Gimmijapan (Den), Regina, The Rollstons
25.08.2005
Klubi/Tampere
Pikkuhiljaa pääsevät taas liveklubitkin käyntiin kesän jälkeen. Klubilla torstaina ennakkoon mielenkiintoisin esiintyjä oli viime aikoina pientä supinaa nostattanut syna-tanssi-cooleilu –yhtye Regina, tuo Tamperelainen 80-lukuisen diskohileilyn ystävien uusi lempiakti. Samalla oli mahdollisuus tarkastaa jälleen yksi tanskalaisbändi sekä tuttu säröpop-viisikko, joka tottelee nimeä The Rollstons.
Tanskalainen Gimmijapan on livenä viisihenkinen, eteeristä ja humisevaa, välillä jopa rokkaavaa musiikkia esittävä yhtye, jossa Theresa Bindslevin pehmeä laulu nousee etualalle. Tyylikkyydestään ja pehmeydestään huolimatta soitto alkoi jo parin biisin jälkeen tuntua liiankin ehjältä. Pieni rikkonaisuus olisi lisännyt kosketuspintaa huomattavasti. Nyt bändi maistui hivenen kylmemmältä Cardigansilta ilman hittejä tai TV-Resistorilta ilman vinoutta ja söpöyttä. Voisin kuvitella, että kotikuuntelussa hienovaraisesti särisevään, koskettimilla humisevaan poppiin jaksaisi sukeltaa, mutta keikalla hommassa ei tuntunut tapahtuvan minkäänlaista etenemistä. Tylsää oli, valitettavasti.
Reginan muodostavat Iisa laulussa ja Mikko synassa ja ohjelmointien takana. Keikalla mukana olivat Jaakko tuomassa lisäpotkua syna-armeijaan sekä toinen Mikko sähkörummuissa. Visuaalisuutta lisäsi yhtyeen kotisivujen merkkimaailmaa, dokumenttimateriaalia ja diskoteemoja hyödyntänyt taustashow kankaalla, mutta jo pelkästään Mikon eläytyvä liikkuminen ja Iisan hentoinen söpöys toivat ”kivuutta” keikkaan. Musiikillisesti mentiin raipakkaasti tanssitahdilla, Iisan laulu jäi ainakin vielä tällä ensimmäisellä Tampereen keikalla hivenen toteamisen asteelle. Vaikka sellaistahan sen on ymmärtääkseni tarkoituskin olla. Silti elementtinä se ei ollut mitään sen erityisempää.
Regina kärsi melkoisesti teknisistä murheista. Mikon sähkörummut pätkivät, efektit katoilivat... Huolimatta biisien uusintastarteista homma ei kuitenkaan karannut käsistä, vaan ongelmat osattiin kuitata naurulla ja entistä potkivammalla meiningillä. Vaikka suhtauduin Reginaan aluksi kovin skeptisesti, yhtye onnistui voittamaan puolelleen. Vaikka ei tälläkään esityksellä vielä hätyytellä TV-Respan paikkaa sydämessä...
Rollstonsin pojat olivat liikkeellä raipakkaalla ja särisevällä rokkiotteella, kuten jo muutamalla aikaisemmallakin seuraamallani keikalla. Volyymit olivat ainakin edellisiin bändeihin verrattuna aika korkealla ja kitara särisi ja vinkui. Sympaattisuus oli myös tallella ja tarttuvat biisit. Silti kaiken kaikkiaan esitys maistui hivenen liikaa rutiinilta, ikään kuin hommassa olisi ollut jonkinlainen soitetaanpa nyt, että päästään kaikki kotio –henkinen ajatus. Tai sitten se ajatus tuli jostain oman takaraivon tasalta, ken tietää? Kesäajan hiljaiseloa ainakin julkisesti viettänyt viisikko onnistui toki viihdyttämään fanejaan vinosäröpopillaan, mutta suoraviivaisempaan ja voisiko sanoa raaempaan suuntaan menevä soundi ei Reginan tanssisynailun jälkilöylyissä päässyt oikeuksiinsa.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
