16.10.2005
Telakka/Tampere
Perinteinen Mental Alaskan j�rjest�m� Folk Fest veti Telakan sunnuntaina mukavan t�yteen, vaikka ensimm�iset keikat alkoivatkin jo yhdeks�n j�lkeen, jolloin v�ki oli viel� v�hiss�. Silti on mukavampaa aloittaa aikaisemmin etenkin sunnuntain kaltaisina iltoina. Ja kun Telakkakin vilkutti pilkkua jo puoli yhden aikaan, oli tiukka aikataulu hyvin perusteltu.
Samae Koskinen ei ole mik��n uusi tuttavuus, ei minulle eik� muillekaan Folk Festien k�vij�ille. 27-vuotissyntt�reit��n viett�nyt Sister Flon ��ni ei kuitenkaan ehk� koskaan ennen ole ollut yht� ajankohtainen. Aiemmilla sooloillaan Sami on vain tullut soittamaan mies ja kitara �muotoisia, omia ja muiden biisej�. Nyt miehelt� on kuitenkin tulossa ensimm�inen oma soolo, jonka kaava on mielenkiintoinen. Suomalaisen lyriikkataivaan tekij�nimet, kuten Kauko R�yhk�, tekev�t lyriikoita Samin s�vellyksiin. Hommaa tuottaa my�s Sister Flon edellisen levyn tuottanut Riku Mattila. Selvin ero b�ndins� materiaaliin soololla on tietysti kieli. �idinkielell��n Samae ei ehk� kuulosta ihan yht� mystisen suhisevalta kuin englanniksi, mutta miehen ��ni on kyll� sen verran persoonallista luokkaa, ett� erottunee vaikka ven�j�ksi. Soolomateriaalin on my�s sanottu olevan hengelt��n enemm�n seitsem�nkymmenlukuista. Ainakin t�ll� kertaa tulevan levyn materiaali j�i viel� aika v�hiin, koska ainakin kolme Flo-palaa kuultiin my�s. Samin soolon kappaleista Universumi kuulosti n�in ensi kertaa kuultuna parhaalta. Silti aika perinteinen mies ja kitara �tunnelmointi keikasta j�i j�lkimauksi. Toki herkk� ja symppis sellainen, 12-kielisine kitaroineen kaikkineen.
Onneksi, vaikka julisteessa listatuista nimist� olisi voinut p��tell� paikalla soittavan yhden b�ndin ja nelj� laulaja-lauluntekij��, ei totuus ollut ihan t�m�. Vaikka Giant Robotista ja Black Audiosta tuttu Arttu Tolonen olikin liikkeell� sek� kitaran ett� banjon kanssa. Artun aika synke�mieliset negro spirituaalit saivat mukavaa rytmillist� potkua koneiden avulla, jonne Arttu soitteli kitarakuvion, jonka junnatessa taustalla mies soitteli lis�� lihaa luiden p��lle. Artun soolo olikin mies ja kitara �rakenteestaan huolimatta kaikkea muuta kuin hempe�� hissuttelua.
Illan kovin sooloesiintyj� oli kuitenkin molemman jalan poljettavilla ly�mill� ja kitaralla aseistautunut Anssi Kasitonni. My�s kuvataiteilijana tunnettu Sahalahtelaisherra vakuutti nopeasti yleis�n puolihuutavan remelt�v�ll� rokkivenkuroinnillaan, joissa tahti vaihteli sympaattisen puolihuolimattomasti. Parhaat fiilikset nousi kuitenkin miehen todellisuuspakoisista v�lispiikeist�, joissa ei ollut kyll� mit��n musiikkiin liittyv�� hetkitt�in. Silti ne olivat luonteva osa showta. Musiikin puolesta tuollainen hervottoman r��vit�n, mutta silti tarttuva rokitus menett�nee paljon levymuodossa. Silti moisia tuotoksia olisi mukava kuunnella my�s kotioloissa. Nimi muistiin ehdottomasti!
Tamperelainen Futone on rokkaavammassa kokoonpanossaan nelikko. Telakan hivenen rauhallisempiin, puoliakustisiin tunnelmiin b�ndille riitti kolme miest�, joista rumpali Anttikin l�hinn� hakkasi tamburiinia ja lauloi taustoja. Parasta antia b�ndi tarjoili, kun Lasse ripusti kitaransa v�lilll� naulaan ja soitti kuulaasti koskettimia. B�ndin selke� keskushahmo Tomi vakuutti t�ll� kertaa jopa parhaiten, mit� itse on tullut n�hty�. Hivenen Michael Stipemaisia elkeit� k�ytt�nyt herra omaa ��nen, joka on melko pesroonallisen �tukkoinen�, mutta silti kantaa upeasti. N�in pelkistetymm�ss� muodossa ��ni p��si entist� paremmin oikeuksiinsa ja biiseist� etenkin Amaze Me kuulosti todella hyv�lt�. Samoin coverit Jayhawksilta ja Neil Youngilta sopivat hyvin kerhoon. Rokkiposeeraukset olivat t�ll� kertaa turhia, Folk Festeill� Futone oli illan koskettavinta puolta.
Eik� siin�k��n viel� kaikki. Listassa komeili viel� Tolosen Artun b�ndikaveri, Black Audion vikkel�jalkaisena laulaja-kitaristina ja sarjakuvapiirt�j�n� tunnettu Ville Pirinen. Samaen tapaan syntt�reit��n viett�neen Villen taustalle oli koottu kahden herran taustak��ri, jossa laulajana tunnetumpi Janne Laurila hakkasi rytmi� ja Laurilan uudessa b�ndiss� kitaraa vinguttava Jukka Salminen taiteili koskettimissa hivenen monialaisemmin kuin mit� mies Tigerbombsin keikoilla tekee. Homman nimen� oli rock, ja siihen sopikin mainiosti Misfits -laina heti k�ttelyss�. Homma jatkui muun muassa Audion tahtiin, muuten mentiin valituilla rock- ja blues-paloilla, joissa oli t�m�n trion k�sittelyss� mukavan nykiv� groove ja vaarallinen palo. Tied� vaikka t�ss� olisi n�hty j�lleen yksi uusi b�ndi? Sen verran mukavaa tuntui olevan...
Kuten jo alussa tuli todettua, aikataulu oli tiukka. Niinp� encoreita ei kovin monelta kuultu ja roudauksetkin sujuivat vauhdikkaasti. Artun v�liaikalevyt eiv�t ehtineet loppua kesken... Hyv� maku j�i taas suuhun Alaskasta.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
