Svengi –festivaalin perjantai
16.09.2005
Arx-talo/Hämeenlinna
Syksyn sisäfestivaaleista osui useampi samaan syyskuun viikonloppuun. Venäjällä juhlitun Carelian Facesin ja Jyväskylän Kickstartin rinnalle nousi tänä vuonna uusi haastaja, Hämeenlinnalaisen Svengi -yhdistyksen kaksi-iltainen, hämäläistä pop-skeneä esittelevä Svengi-festivaali. Tapahtuma rakentui siten, että perjantaina Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxin pienemmät tilat valtasi pääsääntöisesti alaikäiset paikalliset bändit. Lauantaina vieressä olevan Kulttuuritukun hallissa oli tarjolla pidemmän uran tehneitä, silti vaihtoehtoisempia pop-akteja. Perjantai oli ilmainen, lauantai kustansi 7-8 euroa ja tilasta löytyi myös anniskelualue. Illat alkoivat jo seitsemän aikaan, ensimmäiset bändit nähtiin lavalla kasilta.
Perjantain aloittaja Omit Nomination oli illan oikeastaan ainoa selkeästi demo-bändin tasolla ollut esiintyjä. Turenkilaisnelikko aloitti mauttomalla Ime mut kuiviin -tyylisellä suomenkielisellä kappaleella, mutta vaihtoi heti sen jälkeen laulajaa ja kieltä. Sinänsä yhtyeen omat, samaan aikaan groovesti potkivat että metallihtavat kappaleet kuulostivat ihan hyviltä, mutta paljon oli vielä puutteitakin. Ja kun homma kääntyi vahvasti covereiden kanssa vääntämiseen, meni hommasta terävin maku. Musiikkityylistä kertonee jotain valinnat Red Hot Chili Peppersistä Audioslaveen, mutta jälkimmäisen kanssa laulajan ääni ei kyllä riittänyt lainkaan. Eli omaan matskuun panostusta ja treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä.
Edellämainitusta yhtyeestä oli mukana ainakin yksi nuorimies myös seuraavana soittovuoron saaneessa Brainbowssa. Nähtävästi tämä nelikko ei ole tehnyt vielä edes demoa, mutta ei sitä kyllä tahtonut soitosta huomata. Tyylilajiltaan jotain mukavan vinoa pop-Nirvanaa muistuttava sekoitti rujoutta, poppista melodiaa ja mukavaa groovea keitokseen, jossa todellakin oli sitä jotain. Laulajan ääni toimi, yhtyeen kemia vaikutti luontevalta ja touhussa oli ylipäätään sellainen rento ja välitön henki. Varsinaisen setin päätteeksi vierailtiin hetki hevimaailmassa ja lopuksi basisti repäisi soittimistaan kaikki neljä kieltä. Onneksi ansaittuun encoreen löytyi varakeppi. Poppia, joskin vinoa. Laulu toi hommaan hivenen grungemaista raakuutta, mutta silti homma pysyi melko kevyenä. Meikäläisen musiikkimakuun illan selkeästi antoisin esitys. Toivottavasti tästä yhtyeestä kuullaan vielä.
Useankin nimibändin lämppäröintiä harrastellut Micro vaikutti ennen keikkaa todella odotetulta vieraalta. Sen verran paljon porukkaa lavan eteen pakkautui. Mutta jo muutaman biisin jälkeen väkeä purkautui ulospäin ja itsekin joutui toteamaan, että tässä ollaan kyllä hiukan liikaa Tiktakin jalanjäljillä. Ja mikä pahinta – ilman niitä hyviä biisejä, jotka tekevät Tiktakista eturivin bändin. Iloistahan se oli nuorten neitojen soitto, mutta ei edes lopuksi soitettu Vuosisadan rakkaustarina tahtonut lämmittää. Se klassinen ihan kiva sopinee tähän kohtaan hiukan liiankin hyvin.
Illan odotetuin esiintyjä oli selkeästi tiukkaa ja lujaa hevi metallia tahkoava Inferior. Nelikko pisti yleisönsä hiukan liiankin sekaisin, mistä seurasi riehuntaa lavan edessä. Sen lisäksi että vaarassa oli läsnäolijoiden terveys ja kalliit äänentoistovehkeet, kävi joku idiootti jopa käsiksi järjestysmieheen! Suorilta tein ulos moiset kusipäät! Samoin kuin aloitusbändillä, myös Inferiorilla oli setissään rutosti lainabiisejä. Vaikka ne Seek And Destroyt ja Enter Sandmanit ovatkin oivia yleisönnostattajia, pitäisi homma hoitua yhtä lailla omillakin biiseillä. Ja mikä ettei, ainakin näin kotiyleisön edessä? Sen verran riehakasta touhu ylilyönneistäkin huolimatta oli, että Inferiorin poikia nähtäneen varmasti jatkossakin.
Miten hommat jatkuivat lauantaina? Lue täältä.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
