25.02.2006
Klubi/Turku
Klubin lauantai-ilta oli l�hes loppuunmyyty, eik� ihme, onhan Lapkon hypetys ollut viime aikoina todella voimakasta. Mielen perukoille oli kuitenkin syntynyt ep�ilys siit�, voiko Suomen listan k�rkikahinoihin noussut b�ndi olla en�� se sama sympaattinen ja persoonallinen villitsij� kuin ennen?
Stanley aloitti lavatarjonnan rankalla sekametelipaahdolla; punkkia, metallia, m�tt��, synkk��, tylsyytt�. Turkulainen nelikko ei oikein tiennyt mit� haluaa. Paloja monesta, muttei sit� omaa punaista lankaa, ei rytmi� tai sielua. Puolen tunnin setist� puoli biisi� sai herist�m��n korvia v�h�n enemm�n, loppu kuulosti samalta ja samalla kaikelta. B�ndin taholta ei juuri tullut kontaktia yleis��n tai mit��n muutakaan inspiroivaa. Suuri pettymys valtasi Stanleyn kohdalla.
Illan seuraavaa b�ndi� kohtaan riitti mielenkiintoa rutkasti enemm�n. Edellisen kerran reilu vuosi sitten n�hty Rubik lunasti odotukset paremmin kuin olisi voinut toivoa. En�� keikkaa ei h�irinnyt laitteiden s��t�minen, vaan saatiin keskitty� musiikkiin ja keikkaan itsess��n. B�ndiss� riitti kiinnostavuutta, persoonallisuutta, sympaattisuutta ja taitoa. Musiikki oli kuin eri planeetalta omalla synk�n kauniilla ja ruman herk�ll� otteellaan. Rockimpaan puoleenkin oli ripautettu pisara tunnelmaa ja sielua. Laulaja Artturi Tairan ��ni on yh� voimakas ja englannin ��nt�minen s�vyk�st�. Keikka vei t�ysin mukanaan ja valloitti Rubikin monipuoliseen maailmaan. Oli mahtavaa n�hd�, ett� Klubillinen yleis�� l�ysi t�h�n tunnelmaan sek� n�ki Rubikin tyylisen taitavan vaihtoehtob�ndin. Vaikka jengi oli innoissaan ja vauhdissa, ja lopun aplodit olisivat antaneet odottaa encorea, 40 minuuttia sai olla ja j��d� b�ndin illan anniksi.
Hetken p��st� odotettu p��esiintyj� valloitti lavan, ja suurimman osan kuulijoista. Omat ep�ilykset olivat ainakin osittain pit�neet paikkansa. Kyll� Lapko yh� soittaa osaa, ehk� paremmin kuin ikin�, mutta indie-b�ndin nousu myyntilistan k�rkeen n�kyi niin lavalla kuin yleis�nkin joukossa, eik� ainoastaan positiivisessa mieless�.
Keikan alkuun innostus ja odotus oli viel� samaa luokkaa kuin muutaman edellisen vuoden aikaisilla Lapkon keikoilla, mutta hetki hetkelt� fiilis laski. Uuden Scandal-levyn sin�ns� hyvi� biisej� soitettiin helvetillisell� vahvistuksella, ��rimm�isen voimakkaasti ja suoraviivaisesti. Vaikutti silt� kuin nykyisest� live-Lapkosta olisi karsittu pois kaikki se mik� ennen teki Lapkosta Lapkon. B�ndi paistatteli jengin edess�, m�tti musiikkia samaan tapaan kuin kaikki muutkin b�ndit ja piti hauskaa. Ei hauskanpito sin�ns� kielletty� ole, mutta miss� on vanha veijarimaisuus, keimailu itseironisella otteella tai Maljan persoonalliset soidinkiekaisut? Jos basisti Nordberg uskaltautui ennen lavalle vain hiukset silmill� roikkuen, oli t�m�nkertaisessa esiintymisess� runsaasti enemm�n rohkeaa starailua, tai alkoholia�
Suurin osa yleis�st� sent��n oli fiiliksiss�, mutta l�hes kaikki tuntuivat olevan b�ndin uusia faneja. Uusi levy tunnettiin jotenkuten, mutta viisi The Arms -levyn kipaletta nostattivat suurimmat tunteet, ainakin itselle. Erityisesti lavalla korostui Scandalin raakuus, voimakkuus ja jossain m��rin tylsyys. En�� ei ollut mit��n Placebosta muistuttavaa, joidenkin mielest� hyv�, toisten harmi� Kokonaisuus j�tti tyhj�ksi ja keikan j�lkeinen fiilis veti sanattomaksi. Ei Lapkoa voi en�� hehkuttaa varauksetta, ja oma fanitus taisi j��d� siihen The Armsiin. Onneksi Rubikin kundien viuhahdus lavalla toi pient� korniutta keikan lopun paahtoon.
Teksti: Nelli Korpi, kuva: Markus Pulli
