Puumaja, Tigerbombs

Kuun loppu, samaan aikaan Yo:lla soittanut Wigwam, laulajan sairaudesta johtunut Husky Rescuen peruuntuminen... Olipa syy mik� tahansa tai kaikki noista, ei Klubin torstaista Poppikerhoa oikein hyv�ll� tahdollakaan voinut sanoa menestykseksi. Ei nyt mit��n tyhj�� tilaa, mutta aika tilavaa oli.

Kolme nelj�sosaa tamperelainen Puumaja soitti viel� vuosi takaperin kahden kitaran, koskettimien ja el�v�n rumpalin kanssa. Rummuissa tuolloin n�hty Samae Koskinen on nyt j�tt�nyt pestins� soolokiireist��n johtuen, eik� paikkaajaa ole otettu. Yhtyeen laulaja-kitaristi Mikko Meril�inen ohjelmoikin rumpalia koneelta taustalle. My�s koskettimet oli dumpattu touhusta ja kun Nissisen Samikin pisti kitaraa soittaen, loi Puumaja kolmella kitarallaan, bassolla ja rumpukoneella melkoisen massiivista kitaramattoa.

Laahaavuus oli korviinpist�v�� ja aluksi olinkin melko kriittinen touhuun, joka kuulosti tappavan laiskalta. Jossain kolmannen biisin kohdalla touhu alkoi kuitenkin nostaa pisteit��n. Kolmen kitaran matto ja jopa synke�hk�, tarkoituksellinen laahaavuus paljastuivat jopa yhtyeen vahvuuksiksi. Poppiahan tuo edelleen on, mutta pojat kyll� soittivat melko rokilla meiningill�. Siit� hitaudesta huolimatta... Viel� homma ei ole ehk� kiteytynyt ainakaan yleis�n alitajuntaan, mutta kielt�m�tt� Puumajalla on ty�n alla aika mielenkiintoinen kaava. Toki musaa voi my�s kutsua tyls�ksi ja jossain mieless� se kyll� sellaista onkin. Silti kyll� touhu on selke�sti mielenkiintoisempaan suuntaan menossa.

Minun mielest�ni Huskyjen peruuntuminen saattoi olla jopa onni onnettomuudessa illan vireystason kannalta, sill� Puumajan j�lkeen tuollainen eteerinen keinuilu olisi voinut unettaa. Toisin oli n�reet, kun Tampereen energinen remellysviisikko Taikerpons tepasteli rehvakkaasti lavalle ja pisti pakarat py�rim��n. Toista levy��n valmisteleva viisimiehinen duo oli liikkeell� edelleen vahvasti debyytin tarttuvalla materiaalilla. Olisiko ollut kaksi uutta biisi� setiss� mukana? Urkurivahvistus Sepe �ss�n rempse� kohelointi punaisilla vilkuilla varustetun vermeens� takana oli j�lleen varastaa shown Pommien p��jehuilta kitaroidensa kanssa. Antti Alan Meiningill� oli my�s energinen rypistys p��ll�.

Setiss� oli tutut suosikit: 1000 Sparks, Highway 5, Heart Grenades, Oh My Darning ja niin edelleen. Yhtyeen valloittavan rempse� asenne ja rento jutustelu faniensa kanssa antoi touhuun aimo l�j�n sympatiapointseja. T�ytyy vain toivoa, ett� kakkoslevyllekin saadaan s�velletty� yht� kovaa kamaa kuin mit� Loves You pit�� sis�ll��n. Sill� ei se pelkk� rempseys kuitenkaan kovin pitk�lle riit�. Se t�ytyy kyll� sanoa, ett� etenkin liven� Tikrujen soitossa on jatkuva raipakka rokkipotku mukana. Niinp� tiikeritwistiksi pist�minen ei paljoa ponnisteluja vaadi. Hyvin pistetty!

Aakkoset ja kuvataide: Ilkka Valpasvuo