli Elegia on sitten Jarkon oma versio h�nen Trio Niskalaukauksen levylle sanoittamastaan biisist� - siit�, miss� on �iti ja viinaan kuoleva poika. Ilmeisesti Timppa-set�kin venyttelee ��nij�nteit��n t�ss�, mutta h�nen roolinsa on v�h�inen, ja muuten Jarkko ja h�nen kitaransa ovatkin yksin. T�m� laulu on ollut minusta aina aika korni, ja aivan n�in pateettisissa pohjamudissa ei Rakkaus-albumilla onneksi kynnet�. Tulkinta on kyll� p�tev�, ehk� jopa "vahva".

Mikko Heimola

---

Jermaine: Snipers

Pirkkalalaisen, jokin aika sitten debyyttialbuminsa Knives Out julkaisseen Jermainen uusin single Snipers on taattua poprock-kaavan hyv�ksik�ytt�� onnistuneessa muodossa. Snipers luottaa perinteiseen keitokseen vet�v�n kertos�keen ja kuulaan laulun muodossa ja tekee kuuntelijansa onnelliseksi. On helppoa kuvitella festarikansa hyppim��n t�m�n tahdissa riemusta kiljuen. Ehk� jo astetta vaikeampaa on kuvitella olevansa itse aivan yht� p�hkin�in�, kuin lukuisat indie-henkiset b�ndin omat hanipuppelit, mutta raikkaan kuuloista tavaraa on kyseess� silti. Kitarat soivat niin korkealta kuin matalaltakin, mutta ennen kaikkea kovaa, mik� lieneekin p��asia.

B-puolella jyr��v� kappale Powder Dry onkin sitten jo astetta heikompi Snipersiin n�hden, mik� on kovin s��li. Olen ilmeisesti jollain lailla kieroutunut, koska toivoisin b-puolien sis�lt�v�n useimmiten sit� b�ndin rohkeampaa ja kokeilevampaa materiaalia � niit� kun on helpompaa saada mukaan juuri unohdetuille puoliskoille. Nyt Powder Dry tuntuu ehk� asteen verran liian monotoniselta ja turpealta sahaukselta ja haalenee v�ist�m�tt� rivakan Snipersin rinnalla. Kahdella sanalla sanoen se kuulostaa tyls�lt� s�vellykselt�.

Mikko Lamberg

---

Kardia: �l� ihan viel�
Mercury

Kardian �l� ihan viel�n intro ja kertos�e eiv�t jotenkin ole aivan samassa genress�. Raskas lattiaan iskeminen ja maukkaat kirkonkellotehosteet eiv�t jotenkin iske kertos�keen suomipop hengen kanssa. Hieman samanlaista ongelma on heid�n edellisen sinkkunsa Neulansilm�n kohdalla. Kardia kuulostaa silt� kuin Nelj� ruusua olisi kerrankin kytketty enemm�n kuin yhteen vahvistimeen. Soitto pojilla kuitenkin on kohdallaan. R�dyn laulu��ni ja sanoitukset eiv�t vain jotenkin istu kontekstiin jossa riffivaikutteet kuulostavat Panteralta. Kahden erilaisen elementin yhdist�minen on hyv� idea teoriassa, mutta k�yt�nt� ei oikein istu. Kardia on hyvin tuotettua, mutta persoonatonta.

Otto Kylm�l�

---

Katra: Sahara
Hyena Records

Klassisella naislaululla ryyditetty� oopperapop-rock-metallia esitt�v� Katra on yhden naisen show, jota verrataan varmasti mielell��n ja hanakasti Nightwishiin. No tietty laulutyyli ei ole kenenk��n yksityist� omaisuutta, eik� Katralla ole lopulta niin paljon tekemist� suuren musiikkivientituotteemme kanssa, kuin mit� ensimm�isill� kuuntelukerroilla saattaa uskoa.

Sahara on tarttuva hittibiisi, jossa useat toisistaan kovastikin poikkeavat elementit sulautuvat vaivatta yhdeksi tarkkaan hiotuksi kokonaisuudeksi. Suomenkielisist� lyriikoista l�ytyy riitt�v�sti mystisyytt� ja tenhoa, ilman ett� tarinointi kuitenkaan sortuu miss��n vaiheessa mauttomiin ylily�nteihin. Soittopuoli on alan rautaisten ammattilaisten ansiosta vahvasti hallussa ja mit� itse lauluun tulee, niin Katra on neito paikallaan. Yht�l� toimii ja tuloksena on puhdasverinen hitti, joka ennakoi tulevaa debyyttilevy�. Singlen perusteella odotan todella suurella mielenkiinnolla pitk�soiton antia.

Mika Roth

---

Lumo: Varo rakkautta
Poko

Suomenkielisen suomipopin ja �rockin tekstien taso on varmasti huonompi kuin koskaan. Minne katosivat Leskisen, R�yhk�n, Syrj�n ja Nurmion kaltaiset runoilijat ja sanoilla leikittelij�t? Ultra Bran j�lkeen er��t muusikot ilmeisesti luulivat ett� kaikesta voi tehd� �lyriikkaa� ilman loppusointuja. Lumo on yksi t�m�n liikkeen lippulaivoja. Toki t�ysin kelvotonta roskaa Lumo ei ole. Edellinen sinkku Siivet selk��n saan, on ehdottomasti parempi taidonn�yte lyriikan ja varsinkin sovituksen saralla. Samanlaista raikkautta ja viuluilla eteenp�in puskevaa menoa olisi kaivannut my�s kappaleisiin Varo rakkautta ja Haavoja. Molemmat ovat kuitenkin melko tasapaksua kamaa. Tekstiviestin saamisesta ei nimitt�in viel� saa oikein kunnon kansallisromantiikkaa.

Otto Kylm�l�

---

Million Dollar Beggars: Gone With The Flow
Tunerail Records

Kaksikymment� vuotta sitten asiat olivat paljon, paljon paremmin kuin nyky��n � ainakin mik�li Million Dollar Beggarsia on uskominen. Tuolloin n�et tehtiin kuuleman mukaan maailman parasta heavyrockia, kun Skid Row, M�tley Cr�e, Bon Jovi, Def Leppard, Cinderella ja kumppanit olivat viel� nuoruutensa voimissa. Niinp� yhtyeen nelj�n biisin mittainen debyyttisingle k�y l�pi kultaisen 80-luvun �suurten mestarien� maailmaa.

Napakasti etenev�t biisit, t�rke�n tarttuvat kertos�keet ja kerrasta p��h�n soimaan j��v�t melodiat erottivat aikoinaan Jon Bongiovin ja Nikki Sixxin tuhansista muista kappaleiden rustaajista. Ik�v� kyll� ainakaan t�m�n ensisinkun valossa seitsem�n rock�n�roll urhon muodostamasta Million Dollar Beggarsista ei l�ydy viel� vastaavaa lahjakkuutta. Kiekon siivuissa on toki tarttumapintaa, mutta pieni lis�imu ei olisi lainkaan pahitteeksi. Tekniselt� puolelta tarkasteltuna l�tyst� ei l�ydy moitittavaa, joten ei muuta kuin hittikyn�� vaan teroittamaan ja uusia �ss�biisej� rustaamaan. Tied� vaikka kovalla ty�ll� viel� irtoaisikin se kovasti hamuttu miljoona dollaria...

Mika Roth

---

Sara: Viel� muodostan varjoni
Universal

Saran Viel� muodostan varjoni lukeutuu sarakkeeseen �hyv�nkuuloinen raskas pop�. Jorma Korhosen ohut, mutta persoonallinen laulu��ni kuulostaa hyv�lt� varsinkin kertos�keess�. T�m�n kaltainen melodinen laulettavuus onkin heille varmasti hyv� valttikortti. Kappale kantaa hyvin itsens�, sortumatta typeriin kliseisiin ja vaihtelevia osioita on riitt�v�sti. Sinkulle olisi toivonut my�s toista kappaletta Viel� muodostan varjoni seuraksi. Yksi kappale ei kuitenkaan kerro koko totuutta yhtyeen kyvyist� saatikka heikkouksista. Siit�kin huolimatta, plussan puolella ollaan - ehdottomasti.

Otto Kylm�l�

---

The Cyan Velvet Project: Passive Attack
Poko

Tamperelaisen goottimetalli-elektro-rock -kokoonpanon The Cyan Velvet Projectin tuorein sinkku Passive Attack ei yll� aikaisemman sinkkulohkaisun tasolle. City of White Lillies jyr�si raikkaasti eteenp�in h�ystettyn� Marian naisvokaaleilla. Passive Attackin kohdalla tuotanto on jotenkin puuroutunutta. Kumpikaan laulu��ni ei p��se oikein oikeuksiinsa ja vaihtelua tuovat v�liosat puuttuvat melkein t�ysin. Sinkun b -puoli Head That Wears No Crown on sit� vastoin hieman parempi. Kappale julkaistiin jo tosin omakustannedebyytill� Retrogressionilla. Tunnelmoivan alun j�lkeen b�ndi vet�� iskev�� groovea, josta alkaa j�lleen jyr��v� veto eteenp�in. T�ll� kertaa laulu kuuluu paremmin ja osiot eroavat toisistaan paremmin. Yhden kappaleen sinkkuna kokonaisuus olisi ollut vajanaisempi, mutta kaksi kappaletta tuo eheytt�. Kelpo kokonaisuus, mutta ei yll� valkovuokkokaupungin tasolle.

Otto Kylm�l�

---

Valvomo: Ensimm�inen kaiken ottaa
Mercury

Kes�n ylivoimaisesti markkinoidumman ja suuria massoja (v)ihastuttaneen Mik� kes� �kappaleen j�lkeen Valvomo pukkaa heti uutta ulos. Ensimm�inen kaiken ottaa ilmestyi syyskuun alussa eli heti kun syksy oli virallisesti alkanut ja kaikki kes�biisit asetettu soittokieltoon. Valvomo yritt�� ottaa uudella kappaleellaan hieman kantaa ja vastustaa ep�oikeudenmukaisuutta. Lopulta b�ndi kuulostaa hieman ylipirte�lt� seurakuntatalon nuorisob�ndilt�. Melodisesti sormea herist�en ei useimmiten listoille kavuta. Kappale on kuitenkin suhteellisen menev� ja harmiton rallatus, joten eik�h�n ihmiset t�m�nkin tahtiin tanssi.

Otto Kylm�l�

---